Kaipaan keskenmenneitä lapsiani
Olen kokenut kolme keskenmenoa.
Kaipaan heitä usein.
Sydäntä raastaa, kun kuvittelen heidät juoksemaan iltavillissä muiden elossa olevien lapsien kanssa.
Kuinka te muut lapsensa menettäneet lohdutatte itseänne ja jaksatte näitä kaipuun aikoja?
Vaikka tekisin/saisin kymmenen uutta lasta, tuntuu etten voi unohtaa näitä keskenmeinneitä <3
Kommentit (6)
Typerys. Itsekin olen keskenmenon kokenut. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa vaahtoamaan asiasta, mikä suojeli meitä vammaiselta ja/tai sairaalta lapselta.
Ne eivät olleet elinkelpoisia sikiöitä eli eivät pystyisi kirmaamaan yhtään missään.
Takana on vain yksi keskenmeno, mutta sen vauvan laskettu aika oli samassa kuussa kuin siskoni poika syntyi. Toisinaan katsellessa tuota siskonpoikaa, niin mietin millaista olisi jos hän saisi leikkiä samanikäisen serkkunsa kanssa.
Seuraavan lapsen sainkin sitten vasta pitkien hoitojen jälkeen 5 vuoden päästä tuosta, joten noina lapsettomina vuosina tuli enemmän surtua asiaa. Sitten kun lopulta sain elävän vauvan syliini, niin pääsin yli tuosta keskenmenosta eikä se enää pahemmin vaivaa minua.
Kyllähän se vähän mietityttää. Puoli vuotta rv10 keskenmenneen la:sta syntyi tyttäremme. Hurjaa ajatella että 9kk vauvan sijasta meillä olisikin vanhempi taapero täällä.
Toisaalta taas mietin olisko nt-ultrasta löytynyt jotain jos ei olisi mennyt kesken...
Edelleen tuntuu pahalta. Kolmatta tuskin yritämme, mutta jos sen teemme pelkään varmasti keskenmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän mietityttää. Puoli vuotta rv10 keskenmenneen la:sta syntyi tyttäremme. Hurjaa ajatella että 9kk vauvan sijasta meillä olisikin vanhempi taapero täällä.
Toisaalta taas mietin olisko nt-ultrasta löytynyt jotain jos ei olisi mennyt kesken...
Edelleen tuntuu pahalta. Kolmatta tuskin yritämme, mutta jos sen teemme pelkään varmasti keskenmenoa.
Siis häh. Sait keskenmenon ja puolen vuoden päästä synnytit?
Millä viikoilla menneet kesken? Itselläni myös 3 keskenmenoa, mutta menneet alle rv 10 niin en osaa nähdä heitä kirmaamassa. Suru oli kova kun tapahtui, mutta en kyllä visualisoi noin.