Anna elämällesi kouluarvosana! Saa myös perustella.
Annan omalleni 5+. Koska:
Inhoan työtäni, se on huonopalkkaista ja raskasta. Inhoan jokaista työpäivää.
Minulla ei ole yhtään ystävää.
Minulla on akneiho, vaikka olen yli 30-vuotias.
Suhde vanhempiini on vaikea. Mutta olen väleissä.
Olen homoseksuaali, kyllä se on raskaampaa kuin heterous. Varsinkin pienellä paikkakunnalla.
Tuntuu välillä, että jokainen päivä on taistelu...
Toisaalta minulla on vakituinen ympärivuotinen työ.
Olen terve.
Minulla on rahaa säästössä runsaasti.
Kommentit (8)
En tiedä. Elämä on vaikeata, vaikka periaattessa kaikki on hyvin. Joskus vaan haluaisin muuttaa johonkin syrjäseudulla olevaan sähköttömään pikkumökkiin.
Annan 7.
Mitkä ovat mittasuhteet?
En syntynyt Kalkutan slummiin vammaisena. Eli jo tästä annan kympin.
Mutta jos lähtkökohtiin suhteutetaan, niin varakkaan ja sivistyneen perheen tyttärenä, en ole saavuttanut läheskään odotusarvojen mukaista asemaa. Olen kuitenkin kolmen lapsen äiti, tavallisessa työssä, terve ja niin lapsenikin.
Eli sanotaan näissä puitteissa kutonen. Ehkä seiska miinus.
Elämässäni ei ole oikeastaan tapahtunut mitään järkevää ja kovinkaan montaa hyvää asiaa. Syytän huonoa lapsuutta ja itseäni; siis 4.1
Vierailija kirjoitti:
Olen jumissa ilkeän miehen omaishoitajana. Rahat ja vapaa-aika olematonta.
Olen ruma ja lihava, kohta sairastun.Minulla on puhelimen kautta paljon kontakteja ihaniin sukulaisiin ja ystäviin. On suloiset lemmikit, mukava koti, ihanat lapset. Rahapulasta huolimatta on kaikkea mitä tarvitsen.
Ei sun tarvitse olla ilkeän miehen omaishoitaja, voit lähteä vaikka heti ja lakata tuhlaamasta elämääsi tuollaiseen. Omaishoitajuus on raskasta silloinkin kun toinen on mukava ja arvostava, mutta jos mies ilkeilee vaan niin mitä ihmettä sinä tuosta saat? Älä sano että ajattelet lasten parasta, ei se niille ole hyväksi katsoa vierestä kun isä on ilkeä äidille.
Eikö ole ketään 10 oppilasta? Paikalla?
Omalle annan 5. Lähestulkoon kaikki on p######.
7, tuntuu että pilasin teini-ikäni ja nuoruuteni olemalla vain kotona eikä minulla ole vieläkään kavereita, monet ns. tavalliset kokemukset jäänyt kokematta eli en ole ”sosiaalisesti ajan tasalla” joten ihmiset pitävät minua outona jne. Toisaalta se oli oma valintani silloin joten periaatteessa en kadu, tuntuu vain siltä kuin se olisi loputon suo josta en pääse enää pois. Olin myös vuosia masentunut enkä piitannut itsestäni, harmittaa aika joka on kulutettu itsemurhan hautomiseen kun sen olisi voinut käyttää paremminkin jne.
Ärsyttää myös että valmistuin lukiosta jo melkein 5 vuotta sitten ja sen jälkeen olen tehnyt vähän milloin mitäkin kun olisin voinut vaan heti hakea oikeaan paikkaan ja olla nyt jo melkein valmistunut eikä näin ensikertalaisuuden menettäneenä pyristellä sisään.
Muuten elämäni on ihan jees, olen terve ja katto pään päällä, raha-asiat kunnossa.
Nuo ensimmäiseksi mainitut vaan saavat minut tuntemaan itseni todella ulkopuoliseksi ja jäljessä muita olevaksi ja se häiritsee.
Olen jumissa ilkeän miehen omaishoitajana. Rahat ja vapaa-aika olematonta.
Olen ruma ja lihava, kohta sairastun.
Minulla on puhelimen kautta paljon kontakteja ihaniin sukulaisiin ja ystäviin. On suloiset lemmikit, mukava koti, ihanat lapset. Rahapulasta huolimatta on kaikkea mitä tarvitsen.