Vain laiskat ja tyhmät vie lapsensa hoitoon vaikka itse kotona!

Joo mä oon sen verran laiska, että 6v ja kohta 5v on tarhassa 8-15 ja mä vuoden ikäsen kanssa kotona. Katsos nääs kun meidän kylillä lapset aika vähissä ja nekin vähät tossa tarhassa/eskarissa. EIKÄ meidän kylällä ole PUISTOA!! Joten siellä niin virikehoidossa ja naattiivat!



T:Vitun laiska ja ylpee siitä!

(niin ja jos mennään kaupoille, meiltä 80km isompiin kauppoihin, niin lapset on joo klo16-17 asti hoidossa)

Sitäpaitsi meidän kunta ei tarjoa hoitopaikkaa kotiäitien lapsille, ellei äiti ole tosi pahasti itse hoidon tarpeessa.



t. mikkeliläinen, joka PAKOTETTIIN ottamaan omat lapsensa pois tarhasta, kun vauva syntyi, että muille vapautuisi paikkoja - ja olisin niin tehnyt kyllä jokatapauksessa

Syy:



Esikoinen 5-vuotias. Tarvitsee ikäisiään kavereita.



Leikkipuistoissa ei ole kuin alle 3-vuotiaita. Ei myöskään kirkon kerhoissa 5-vuotiaita. Sosiaalisia taitoja oppii parhaiten vapaan leikin kautta, joten muskarit ja jumpat eivät aja tätä asiaa.

Tehän saatana saatte palkkaa siitä, ei varmaan paskanpiirun vertaa teille kuulu miksi kukin lapsi siellä tarhassa on. ja mitäpä jos äiti tekee sen vauvan ohella töitä kotoa käsin?



En voi sanoo muuta kun alas lastenhoitajien palkat jos ei työ maistu.

7kk vauvan ja 4,5v. tytön kanssa, joka ollut ennen päiväkodissa niin alan ymmärtää joitakin jotka vievät lapsiaan hoitoon ollessaan itse kotona. Meidän tyttö käy seurakunnan kerhoa, mutta joka päivä nykyään pyytää ja vinkuu, että koska hänet ilmoitetaan päiväkotiin!!! Ei ole täällä kavereita eikä kai kerhossakaan oikein ja tottunut, että päiväkodissa olisi kivaa tekemistä eli jumppaa, retkiä, askartelua jne, jne. Alkaa mua äitinä ahdistaa kun tyttö selvästi kaipaa päiväkotiin! Itse kovin mielelläni hoidan lapseni kotona ja varsinkin kun 7kk kaipaa jo selvästi isosiskoa ja sen touhuja eli kitinää olis tiedossa jos vanhemman päiväkotiin vien... Olen ajatellut 2 tai 3 päivää ja muutamaa tuntia, että sais vähän kavereita ja tekemistä.

Ja huom ihan yksin, ei edes vauvaa vielä! Mitäs siihen sanotte?



Vauva syntyy lähiaikoina ja siksi vanhemmat laitettiinkin osapäiväiseen, sillä 2kertaa viikossa 3h kerhossa käynti ei onnistu minulta kaksosten ja pikkuvauvan kanssa. Srk kerhot täynnä, sinne ei mahdu tällä hetkellä, joten vaihtoehtoja ei oikein ole. Syy miksi päivähoito otettiin elämäämme on miehen älyttömät työajat ja pitkät poissaolot kotoa. Lähiomaisia ei ole lähellä.



Olen siis tyhmä ja laiska.

mutta olen samaa mieltä. Surullista että ne uusavuttomat ihmiset, jotka eivät selviydy parin lapsensa hoidosta lisääntyvät aina vaan. Niiden lapsetkin kasvavat siihen ajatusmaailmaan, että yhteiskunnan tulee paapoa loputtomasti.

vaikka olet päiväkodissa hoitajana? Siirrätkö tuon vihasi myös lapsiinkin?

no, ehkäpä laiska olenkin, myönnän, mutta tyhmäksi en itseäni tunnista ;)



Meillä 2 päiväkoti-ikäistä lasta, jotka päiväkodissa päivittäin, vaikka itse olen työttömänä kotona.

Olisin nuoremman lapsen ottanut kotihoitoon (isommalla erityisryhmäpaikka, jota todella tarvitsee kuntoutuakseen, joten emme voi edes harkita hänen kotihoitoaan), mutta päiväkoti itse ehdotti, että ei jäisi kotihoitoon.

Ja meillä EI ole mitään ns. sosiaalisia ongelmia, eli emme ole mikään ns. ongelmaperhe, päinvastoin, asiat paremmin kuin ns. keskivertoperheellä.



Vauvaa odotan, ja mieluusti tuon nuoremman päiväkoti-ikäisen kotiin ottaisin vauvan ja mun seuraksi, mutta päiväkoti ei oo asiasta ihan samaa mieltä.



Että syytelkääpä vaan virikelapsista, mutta tällä kertaa voitte osoitella syyttelevällä sormellanne päiväkotia, ei meitä vanhempia.

Mulle riittää tässä reumassa ja sen kanssa kotitöiden tekemisessä ihan tarpeeksi tekemistä päiviksi.

olivat 6kk,2v ja 3v kun jäin yksinhuoltajaksi. Hoidin kodin, kaupassa käynnit ja lapseni itse. Ihan oman mielenterveyteni takia melkein joka päivä ulkoilimme jossain mistä löytyi minulle ja lapsille seuraa. Tukuverkostoa ei ollut muuten kuin toinen yh äiti jonka kanssa joskus hoidimme toistemme lapsia. Hyvin jaksoin vaikka lasten isä ei osallistunut heidän elämäänsä. Kyllä se on korvienvälistä kiinni " jaksaako" huolehtia omista lapsistaan. Oikeat mielenterveysongelmat ovat asia erikseen!