Olenko julma kun en ymmärrä lapsettomien tuskaa. Itselläni kaksi aikuista lasta.

Kykenemätön asettumaan toisen asemaan lähinnä.

Enemmänkin typerä. 

Minä kärsin pitkään lapsettomuudesta ja havaitsin, että olen täysin kykenemätön ymmärtämään typerien ja huonostikasvatettujen lasten vanhempien tuskaa. Että miten jonkun lapset osaa ja viitsii ja heidän lapset on niin tyhmiä, ettei mikään auta.

Niin minkäs teet. Tunnen useita lapsettomia mutta eipä ole paljon yhteistä heidän kanssaan kuin lähinnä harrastukset mut siihen se jääkin. Ovat kyllä hoitaneet lapsiani mutta harvemmin tavataan.

Olet kykenemätön asettumaan toisen ihmisen asemaan. Tunnetko empatiaa muissakaan tilanteissa?

Et pysty hahmottamaan muiden tilannetta.

Minä jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, mutta säälin lukemattomia lapsia, joilla on kammottavat tupakoija- tai alkoholistivanhemmat.

Lasten pitäisi syntyä vain turvallisiin ja kunnollisiin koteihin.

Ne joilla on lapsia valittavat kuinka raskasta on ja ne joilla ei ole lapsia valittavat taas sitten siitä että ei ole lapsia. Kukaan ei ole oikeastaan tyytyväinen.

En ole koskaan valittanut miten rankkaa on. En ole pitänyt tätä ollenkaan rankkana vaan ihanana matkana. Ja nyt kun lapset alkaa lentää pesästä niin loppuelämä näyttäytyy aika tyhjänä. Mutta tiedän todellakin mikä tuska lapsettomuudesta on, ehdin sitä itse sen verran kokea.

ihan samanlain autottomat,jotka haluais auton, kärsii. ei se ole sen kummempi asia.

Lapset on joka tapauksessa vain lainaa. Eihän ne pikkulapsina säily ikuisesti ja jossain vaiheessa muuttavat omilleen. Lisäksi voi olla isot taloudelliset paineet ja työn sekä perheen yhteensovittaminen ja muuta haastetta koko ajan. Kaippa se on joillakin ihmisillä jokin elämän merkityksellisyyden kokemus mitä lasten kautta haetaan. Biologiselta kannalta toki täysin ymmärrettävää.

Minulla vähän sama. Kun ei itsellä ole koskaan vauvakuumetta ollut, niin vaikea sitä on oikeasti ymmärtää mitä se lapsenkaipuu on. Järjen tasolla ymmärrän toki, mutta en pysty kuvittelemaan miltä se tuntuu. Pystyn paremmin kuvittelemaan kuinka pahalta tuntuu kun oma lapsi kuolee tai jos lapselle sattuu jotain muuta kauheaa, vaikka en ole onneksi joutunut kokemaan sitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Et pysty hahmottamaan muiden tilannetta.

Minä jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, mutta säälin lukemattomia lapsia, joilla on kammottavat tupakoija- tai alkoholistivanhemmat.

Lasten pitäisi syntyä vain turvallisiin ja kunnollisiin koteihin.

Huvittaa tämä tupakoinnin ottaminen esiin jossain kodin turvallisuuteen ja hyvään lapsuuteen liittyvissä seikoissa. 

Vanhempani polttivat kumpikin ja useimmat kavereidenkin 60-70 -luvulla. Kivoja ja rakastavia olivat ja en edes kiinnittänyt mitään huomioita koko tupakointiin. Se nyt oli vain niin. 

Ei tupakonti vaikuta psyykeen mitenkään. Sitä voi olla paska vanhempi tupakoijana tai savuttomana 

Sillä ei ole mitään väliä. 

Isä kuoli 85-vuotiaana haimasyöpään. Totta kai tupakointi on voinut vauhdittaa tätä, mutta jotain rajaa tälle tupakoitsijoiden demonisoinnille. 

