Minua jostain syystä nolottaa ja ahdistaa yhtä leffateatterissa käyminen vaikka olen jo keski-iässä
Pelkään meneväni väärään saliin katsoman väärää elokuvaa tai että tulee pissahätä kesken näytöksen ja kaikki katsovat ärtyneinä kun kömmin penkkiriviltä koputtelemaan salin oville että haloo, avaisko joku, vessahätä...
Kommentit (12)
Meillä pikkukaupungissa ei tuollaista ongelmaa ole, kun on vain yksi sali.
Mutta itsekin tarkistan salinumeron aina monta kertaa, kun olen isossa kaupungissa näytöksessä. Kerran perhe istui paikallani Turun Finnkinossa ja ihmetteltiin hetken, että miten meillä voi olla samat paikat. Sitten mulla välähti, että niin mä oon menossa katsomaan elokuvaa, jonka ikäraja on K15, että oottekohan te väärässä salissa? Mutta sitten he vain katsoivat lippujansa uudestaan ja vaihtoivat salia. Mitään kamalaa ei tapahtunut, eikä mun mielestä ollut noloa.
Aika toope saa olla, että menee väärään saliin kun se elokuvan nimi on yleensä vielä siinä salin ovellakin aika selkeästi. Ja pissallahan osaa aikuinen käydä ihan automaattisesti ennen tapahtuman alkua.
En ymmärrä leffateattereiden ideaa nykyään enää muutenkaan, joskus aikoinaan ehkä oli järkeä kun kotona oli 25" putkiteevee eikä äänentoistoista tietoakaan. Nykyään saa halvalla isoja telkkareita ja surround-paketteja että kotona mukavassa sohvassa parempi katsoa, ellei sitten vartavasten halua kuulla sitä muiden rapistelua ja mölinää ja kuikuilla elokuvaa jonkun hujopin niskan takaa samalla kun takapuoli on kuoliossa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä leffateattereiden ideaa nykyään enää muutenkaan, joskus aikoinaan ehkä oli järkeä kun kotona oli 25" putkiteevee eikä äänentoistoista tietoakaan. Nykyään saa halvalla isoja telkkareita ja surround-paketteja että kotona mukavassa sohvassa parempi katsoa, ellei sitten vartavasten halua kuulla sitä muiden rapistelua ja mölinää ja kuikuilla elokuvaa jonkun hujopin niskan takaa samalla kun takapuoli on kuoliossa.
Kyllä mua kiinnosti käydä esim. Joker nyt heti katsomassa. Sali oli täynnä, mutta ei yhtään rapistelua ja mölinää. Hyvä elokuva oli:)
Jää reunaan istumaan.
Kävisin mielelläni elokuvissa, mutta VIHAAN kännyköitä tuijottavia ääliöitä ja kälättäjiä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä leffateattereiden ideaa nykyään enää muutenkaan, joskus aikoinaan ehkä oli järkeä kun kotona oli 25" putkiteevee eikä äänentoistoista tietoakaan. Nykyään saa halvalla isoja telkkareita ja surround-paketteja että kotona mukavassa sohvassa parempi katsoa, ellei sitten vartavasten halua kuulla sitä muiden rapistelua ja mölinää ja kuikuilla elokuvaa jonkun hujopin niskan takaa samalla kun takapuoli on kuoliossa.
Samaa mieltä ja ajattelin että elokuvateatterit tekee varmaan jo kuolemaa. Katsoin huvikseni Finnkinon viime tilikauden luvut: liikevaihto yli 85 milj ja voittoa melkein 28 milj. Oho! Hyvä että vielä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Jää reunaan istumaan.
Kävisin mielelläni elokuvissa, mutta VIHAAN kännyköitä tuijottavia ääliöitä ja kälättäjiä.
Entäs karkkipussien rapistelijat,yskijät ja köhijät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jää reunaan istumaan.
Kävisin mielelläni elokuvissa, mutta VIHAAN kännyköitä tuijottavia ääliöitä ja kälättäjiä.
Entäs karkkipussien rapistelijat,yskijät ja köhijät?
Eivät hekään riemastuta ja sairaat voisivat jäädä kotiin.
Kännykän valo pimeässä leffateatterissa on viheliänen.
Olen vain kerran ollut tilanteessa, jossa pösilö teini potki tuolini selkänojaa. Nykyisin istun viimeisessä rivissä.
Ap, tämä voi olla sinulle yllättävä uutinen, mutta sinä ja sinun tekemisesi ei kiinnosta ketään. Kukaan ei pidä kirjanpitoa jonkun Maija Meikäläisen tekemisistä. Jos haluat, voit toki lopun elämääsi nolostella arkisia asioita, mutta nolostelu vain rajoittaa sitä, mitä uskallat tehdä.
Elokuvissa käyminen on ainakin minulle nautinto. Kuva ja ääni ovat täysin toista tasoa kuin parhaassakin kotiteatterissa. Ja kotiin ei uutuuselokuvia saa. Jos elokuva on hyvä, se tempaa mukaansa, ei siinä muun yleisön rapisteluja ehdi observoida. Eikä mahdollisia vessakäyntejä. Leffateatterista pääsee aina ulos, takaisin päästäkseen voi joutua pyytämään teatterin työntekijää avaamaan oven.
Kyllä leffateatterikokemus vieläkin ihan puhtaassa massiivisuudessaan hakkaa kotisysteemit, mutta toki se ero kaventuu jatkuvasti ja teatterissa voi tulla näitä ääliöitä jotka pilaavat tunnelmaa muilta. Parhaimmillaan ruvetaan jopa puhumaan puhelimeen kesken kaiken. Jos ei pysty paria tuntia olemaan vastaamatta, niin kannataa varmaan katsella leffansa kotona.
Ei ne teatterin ovet ole lukittuina näytöksen aikana.