Lue keskustelun säännöt.
Näetkö itsesi kauniina?
04.10.2019 |
Katselin eilen Mariaa vierailulla Linda Lampeniuksen luona, Linda kertoi, että on aina nähnyt itsensä rumana, äiti oli kaunis, totesi hän. Äsken luin Nina Mikkosen juttua, miten hän on 10v asti nähnyt itsensä epäsopivana kun pari tyttöä oli saunassa arvostellut hänen pyllyään ja reisiään.
Ihan hirveitä kommentteja, olematta mitään mieltä heidän julkisesta elämästään, teostaan tms pidän heitä hyvän näköisinä ihmisinä.
Itse olen lähes 100kg/163cm, lapsena ja nuorena olen ollut pieni ja sievä, identiteettini on se, lapsena minua pidettiin suloisena, nyt kun katson kuvia olen hyvin tavallisen näköinen lapsi, vanhempani vaan jaksoivat kehua, vaikka olet noin suloinen ei saa ylpistyä ja kauneuskilpailut ovat noloja. Teininä muistan kun tulin, pyyhkeen unohtaneena, saunasta, isäni totesi ohi mennen, jäämättä katselemaan, sinustahan on kasvanut nainen, kaunis.
Kuvista päätellen olen hoikka nuori nainen, ihan tavallinen.
Peiliin katsoessa en vieläkään näe, lihavaa pulleroa, vatsamakkarani ovat mielestäni hassuja Joskus/nykyisin usein kuvia katsoessa järkytyn, kuka on tuo pallero kuvassa, ai minä, jessus pitäisi laihduttaa. Kuitenkin sisälläni vahvasti asuu pieni sievä keijukainen, onnekkaana edes kukaan perheen ulkopuolinen ei ole nuorena tavallisesta ulkonäöstäni löytänyt mitään erityistä vikaa, josta hän mielestään olisi pitänyt ilmoittaa minulle.
Haluaisin tietää miten pääsääntöisesti näette itsenne? Onko kovinkin yleistä että syvällä aikuinen ihminen kokee olevansa ruma vai onko käsitys itsestä realistinen ja pääosin tyytyväinen, joksi nykyisin koen omani, läskiä on, mutta kannan ne ylväästi.
Kommentit (3)
Olen realisti ja en ole kaunis mutta olen ihan ok tavis ja se riittää minulle itselleni. Tällä mennään mitä on.
Omalla asenteella pääsee jo pitkälle. Olen itselleni armollinen ja nautin elämästäni liikaa jotta tuhlaisin aikaani ulkonäköni jatkuvaan pohdiskeluun. Juu olisihan se kiva jos olisi sitä ja tätä mutta sittenhän se en olisi enää minä. Tykkään itsestäni tällaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että suuri osa ihmisistä ajattelee, ainakin hetkittäin, olevansa ruma tai on tyytymätön johonkin piirteeseen itsessään. Tämä on ihan ymmärrettävä, koska suomessa ei oikein ole kehumisen ja kannustamisen kulttuuria ja tietty myös koska ulkonäköihanteet tuntuvat karkaavan koko ajan kauemmas keskivertoihmisen ulottumattomiin.
Itse näen itseni erittäinkin rumana, olen isopäinen, laatikkonaamainen, pottunenäinen tihrusilmäinen ja vartaloltani erittäin epäsuhtainen tissitön persjalka. Yllättävää kyllä, muutamatkin ihmiset tuntuvat pitävän minua hyvännäköisenä, jopa kauniina. Kehumiset tuntuvat kummallisilta, ja valheellisilta, mutta ajattelen, että ihmiset pyrkivät kuitenkin tarkoittamaan sanoillaan hyvää. Mitään hyvää en pysty ulkonäössäni näkemään, mutta ehkäpä kukaan ei pysty itse täysin hahmottamaan miltä näyttää muiden ihmisten seurassa, koska kokemukseen jonkun ulkonäöstä vaikuttavat muutkin asiat kuin vain puhtaasti fyysiset piirteet.