Miksi masentuneet hankkivat lapsia

Lisättäköön vielä että myös lastensaannin jälkeen voi masentua, mutta se onkin sitten eriasia ja täysin tahatonta. Haluan keskustella nimenomaan siitä lastenhankinnasta JO masentuneena

-AP

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Jos ei olla työelämässä, niin tulot ainakin nousee jokaisen uuden lapsen myötä. Toki menotkin, mutta ne hankitaan sitten joulukeräyssivustoilta.

Ei vaan, olen miettinyt monesti samaa.

Ei vielä tiedetä, onko masis väliaikainen vai pysyvähkö tila. Eli eletään toivossa, ettei ole ja jatketaan, kuten muutkin tekevät. Lopputulos voi olla rasittava tai sitten ihan ok. Itsellä 2 lasta, jo aikuisia. Olin masentunut.

Lapsiin ei tarttunut. He pitivät minut kiinni arjessa ja tilanteissa, joten aikaa oloni ihmettelyyn ei ollut.

Selvisin siis ihan kohtuu hyvin, vaikka välillä väsymys toki pahensi oloani.

Hyvä kysymys. Omalla kohdalla se lapsen odotus poisti masennuksen, hormonitason muutoksia tai mitä lie. Synnytyksen jälkeen muutamia kuukausia kaikki meni hyvin, kunnes tutut masennuksen tunteet nousivat pintaan entistä pahempina. Nyt sitten tuntuu siltä, että olen pilannut sekä lapsen että miehen elämän. Jos voisin palata taaksepäin, en hankkisi lasta. Olen hakenut apua tilanteeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Omalla kohdalla se lapsen odotus poisti masennuksen, hormonitason muutoksia tai mitä lie. Synnytyksen jälkeen muutamia kuukausia kaikki meni hyvin, kunnes tutut masennuksen tunteet nousivat pintaan entistä pahempina. Nyt sitten tuntuu siltä, että olen pilannut sekä lapsen että miehen elämän. Jos voisin palata taaksepäin, en hankkisi lasta. Olen hakenut apua tilanteeseeni.

Mä itse olen analysoinut, että tuon masennuksen syy on stressi. Itse ainakin stressasi aivan kaikkea ja se sai minusta esiin raivohullun huutajan. Masennuksessa ei ole mitään luottoa tulevaan, ei mitään uskoa siihen, että lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti, koska minä olen niin vajaa. Tämä oli oman äitini sanoma minulle ja siitä aiheutui stressiä, josta saattoi kätevästi syyttää itseään, koska se näytäytyi raivona, vaikka oli oiekasti hätää ja samalla myös lamaannusta. Luojan kiitos lasten isä kykeni ottamaan lapset, mutta kadun lasten tekoa myös lasten takia, lisäksi lapsista luopuminen on sosiaalinen mestaustuomio. En ole kertonut siitä juuri kellekään. En jaksaisi tyhmää lehmämäistä ihmettelyä, ja arvostelevaa kanamaista selän takana p*skanpuhumista.

Minulla lapsi on auttanut masennukseen. Säännöllinen elämä, nukun hyvin ja syön terveellisesti. Pikkulapsiaikana tuli ulkoiltua säännöllisesti. Lisäksi lapsen kanssa leikkiminen ja puuhastelu on terapeuttista. Lapsen takia jaksaa, vaikka ei muuten jaksaisi. Elämällä on myös tarkoitus, jota en ole kokenut mistään muusta asiasta.

Kuulostaa erikoiselta, että lapsi voisi olla avain masennukseen. Ehkä minun olisi kannattanut tehdä lapsi jo paljon nuorempana, päälle kaksikymppisenä. Kun tuntui, että roikuin kymmenen vuotta tyhjän päällä ja etsin elämälleni tarkoitusta.

Varmaan jotkut tutut olivat ihmeissään lapsen saannistani, mutta käänsin kupin toisinpäin. Minusta ei tullut uraihmistä vaan äiti.

No jotkut masentuneet naiset tuntuvat kuvittelevan, että se lapsi parantaisi masennuksen samaan tapan kuin naisettomat miehet kuvittelevat, että se nainen ja parisuhde myös tekisi elämästä maagisesti kertaheitolla unelmaisen.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Ketamiinin luokittelen huumeeksi ja sitä määrätään masennukseen, kuten tämä yksikin raskaana oleva masentunut sitä sanoi käyttäneensä. Myös venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia ja sitä raskaana ollessaan eräs tuolla sanoi syöneensä.

