Onko syytä huoleen, kun 5-vuotias tyttö ei mielellään leiki toisten lasten kanssa

päiväkodissa töissä ollessani olen huomannut, että monet lapset joilla ei ole sisaruksia on vähän vaikeampaa sopeutua suuriin lapsiryhmiin ja siihen meininkiin kun on tottunut leikkimään yksin tai aikuisen kanssa. ei musta ole mitenkään erityisen huolestuttavaa jos ei leikki toisten lasten kanssa suju niin hyvin...

ja on siis ollut hoidossa jo kohta vuoden, ja edelleen puuhastelee mieluiten yksikseen.

Tykkäsin kovasti esiintyä, joten tietyllä tavalla en ollut arka ollenkaan. Lapsia ujostelin, jopa pelkäsin.



Kouluaikana hieman muutuin mutta silloinkin tykkäsin olla tosi usein yksin. Jos lapsi ei siitä itse kärsi, en puuttuisi asiaan.

monesti se saattaa johtua jostain tietystä tilanteesta, ettei ole kaveria tai että toiset jättää ulkopuolelle. useammin tytöt jättää jonkun ulkopuolelle mutta yleensä tilanteet ja kaverisuhteet muuttuu aika nopeesti tarhassa, eli sellaiset lapset jotka eivät ole mitenkään ollut aikaisemmin kavereita saattavat yht' äkkiä ystävystyä...kannattaa varmaan jutella hoitajien kanssa ja kysellä tarkemmin, että yrittääkö lapsi mennä leikkiin mukaan vaiko ei?jätetäänkö hänet ulkopuolelle jne?

ei minusta ole syytä huoleen!



t. 5

hakea kontaktia toisiin lapsiin. Hoitajien huomio sen sijaan kelpaa :). Hätä on siis aktiivisesti kannustettu leikkimään toisten kanssa, ja menee kyllä mukaan kun käsketään, mutta silti homma kääntyy yksinään puuhasteluksi tai toisten tarkkailuksi.

Omien sanojensa mukaan ei tykkää muista lapsista. Sitten kun tarkemmin kyselee, niin sanoo, että toiset eivät leiki leikkejä niin kuin hän haluaisi. Ja joo, on ainokainen. Kovasti kyllä yritän kannustaa muiden seuraan ja ottamaan muita huomioon, jottei vallan kauheaa egoistia tulisi hänestä.

Pikkuveljen kanssa leikkii jotenkuten, mutta pomoillen.



ap

Leikkitoverit vaikuttavat voimakkaasti sekä leikki-ideoihin että niiden toteuttamiseen. Yksin leikkivä voi päättää kaikesta itse, toisten kanssa joutuu tekemään kompromisseja.



Lasten yhteisöön kuuluminen merkitsee myös leikkiyhteisöön kuulumista. Päiväkodissa uuden lapsen ensimmäisiä haasteita on päästä leikkiin mukaan. Hyväksytyksi tuleminen ei ole itsestään selvää, varsinkin jos tulokas kohtaa vakiintuneen ryhmän. Päästäkseen mukaan leikkiin lapsi voi käyttää monenlaisia menettelytapoja aikaisempien kokemuksiensa, ominaisuuksiensa ja taitojensa mukaan.



Leikistä päättäminen ja roolijako ovat usein vaativia tehtäviä. Usein mieleisen roolin saaminen on leikkijälle äärimmäisen tärkeää, ja moni neuvottelu katkeaa siihen, että joku lähtee leikistä. Rooleista kilpaillaan, koska roolijaossa on kysymys vallasta ja hierarkiasta.

aloitti palaverin kysymällä tiedätkö mitä on asperger ja luonnomalla siitä. Tietysti oli järkyttynyt. Lapsi joutu tutkimuksiin, jossa paljastui että lapsi ihan normaali ujo ja arka lapsi. Toivottavasti sinun lapsesi ei joudu silmätikuksi tässä sosiaalisuutta korostavassa kulttuurissa!!

ehkä lapsi aavistaa, että ei saisi sitä " roolia" joka hänelle kuuluu ja jonka hän haluaisi niin sitten ei halua sitä mikä olisi jaolla. Siis eräänlainen kaikki tai ei mitään meininki.

Hän (5v. tyttö) halusi yleensä leikkiä yksin. On luonteeltaan reipas ja sanoisin, että sosiaalinenkin. Nyt ihan viime aikoina on alkanut leikkiä enempi muiden kanssa.



Päiväkodissa sanottiin vaan positiivisesti suhtauen, että on " oman tiensä kulkija."

Oli tosi arka toisten lasten suhteen,s aattoi haluta esim. lähteä leikkipuistosta, jos sinne tuli muita lapsia. Tulkittiin niin, että häntä pelotti, että toiset lapset voivat tehdä jotain arvaamatonta, viedä lelut tai töniä tai sotkea leikin. Hän on fyysisestä reviiristään tosi tarkka lapsi ja pomotustaipumustakin esiintyy. Oppinut joustavammaksi pikkuveljen ja pph:lta tarhaan siirtymisen myötä, nyt koulussa sopeutuu joukkoon ihan hyvin, muttei ole mikään sosiaalisuuden kuningatar. Muutama ystävä on kuitenkin eikä ilmeisesti ole kenenkään " inhokki" .