Lue keskustelun säännöt.
Siskoni jää negatiivisiin asioihin kiinni
16.10.2019 |
Kun jotain ikävää tapahtuu, hän miettii asiaa ja velloo synkkyydessä helposti todella pitkään. Pienikin asia voi pyöriä hänen päässään monta päivää (tyyliin parkkisakot).
Mitä asialle voisi tehdä?
Kommentit (7)
Jos asioiden pohtiminen auttaa häntä hyväksymään ne? Minä olen sellainen, että kaikki vastoinkäymiset täytyy miettiä tarpeeksi monta kertaa läpi, että ajatukseni tottuu siihen ja pääsen eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset ovat vain kyynisiä pessimistejä luonnostaan. Jos hän valittaa, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, se on taitolaji.
Muuttuu varmaan iän myötä samanlaiseksi kuin äitini, joka uudestaan ja uudestaan ottaa esille samat vuosikymmeniä vanhat asiat joissa on kokenut tulleensa loukatuksi. Erittäin, _erittäin_ raskas ihmistyyppi.
Ihmiset ovat erilaisia ja jo teidän lapsuutenne on voinut olla hyvinkin erilainen teille. Esim. minun siskoni sai aina kaiken ja oli lellikki siinä, kun minua pahoinpideltiin ja laiminlyötiin. Kas nyt aikuisena olemme erilailla asioihin suhtautuvia. Minä näen terapiasta huolimatta asiat negatiivisesti, toinen taas on huoleton. Miksiköhän? Vaikuttaisiko lapsuuden kokemukset...?
Vierailija kirjoitti:
Miksi asialle pitäisi jotain tehdä? Anna taaplata tyylillään.
Läheisille tosi raskasta loputon vatvominen, satun tietämään kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on tuollainen, vatvoo jokaista pientäkin vastoinkäymistä vuosia, tekee kärpäsestä Härkätien ja loukkaantuu jokaisesta pikkujutusta, esim jos joku ei ehdi tavata niin hän ei varmasti välitä enää. Raskasta paitsi muille, niin myös hänelle itselleen. Jos tiskikoneesta kuuluu outo ääni, niin se on varmasti hajoamassa ja mitä jos tulee vesivahinko ja kyllä ennen koneet kestivät ja mihinkään ei voi nykyisin luottaa ja korjaajat ei osaa ja ei saa nukuttua kun murehtii sitä tiskikonetta, ehkä kuukauden jälkeen voi alkaa rauhoittua ja uskoa että joku astia vaan kolisi toista vasten. Jos ostaa lehden ja huomaa kotona että takakannessa on sentin repeämä, niin asiaa vatvotaan ainakin kuukausi, miten kaikki aina sattuu juuri HÄNELLE jne. Ja lehti mennyt paperinkeräykseen jo 2 viikkoa sitten, kuvitelkaa millaista on kun esim uusien sukkien kuminauhat ovatkin liian kireät tai kun oli tilannut kirjoja ja laatikon reunat olivat rutussa (kirjat ihan priimakunnossa mutta se PERIAATE).
Joo, ihmiset on erilaisia, mutta joskus negatiivisuus ja vatvominen tekee sen ihmisen itsensä elämän vaikeaksi.
Miksi asialle pitäisi jotain tehdä? Anna taaplata tyylillään.