Rasittava äiti

Vasta keski-iässä olen ymmärtänyt miten äiti on koko elämäni kasannut ongelmansa niskaani, edelleen yrittää roikkua kuin paska rattaissa mun elämän jarruna kun ei itse osaa järjestää mitään asiaa elämässään siihen kuntoon, että olisi ikinä tyytyväinen. Annas olla jos saa pienintäkään käryä, että mun elämä olisi missään suhteessa menossa eteenpäin, alkaa se marttyyrimäinen soittelu ja huokailu ja tyhjästä tiuskiminen. Hän on joka kerta ollut jopa avoimen närkästynyt jos käy ilmi, että saan enemmän rahaa kuin hän. Itse olen sentään omilla rahoilla (lainalla) hankkinut ammatin ja näen yleensäkin vaivaa asioitteni eteen. Yritän olla kuitenkin väleissä, mutta huomaan jatkuvasti ärsyyntyväni, kun tulee näitä tikusta asiaa puheluita ja sitä iänikuista huokailua ja onnettomuutta.

Olen vain huomannut, että monet vanhemmat suojelevat jälkikasvuaan omilta murheiltaan ja kaikin keinoin pönkittävät lastensa menestymistä. Siinä on kyllä monin verroin paremmat lähtökohdat, kuin taas itseni kaltaisilla, joissa roikutaan.