Tekisitkö dna testin jos lapsesi syntymävuonna synnytysosastolla olisi vaihdeltu vauvojen paikkoja?

Omani olisin tunnistanut. Ja DNAt jo teetetty.

Tämä on yksi syy miksi se pitäisi tehdä aina.

Mitä paikkoja? Mun vauva oli mun kans koko ajan. Jos joku olis vaihtanu jotain, niin olisin huomannut sen.

Miten sitten toimisitte, jos lapsi ei olisikaan teidän? Hylkäisisittekö "lapsenne"? Entä jos löytyisi oikea? Vaikuttaisiko lapsen ikä 5, 10 15? Tai jo aikuistuneen kohdalla. Pistäisittekö välit kylmäksi.

No en tekisi. On kyllä ihan molempien vanhempiensa näköiset lapset.

Naama jäi heti niin mieleen, että en usko voivani sekoittaa lastani.

Eikös niillä ole se ranneke? Ja toisekseen, poika on täysin isäni ja itseni näköinen, tyttö taas ei... mutta on se se oma nöpöliini kyllä silti. Ei sitä silmistään käytännössä päästänyt, kun hän oli syntynyt. Oli yli nelikiloinen tyttö!

Eihän vauvat ole olleet enää ikuisuuksiin missään vauvaloissa vaan vierihoidossa äidillä. Nykyään printataan tunnistusrannekkeet jo heti salissa, ja vauvan toiseen ranteeseen laitetaan oma hetu ja toiseen ranteeseen äidin nimi ja hetu. Omat kyllä tunnistin ulkonäöstä sekä äänestä jo heti synnyttyään.

Ei mitään vaaraa erehtyä, ovat niin äitinsä näköisiä, että vanhat kansakoulukaveritkin tunnistaneet lapsikseni. Lapsenlapsi myös niin mumminsa (minun näköinen) että sekin on varmasti oma.

Meillä yritettiin poika vaihtaa tyttöön. Hoitaja haki lapsen tarkastukseen, äitiä ei tarvittu mukaan ja takaisin tuotiinkin tyttövauva. Ei ranneketta. Yritin sanoa jo ulkonäöstä, että tämä ei ole minun, mutta hoitaja nauroi, että kyllä äidin luulisi omansa tunnistavan. Vasta kun se toinen äiti ryhtyi vaihtamaan vauvalle vaippaa, huomattiin virhe. Ja eikun hoitajat syyttämään, että olisitte heti sanoneet.

Kukaan ei näköjään halua vastata suoraan vaan kiertelee kysymystä. 

En teettäisi. Kaikki lapsemme ovat niin selvästi joko minun tai mieheni näköisiä ja ruumiinrakenteeltaan samanlaisia että ei kyllä ole epäilystä. Jopa hampaat samanlaiset ja sormet samanlaiset ja muutenkin samannäköisiä ollaan.

En teettäisi. Lapset ovat niin isänsä näköisiä , että vieraatkin ihmiset tunnistavat samasta ulkonäöstä.

Aiheesta on tehty koskettava elokuva Japanissa. Like Father, Like Son. Suosittelen.

Meidän lapsi ei ole yhtään meidän kummankaan näköinen, mutta tunnistan kyllä huudon. Isä oli mukana punnituksen ajan ja näki rannekkeen laiton, muuten varmaan saattaisin epäilläkin lapsen vaihtuneen. Rakastamme häntä yli kaiken, joten emme teettäisi mitään testejä. Kamala ajatuskin, että vauva olisi vaihtunut osastolla. Olisi mahdoton paikka vaihtaa hänet johonkin toiseen lapseen.

Tekisin testin, jos olisi epäilystä.

Mutta omien lasteni kohdalla tuo on mahdotonta. Saivat nimittäin rannekkeet saman tien ja vahdin heitä osastolla kuin haukka.

En teettäisi. Näin lapseni, kun napanuora oli yhä kiinni, ja tismalleen saman otuksen vein kotiin pari päivää myöhemmin. Sama toisenkin lapsen kanssa. Lisäksi ovat kasvaessaan muuttuneet toinen täysin minun ja toinen isänsä näköiseksi, joten rahan haaskausta se testi olisi.

Jos taas tarkoitat, että vaihto olisi tapahtunut... En luopuisi lapsesta, joka minulla on. Ottaisin kyllä mielelläni myös biologisen lapsemme meille.

Isäni luokalla oli tällaiset laitoksella vaihtuneet pojat. Syntyneet 40-luvun lopulla. N. 10-vuotiaina oli huomattu että muistuttavat toistensa sisaruksia. Ei heitä oltu vaihdettu.

Alkuperäinen kysymys oli huonosti muotoiltu ja siksi et varmaan saa vastauksia siihen mitä ajoit takaa. En vaihtaisi lasta. Raja menee jossain parissa kuukaudessa. Sen jälkeen sitä on niin kiintynyt, ettei pysty enää. Haluaisin kyllä olla yhteydessä myös biologiseen lapseen ja varmistaa että hänellä on kaikki hyvin.

Entä jos pelkkä isä tekee testin, ja siitä tuleekin negatiivinen? Äiti saa kauheat huudot pettämisestä ja todennäköisesti jätetään, vaikka vauva ei olekkaan kummankaan.