Joten käyttäydyppäs asiallisesti, ääliö.

Joskus naisen masennus voi johtua siitä, että ei pääse toteuttamaan biologista tarvettaan lapsen saamiselle.

Vierailija kirjoitti:

No jotkut masentuneet naiset tuntuvat kuvittelevan, että se lapsi parantaisi masennuksen samaan tapan kuin naisettomat miehet kuvittelevat, että se nainen ja parisuhde myös tekisi elämästä maagisesti kertaheitolla unelmaisen.

Minä tavallaan tiesin sen, että tulen parantumaan masennuksesta lapsen kautta. Tunsin sen ytimissäni. Onko siinä mitään ihmeellistä? En ole koskaan ollut kiinnostunut urasta tai rahasta.

Harmi vain, että en jo nuorempana löytänyt sopivaa miestä.

Joskus alkoholi ja epäsäännöllinen elämä juhlimisineen pahentaa masennusoireita. Lisäksi epämääräinen suhteilu ja suhdepelit ovat ahdistavia.

Joten ihan tavallinen perhe-elämä ja säännöllinen elämänrytmi on hyvästä. Harvempi sinkku vain viettää sellaista yksin.

Itsellä masennus johtui suurimmaksi osaksi lapsettomuudesta, yksilökohtaista siis. Minulla masennus myös päättyi raskauteen, olin onneni kukkuloilla. Lapsen synnyttyä masennuin taas lievästi, mutta se johtui yksinäisyydestä, onhan vauvan kanssa paljon yksin. Sen jälkeen en ole ollut masentunut. Jos saamme toisen lapsen niin pelkään masentuvani synnytyksen jälkeen, mutta en niin paljoa, että jättäisimme yrittämättä. Kuitenkin vauvavuosi on nopeasti lusittu ja voin yrittää panostaa sosiaalisuuteen.. :)

Aloitus tosin taisi liittyä enemmän heihin, joilla masennuksen taustalla on muut syyt? Joka tapauksessa joku voi kokea lapsen saamisen niin tärkeäksi, että tekee lapsen vaikkei ehtisi täysin parantua masennustaan (se kun on usein aikaa vievää) tai masentuisi jopa lisää lasten myötä. Lähtökohdat vanhemmuuteen eivät silloin ole ylivoimaiset muihin verrattuna, mutteivat välttämättä surkeimmatkaan, lasta voi rakastaa ja hänestä huolehtia vaikka olisi usein alakuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Ketamiinin luokittelen huumeeksi ja sitä määrätään masennukseen, kuten tämä yksikin raskaana oleva masentunut sitä sanoi käyttäneensä. Myös venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia ja sitä raskaana ollessaan eräs tuolla sanoi syöneensä.

Joten käyttäydyppäs asiallisesti, ääliö.

No eipä ole todellakaan mikään yleinen lääke msennukseen. Sitä ei myöskään käytetä raskaana oleville. https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/201701232200058579

”Kaikkiin tilanteisiin ketamiini ei sovi. Tutkimusnäytön mukaan hoitoa ei voi aloittaa, jos potilas on raskaana. Psyykkisistä sairauksista käytön estävät skitsofreeninen psykoosi ja päihderiippuvuus.”

”Lyhyillä, alle kahden viikon pituisilla jaksoilla näyttöä aineen tehosta on jo erittäin paljon.

- Toisaalta hoitoresistentin masennuksen kolmen kuukauden pituinen viikoittainen ketamiinihoito on edelleen kokeellista hoitoa, jonka luonteesta ja riskeistä tulee informoida potilasta, Taiminen sanoo.

Taimisen johtopäätös on, että ketamiinin käyttöä pitäisi lisätä masennuksen hoidossa. Hän suosittaa, että käyttö keskitettäisiin julkiseen erikoissairaanhoitoon.”

Kyseessä on siis täysin kokeellinen hoito, jota ei kuule terveyskeskuksesta saa. Että kannattaa hiukan päivittää tietojasi masennuksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä.

