Voiko ajankanssa rakastua ensin ystäväksi kokemaansa ihmiseen?

Jaa-a. Ekaks pitää kiinnostua, sitten ihastua ja lopulta jos hyvin menee rakastua.

Toivottavasti!

voi hyvinkin.ystävyys on henkistä yhteyttä.sit tarvittaisia fyysistä vetovoimaa.ja vielä lisäksi yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet,että suhde toimisi.Nuo kaikki on hyvin harvassa...

Voi tietysti.

Kyllähän tommonen omistakin tutuista löytyy eli olivat ensin ystäviä ja nyt ovat naimisissa, lapsiakin saaneet. Tietenkään rakastumista ei voi pakottaa syntymään, se tunne syttyy jos on syttyäkseen.

Kyllä voi. Minä en itse asiassa koskaan rakastu kehenkään, ennen kuin olemme tutustuneet kohtalaisen hyvin, ja koen henkilön hyväksi ystäväkseni. 

Voi. Ite oon ihastunut yhteen mieheen, jonka kanssa ollaan oltu kavereita viime keväästä asti.

Kyllä sitä voi yhtäkkiä tavallaan alkaa katsoa ystäväänsä toisin silmin ja tuntea muutakin kuin lähimmäisenrakkautta. Sitä vain pelkää menettävänsä hyvän ystävänsä jos tunnustaa rakastuneensa. Ongelmallinen tilanne!

Parempi hyvä ystävyys kuin huono panosuhde. Niitä panosuhteita voi löytää helpommin kuin ystävyyttä.

Naisilla varmasti yleisempää, että aletaan pikkuhiljaa tai yllättäen katsoa jotakuta sillä silmällä. Mies uskoakseni pitää melko heti toista osapuolta viehättävänä tai sitten ei alakaan pitää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä voi yhtäkkiä tavallaan alkaa katsoa ystäväänsä toisin silmin ja tuntea muutakin kuin lähimmäisenrakkautta. Sitä vain pelkää menettävänsä hyvän ystävänsä jos tunnustaa rakastuneensa. Ongelmallinen tilanne!

Parempi hyvä ystävyys kuin huono panosuhde. Niitä panosuhteita voi löytää helpommin kuin ystävyyttä.

Oikeassa olet. Kyllä kannattaa pariutua ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole juurikaan yhteistä ja joka suorastaan vi tuttaa. Jää sitten ne ihmiset kavereiksi, joiden kanssa oikeasti tuntee yhteenkuuluvuutta. Tämä ratkaisu todistetusti tuo parisuhdeonnea. Tämä pitäisi opettaa jo yläasteen terveystunnilla kaikille, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet.

M/39

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä voi yhtäkkiä tavallaan alkaa katsoa ystäväänsä toisin silmin ja tuntea muutakin kuin lähimmäisenrakkautta. Sitä vain pelkää menettävänsä hyvän ystävänsä jos tunnustaa rakastuneensa. Ongelmallinen tilanne!

Parempi hyvä ystävyys kuin huono panosuhde. Niitä panosuhteita voi löytää helpommin kuin ystävyyttä.

Toisaalta en voisi kuvitellakaan panevani ihmisen kanssa, joka ei ole ystäväni. Se ei vaan kerta kaikkiaan sovi minulle.

Aika harvoin taitaa käydä näin ainakaan pitkäaikaisempien ystävien kesken, kun toinen vaikuttaa enemmän veljeltä/siskolta.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla varmasti yleisempää, että aletaan pikkuhiljaa tai yllättäen katsoa jotakuta sillä silmällä. Mies uskoakseni pitää melko heti toista osapuolta viehättävänä tai sitten ei alakaan pitää.

Taidan olla sitten tässä suhteessa miesmäinen nainen. Ekasta fiiliksestä ajatukset eivät ajan kanssa muutu, kumpaankaan suuntaan.