Uskotko ihmistä, joka sanoo joutuneensa opettajan silmätikuksi ilman syytä?

Ihminen itse voi nähdä asian vain omalta kannaltaan. Esim. Tyttäreni uskoo joutuneensa äikänopen silmätikuksi ilman omaa syytään. Lähemmin tarkastellen on huomauttanut opettajalle, että kannattaisi pysyä aiheessa ja edetä seuraavaan asiaan, tehtävät on jo kertaalleen tarkistettu , toisessa tilanteessa tunnilla ei tarkastettu tehtäviä vaikka piti. Tyttäreni on innokas putkikatseinen pinko ja opettaja leväperäinen haahuilija. Todistus todistukselta äikän numero laski vaikka suoritus pysyi samalla tasolla. Opettajat kun ovat vain ihmisiä ja kostavat vaikkei pitäsi varsinkin kun huomautukset oli aiheellisia.

En usko. Yksi tekosyy lisää miksi ei pärjännyt. Vieritetään vastuu muualle omasta laiskuudesta tai osaamattomuudesta.

Uskon tietyllä varauksella, koska olin itse aikoinaan opettajan kiusaama ja tiesin että syy ei minussa ollut.

Kukaan ei joutu silmätikuksi "ilman syytä". Sen sijaan hyvistä teoista voi joutua silmätikuksi, jos opettaja on vähän nars sistinen luonteeltaan. Ei oo elämäni aikana sattunut eteen montaa opettajaa, jonka silmätikuksi uskoisin voivani joutua, mut muutama on ollut jonka tunneilla oli hyvä vaan hymyillä hiljaa vaikka opettaja tekisi mitä.

Miksi joku joutuisi ilman syytä silmätikuksi. Oleisesti ottaen opettajat suhtautuvat hyvin neutraalisti oppilaisiin. Omalla huonolla käytöksellä voi aiheuttaa tilanteen, ettei ole suosikkioppilaiden joukossa. Mutta syyttä - en usko.

Kyllä voi.

Ihmiset on ihmisiä ja aina kemiat ei sovi yhteen, tai ollaan liian samanlaisia, jolloin ärsytys nousee nopeesti.  Nykyisin numerot annetaan kokonaisuuksista, ei vain kokeiden keskiarvosta. 

Olen törmännyt ilmiöön peruskoulussa, lukiossa ja AMK:ssa. Enkä siis pelkästään, niin että se kohdistuisi minuun. Viimeksi AMK:ssa, jossa oli yksi energiasyöppö opiskelija, joka ärsytti opettajia niin, että aina jos sen parina teki tehtävän sai huonon numeron ja jos jonkun muun kanssa, niin sai hyvän numeron kurssista.

Uskon. Omalla opettajalla itsellään oli siihen oma ”syynsä”: eli olin hänen mielestään tyhmä ja haluton oppimaan. Oikeasti siis kärsin oppimisvaikeuksista matikassa ja kyllä ope sen tiesi mutta sadistina vaan nautti koska näki mun kärsivän ja häpeävän. En koskaan päässyt erityisopetukseen koska vitosen matikka ei muka siihen riittänyt, olis pitänyt olla 4...

Opettajalla ei ikinä ole syytä ottaa ketään kiusattavakseen vaan hoitaa asia ammattimaisesti. Häiriköt ja kiusaajat ulos koulusta/ lasu ja oppimisvaikeuksista kärsivät eriryisopetukseen.

Silmätikuksi ei ehkä joudu täysin ilman syytä, mutta silmätikuksi voi joutua huonosta syystä. Sama mikä muita opettajia ei niin paljon häiritsisi, voi yhdelle opettajalle olla syy ottaa oppilas silmätikukseen.

Vaikka oppilaassa olisikin jotain vikaa, niin se miten opettaja häntä kohtelee, voi olla ylimitoitettua siihen vikaan nähden, jopa kiusaamista.

Meidän luokalla ala-asteella oli tyttö, joka joutui opettajan silmätikuksi ja opettajan kiusaamaksi. Meidän luokkalaisten mielestä täysin ilman syytä, kukaan meistä ei keksinyt miksi opettaja koko ajan nöyryytti ja kiusasi ja ripitti tuota tyttöä. En edelleenkään keksi siihen syytä. Varmaan opettajalla joku "syy" oli valita juuri hänet, mutta ei se tyttö kylläkään tehnyt yhtään mitään ansaitakseen asiaa.

Silmätikuksi voi johtua ilman omaa syytä. Mutta ei koskaan täysin ilman syytä. Syy voi olla vaikka vanhemmissakin, tai ihan missä tahansa muualla.

Uskon. Opettajatkin ovat vain ihmisiä ja voivat olla myös entisiä koulukiusaajia. Omalla luokallani aikoinaan opettaja otti huonommin menestyviä oppilaita silmätikuikseen, vaikka näiden käytöksessä ei ollut moittimista.

Jos lapsesi on yläkoulussa ja sanoo olevansa useamman opettajan silmätikku, niin vika on todennäköisesti lapsen käytöksessä. Ymmärrän, että joku yksittäinen opettaja saattaa olla sadisti, eikä kemiat lapsen kanssa kohtaa. Mutta jos useampi opettaja laittaa häiriömerkintää Wilmaan, niin silloin ei kyse ole mistään silmätikkuna olemisesta. Silloin kyseessä on todennäköisesti huonokäytöksinen nuori.

Opettajat suhtautuvat pääasiassa oppilaisiinsa neutraalisti. Opettajillakin on oma elämä. Ei heitä kiinnosta teinien vainoaminen, vaan he yrittävät saada työnsä tehtyä ja opetettavan asian opetettua.