Perheellisen arki on niin kiireistä, että ei ehdi masentumaan. Jos itkutus iskee, ei tarvitse kuin vilkaista keittiön tiskivuorta, niiin siellä on tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Ketamiinin luokittelen huumeeksi ja sitä määrätään masennukseen, kuten tämä yksikin raskaana oleva masentunut sitä sanoi käyttäneensä. Myös venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia ja sitä raskaana ollessaan eräs tuolla sanoi syöneensä.

Joten käyttäydyppäs asiallisesti, ääliö.

Olen samaa mieltä, että raskautta yrittäessä olisi syytä luopua noista lääkkeistä jos ei ole merkittävän itsetuhoinen. Masennuslääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön ja niiden rinnalla suositellaan aina terapiaa. Julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa apua kaikille tarvitseville, resurssit eivät riitä, joten joskus päädytään siihenkin, että odottavalle äidille ainoa apu on ahdistusta leikkaavat lääkkeet. Joskus lääkitys on tarpeen ja pienempi paha, mutta samaa mieltä olen siitä, että usein ne ovat enemmän haitallisia kuin tarpeen. Mutta eipäs nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen arki on niin kiireistä, että ei ehdi masentumaan. Jos itkutus iskee, ei tarvitse kuin vilkaista keittiön tiskivuorta, niiin siellä on tekemistä.

Eihän se auta masennuksen juurisyihin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei syödä opioideja, ääliö. Ainakin itse ajattelin, että masennus helpottaisi kun saa maistaa äitien jähehkuttamaa perhe-elämää. Ja että ei aina vain voi odottaa, että masennus paranee. Itselläni parani sittemmin, mutta ehkä perhe oli siihen osittain syynä (joskin kuormituin perhe-elämästä todella pahasti ja stressaannuin ja jätin lapset lopulta isälle.)

Ketamiinin luokittelen huumeeksi ja sitä määrätään masennukseen, kuten tämä yksikin raskaana oleva masentunut sitä sanoi käyttäneensä. Myös venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia ja sitä raskaana ollessaan eräs tuolla sanoi syöneensä.

Joten käyttäydyppäs asiallisesti, ääliö.

Olen samaa mieltä, että raskautta yrittäessä olisi syytä luopua noista lääkkeistä jos ei ole merkittävän itsetuhoinen. Masennuslääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön ja niiden rinnalla suositellaan aina terapiaa. Julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan tarjoa apua kaikille tarvitseville, resurssit eivät riitä, joten joskus päädytään siihenkin, että odottavalle äidille ainoa apu on ahdistusta leikkaavat lääkkeet. Joskus lääkitys on tarpeen ja pienempi paha, mutta samaa mieltä olen siitä, että usein ne ovat enemmän haitallisia kuin tarpeen. Mutta eipäs nimitellä.

Kyllä aika monia niistä on ihan ok käyttää vaikka vuosikausia siis ihan valmisteyhteenvedon mukaan. Ja ilmeisesti potilaiden kokemusten. Se on eri asia, haluaako niitä syödä raskaana. Itse söin escitalopraamia.

En voi ymmärtää noita.. itselläni oli keskivaikea masennus ja en jaksanut huolehtia tarpeeksi hyvin lemmikeistä saati sitten itsestä. Kaikki siivouksesta, ruuasta ja suihkussa käymisestä lähtien oli liian raskasta. Tulin tuolloin raskaaksi mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Se oli elämäni parhaimpia päätöksiä, olisin pilannut lapsen elämän, oma elämäni tuskin olisi parantunut kun olisin joutunut elämään eksän kanssa tai vähintäänkin hän olisi ollut elämässä aina jollain tasolla mukana.

Nyt olen selättänyt masennuksen vuosia sitten, on tasainen parisuhde, hyvät työpaikat kummallakin jne, nyt on hyvä aika hankkia lapsia. Nyt lemmikitkin saavat sen hoivan mitä ne ansaitsevat.

Masennushan on yksi mielen häiriöistä. Lapsen tekeminen puolestaan... no, jonkinlainen mielenvikaisuus siinäkin ihmiseen iskee niiden hormoneiden myötä. 

Itselläni on yksi lapsi. Ja tässä on lapsiluku täynnä.