Lastenhoitoalalla olevat, onko suutarin lapsella kenkiä ;-D
Eli ihan kasvatusnäkökulmasta asiaa kysyisin. Onko niin, että automaattisesti osaatte kasvattaa omat lapsenne " oikein" sen vuoksi, että hoidatte lapsia työksenne. Onko omien lasten kasvatuksessa ongelmia? Päteekö tässäkin sitten vanha viisaus: " suutarin lapsella ei ole kenkiä?" Eli lto:t, lastenhoitajat ja pph:t vastailemaan :)
Kommentit (5)
että sen jälkeen, kun menin töihin lapsen ollessa kaksivuotias, meillä ei ole juurikaan askarreltu. Enkä kieltämättä jaksa leikkiäkään enää illalla. Ja rankan (=meluisan) työpäivän jälkeen metelikin ärsyttää. Mutta koen kyllä, että olen osannut kasvattaa lapseni. Ja se, mikä on työn etu, on se, että tietää melko hyvin, mikä on normaalia ja mikä ei. Miten asioita käytännössä ratkaisee, onkin sitten ihan toinen juttu.
käytännössä mekään emme aina jaksa tai ehdi niiden teorioiden mukaan kasvattaa. Sitä paitsi meillä ei ainakaan mies tykkää kun sitä neuvoo kasvatusasioissa, niin monesti puren vaan hammasta kun mies tekee ihan päin honkia ja kasvattaa siis minusta väärin.
Kotona ollessani (6 vuotta) me askartelimme, leivoimme, luimme ja leikimme ja touhusimme kaikkea hauskaa paljon.
Mutta töihin paluun jälkeen ei ole paljoa tehty mitään noista. Työpäivän jälkeen en jaksa tehdä yhtään mitään. Viikonloppunakin tosi minimaalisesti.
Mutta muuten mielestäni lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin, eivät saa tehdä kotona mitä huvittaa. Ja ovat hoidossa asianmukaisesti puettuina ja varavaatteet mukana.
että oma lapsi on aina eriasia: siihen on niin läheinen tunneside ja se tuntee vanhempansa kuin omat taskunsa eli tietää tasan mistä nappulasta painelee.
eikä hoitolapset koskaan koettele meitä hoitajia ihan samalla tavalla kuin omia vanhempiaan kotona
että minusta vähän eritilannekin
parhaani teen ja se saa riittää (ei tämäkään jaksa iltaisin askarrella, laulan kyllä usein, mutta päivän kun veivaa jotain piiri pieni pyörii leikkiä tai pelaa isompien kanssa afrikan tähteä niin ei jaska kotona oikein napata enää pelit ja leikit)
Hoitolapsille oltava samat rutiinit päivittäin ja oman kanssa sitten vietetäänkin viikonloput " hällä väliä" -tyyliin :) Mässytämme kaikkea hyvää ja emme nuku päikkäreitä. Oman kanssa menetän malttini paljon helpommin ja tulee jopa huudettua.... Hoitolapset taas tottelevat huomattavasti paremmin kuin omani.... Joskus tuntuu, että tiedän käytännössä kaiken lastenkasvatuksesta ja osaan soveltaa sitä työssäni, mutta oman lapsen kanssa sitä on hetkittäin vähän hukassa ;-D. Ja yksityinen pph siis olen..