Lainaahan täällä on kaikki. Yhtä lailla me kuollaan, oli meillä lapsia tai ei. Ja kaikki me ollaan jonkun lapsia. Itsellänikin on jo aika isot lapset, ja odotan innolla, että nuo muuttavat omilleen. Onhan tämä vanhemmuus ollut kallis ja vaivalloinen matka, mutta mitä ihmettä minä olisin muuten ajallani tehnyt? Työni on suht mekaanista hommaa, jossa en ole millään tavalla korvaamaton. Muut ihmissuhteeni ovat osoittautuneet hyvin merkityksettömiksi omiin lapsiini verrattuna, eikä minulla ole mitään kunnianhimoista taide- tai muuta harrastusta, jonka kautta elämäni saisi minkäänlaista merkitystä.

Ymmärrän lapsettomien tuskan oikein hyvin. Toisaalta he kyllä myös pääsevät paljon helpommalla kuin lapsia hankkineet. Valituksen määrä on ihmisillä vakio, olosuhteet vaan vaihtelee.

Toisten asemaan asettuminen ei käy kaikilta luonnostaan. Esimerkiksi minulla se oli vuosikausia täysin pinnallista. Saatoin voivotella jonkun kohtaloa, mutta en kuitenkaan aidosti keskittynyt tuntemaan miltä tästä ihmisestä mahtaa tuntua. Sitten jonkun tapauksen mukana opin tuon taidon ja säikädin miten kylmästi olen ennen tuntenut. Mutta toisaalta elämäni oli silloin helpompaa, toisten kokemuksiin eläytyminen tuntuu aidosti pahalta ja se myös tekee elämästä jollain tavalla pelottavampaa.

Itse miettisin ennemminkin, että minkälainen kokemus vanhemmuus on ap:lle itselleen ollut, mikäli ei osaa ajatella että joku voisi kokea tuskaa siitä, että jää lapsettomaksi.

No itse olen lapseton, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi sen pitäisi olla joku tragedia, mutta enpä ole myöskään koskaan tästä ajatuksestani ympäriinsä huudellut, koska tiedän sen loukkaavan monia.

Mutta yhtäkaikki se on aina ollut minulle arvoitus - Miksi joillekin on niin hirveän tärkeää lisääntyä? Liittyykö se merkityksellisyyteen? Että saa tyydytystä siitä, kun on synnyttänyt elämää, toisen ihmisen ja kasvattanut siitä pärjäävän yksilön? Tai Jammun. Tai Trumpin. Tai jonkun. Vai vain naisen (ja joskus harvoin miehen) halusta sitouttaa se toinen siihen parisuhteeseen lopullisesti: katso mitä sinulle lahjoitan rakkauteni hedelmänä?

Ei lapsettomuus ole tragedia - se on on farssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et pysty hahmottamaan muiden tilannetta.

Minä jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, mutta säälin lukemattomia lapsia, joilla on kammottavat tupakoija- tai alkoholistivanhemmat.

Lasten pitäisi syntyä vain turvallisiin ja kunnollisiin koteihin.

Huvittaa tämä tupakoinnin ottaminen esiin jossain kodin turvallisuuteen ja hyvään lapsuuteen liittyvissä seikoissa. 

Vanhempani polttivat kumpikin ja useimmat kavereidenkin 60-70 -luvulla. Kivoja ja rakastavia olivat ja en edes kiinnittänyt mitään huomioita koko tupakointiin. Se nyt oli vain niin. 

Ei tupakonti vaikuta psyykeen mitenkään. Sitä voi olla paska vanhempi tupakoijana tai savuttomana 

Sillä ei ole mitään väliä. 

Isä kuoli 85-vuotiaana haimasyöpään. Totta kai tupakointi on voinut vauhdittaa tätä, mutta jotain rajaa tälle tupakoitsijoiden demonisoinnille. 

Jokaisella on oikeus tuhota itsensä haluamallaan tavalla. 

Lasten vaurioittaminen samalla on viheliäistä.