Lue keskustelun säännöt.
Täytän kohta 26v ja masentaa
18.10.2019 |
Tuntuu, etten elänyt nuoruutta ja keskittynyt siihen. Menetin kaiken hauskan ja upeat hetket, joista kaikki muut puhuvat. Minulle ei tapahtunut mitään hienoa. En saanut kouluja käytyä, en ollut kaunis ja hyvävartaloinen, en matkustellut tai saanut paljon kavereita. Olin vain masentunut ja aika lipui ohitse.
Nyt vissiin alkaa se alamäki, josta kaikki puhuvat. :( Kohta on ryppyjä, näyttää entistä rumemmalta ja kukaan ei enää huomioi. Ahdistaa ja masentaa aivan hirveästi. Elämässä ei ole mitään, mikä tuottaisi elämäniloa.
Kommentit (7)
Hei ap, olet tosi nuori! Itse olen 45 eikä elämä ole ohi eikä rypyt vaivaa. Sinulla on pitkä loppuelämä edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit vieläkin opiskelemaan ja matkustelemaan, ei se elämä vielä tuossa iässä ohi ole, ainakaan yleensä.
Höh, et ole vanha vielä pitkään aikaan. T. toinen kohta 26 v. Sitä paitsi juuri eilen joku mietti täällä, että vieläkö 51-vuotiaana kehtais opiskella lääkiksen loppuun. Me ollaan puolet siitä, joten kehdataan vielä mitä vain. Jos vartalo masentaa niin muuta elämäntapoja vähitellen, korvaa huonot paremmilla ja siellä kävelylenkillä vaikka mietit, että mitä haluaisitkaan tehdä. Haluatko opiskella jonkun ammatin, onnistuu esim. työssäoppien kivasti tai sitten soluttaudut vuokrafirmat kautta johonkin lafkaan (tosin eivät voi vakinaistaa heti vaikka olisit hyvä, tulee sakko muuten) tai sitten alat nostaa ylppäriarvosanoja/käyt aikuislukion ja lukea pääsykokeisiin. Piristy ja jos et ole vakavasti itsetuhoinen niin pysy kaukana masennuslääkkeistä, ne ei sovi kellekään pitkäaikaisesti ja elämä todellakin menee ohi. Vaikka joku häpeilevä tulee tähän väittämään, että "mulle sopii, elämä on juhlaa". Älä usko.
Voi kuule, et sä vielä vanha ole :) keskity tämän syksyn/talven aikana hoitamaan itsesi kuntoon. Kuulostat nimittäin masentuneelta. Ensi keväänä voit vaikka hakea opiskelemaan/aloittaa jonkin harrastuksen mistä niitä kavereita voisi löytyä. Älä nyt heitä hanskoja tiskiin! Mä oon nyt 28v ja monta vuotta nuoruudesta meni siihen kun sairastin masennusta ja olin niin hirveän ujo ja epävarma ettei mulla ollut kavereita. Aloitin terapian ja lääkityksen, pikkuhiljaa asiat meni parempaan päin. Löysin kolme vuotta sitten poikaystävän ja ollaan tehty ihania matkoja yhdessä. Mun nuoruus ei oo ollu kovin villi, mutta se on kuitenkin ihan hyvä näin. Olen iloinen että olen taas terve, mulla on edes pari kaveria ja poikaystävä. Ja mahdollisuuksia pyrkiä koko ajan parempaan päin. Jotkut sanoo että kolmekymppisenä elämä vasta alkaa ;)
Elä nyt se nuoruus. Vuodessakin ehtii tehdä nuo kaikki. Sitten 5v päästä voit aikuistua, perustaa perheen ja mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö! Itse näin 28- vuotiaana olen todella paljon itsevarmempi, varakkaampi ja onnellisempi kuin 20- vuotiaana.
Sinulla voi olla masennus ap, toivottavasti saat siihen apua.
Oletko hakenut masennukseesi apua?
Kannattaa hakea. Huomaat, että olet parhaassa iässä.