Uskon toki. 

Itse olin 10-vuotiaana, äitiysloman sijaisena toimineen luokanopettajan, inhoama. En tiedä miksi. Jälkikäteen veikkaan vanhempien ammattia ja poliittista suuntautumista.

Olin kiltti ja muiden opettajien hyväksymä, mutta tämä yksi vihasi minua. Käsityötunneilla esim. sain selvittää sotkuista lankakerää 4 viikkoa, ennen kuin pääsin tekemään samoja asioita kuin muut. Eli 8 tuntia lankakerän silittelyä, joka muuttui vain huopaisemmaksi joka kerta.

Todistusnumerot olivat aivan alakanttiin ja keskiarvo laski yli numerolla. Varmaan osin aloin alisuorittaakin.

Oli ihanaa, kun oma opettaja tuli takaisin kouluun. Oli taas turvallinen olo, kun meni kouluun.

Vielä 70-luvulla tuo oli hyvin yleistä. Jos olit köyhästä ja työläisperheestä, niin moni opettaja ainakin maaseudulla väheksyi näitä oppilaita. Myös eri uskontoon kuuluminen saattoi olla toisille opettajille punainen vaate.

Uskon. Olen itsekin opettaja, ja aiemmin olisin halunnut sanoa että en usko; nykyisessä työpaikassani olen kuitenkin valitettavasti huomannut kuinka yksi koulumme opettajista ottaa aina jonkun oppilaan silmätikukseen.. eipä auta, vaikka esimiehellekin on asiasta sanottu.

Uskon. Opettajissa on paljon luonnehäiriöisiä.

Uskon, varauksella. Opettajatkin ovat vain ihmisiä ja voivat varsinkin stressaantuneena toimia hyvinkin epäammattimaisesti. Joukossa on myös pieni osuus täyskahjoja ja jopa vaarallisia rikollisia (todiste: aikoinaan koulussani opettaja r*iskasi sammuneen oppilaan) kuten voi olla muissakin ammattikunnissa.

Itse jouduin peruskoulussa kaikkien opettajien silmätikuksi koska "tuntiaktiivisuuteni" oli kuulemma heikkoa. No vitut, älykkyysosamääräni on kuitenkin 152 ja omaan useita kansainvälisiä patentteja, joten voivat pyyhkiä sillä ekstroverttien älämölöllä /ceensä.

Järkyttävää lukea näitä kokemuksia. Lapsen koko luottamus opintojärjestelmään vaarantuu, kun huomaa aikuisen ihmisen olevan systemaattisen epäoikeudenmukainen. Toisaalta eihän opettaja mistä voi tietää onko hiljainen tai heikko osallistuja vain ujo, välinpitämätön koulua kohtaan tai oppimisvaikeuksista kärsivä.

Tsemppiä hyville opeille!

Vanha, mutta aiheellinen keskustelu hyppäsi esiin. Jäin ihan miettimään mitä nykyään koulussa opettajat haluavat tehdä ja millä ohjeilla? Mitataanko kokeilla ja vastaavilla testeillä oppilaan kykyä oppimaan ja omaksumaan asioita? Kuinka paljon oppilaan käytös saa vaikuttaa arvosanaan? Kuinka paljon terveydelliset poissaolot (oikeasti oikeasta syystä) saavat vaikuttaa arvosanaan.

Annan muutaman kärjistetyn esimerkin toivottavan keskustelun pohjaksi. Tiedän siis nämä tapaukset.

Esim. 1 Kroonista sairautta sairastavalla oppilaalla koenumerot ovat terävintä huippuluokkaa. Poissaoloja on ollut yläasteella todella runsaasti. Osa näytöistä oli poissaolojen vuoksi siis vajaita, eikä oppilasta näkynyt tunneilla. Päästötodistus arvosanat 1-1,5 arvosanaa alle koetulosten. Onko arvostelu ollut reilua/ohjeistuksen mukaista, hyvä kysymys?

Esim 2. Sami-Tiina on odella hiljainen ja ujo oppilas. Hän ei yleensä puhu kenellekään yhtään mitään. Näin ei myöskään häiritse tuntia. No mites on hänen tunti aktiivisuutensa? Opettajan mukaan Sami-Tiina on vain hieman ujo. Arvosanat mukailevat koetuloksia, välillä nousten ylempään puolikkaaseen ja välillä alempaan. Onko arvostelu reilua?

Esim 3 Tiina-Petteri on luokan hauskuuttaja, mutta sanavalmiina henkilönä juttua piisaa opetuksen lomassa (hyvässä ja huonossa mielessä). Hän on luontainen esiintyjä, joka saa ihmiset innostumaan ja mukaan hankkeisiin. Ne aineet, joista hän on kiinnostunut, niin niissä hän on poikkeuksellisen hyvä ja toisissa menestys vaihtelee aina kiinnostuksen mukaan. Kyseessä siis erittäin tuntiaktiivinen henkilö, joka saattaa peustellusti jopa kyseenalaistaa opettajan sanomiset. Toki perustellen kantansa. Arvosanat pyöristetään aina alaspäin ja joidenkin opettajien kohdalla yli numerolla. Onko hän ansainnut tämän? Voidaanko perustellusti sanoa, että hänen oppimistuloksensa on aina arvostelussa koetulosta heikompi, kun on niin hankala oppilas. Onko hän näin huono oppilas? Kyseessä ei siis ole mitään väkivaltaa tai opettajalle haistattelua.

Mitkä asiat saavat vaikuttaa arviointiin ja kuinka paljon?

Haluaako nyky koulujärjestelmä tasapäistää?