En enää ikinä mene laivaan tai lentokoneeseen!

No älä mene sitten.

Mä olin 7-vuotias, kun Estonia upposi, ja silloin vannoin, etten ikinä matkustaisi laivalla. Kyllä sinne sitten kuitenkin mentiin, ja lapsena kyllä pelotti. Aikuisena oon käynyt muutamalla risteilyllä, ja aina laivaan astellessa on käynyt mielessä ajatus, että mitä jos... Enemmänhän noita kuitenkin liikkuu ilman onnettomuuksia, vaikka eihän se silloin lohduta, jos itselle p*ska mäihä käy. En kyllä voi kuvitella paljon kamalampaa loppua kuin olla jumissa sokkeloisen laivan uumenissa ja upota sen mukana mustaan mereen... Jos olisi tajuissaan ja näkisi, kun vettä alkaa tulvia ja mihinkään et pääse, hyi olkoon. Ahdistaa nyt itseänikin, kun koko päivän lukenut ja katsonut videoita Estoniasta. Ihmisraukat, jotka se onnettomuus vei :(

Mutta uskallat olla henkilöauton kyydissä/ajaa autoa? Se on paljon vaarallisempaa kuin lentäminen/isolla autolautalla matkustaminen.

Mikä ihme estää risteilyn aluksi tarkistamaan missä sijaitsevat pelastusliivit ja veneet - ja mahdollinen reitti hytistä kannelle.

Eipä sitä tarvitse matkustaa jos ei halua, itse lennän huomenna joskin töiden takia. Yksin lentäessä olen välillä ajatellut, että jos tullaan tonttiin niin loppuupahan tämäkin kärvistely. Perheen kanssa matkustaessa ei tohdi tuollaisia miettiä. 

Onhan se pelottavaa, mutta ei pelon saa antaa hallita elämää. 

Laiva on pelottavampi. Lentäessä loppu tulisi nopeasti, jos jokin menisi pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Laiva on pelottavampi. Lentäessä loppu tulisi nopeasti, jos jokin menisi pieleen.

Älä ikinä aja Lahti-Tampere tietä tai 9-tietä Tampereelta Jyväskylään. Ne vasta pelottavia paikkoja on.

Tai sitten keskellä talvea Lapissa, jossa talviolosuhteisiin tottumattomat turistit ajavat autolla/moottorikelkalla/millälie.

Kyllä muakin alkanut vähän ahistaa. Ehkä ensi kerralla tosiaan varaan hytin mahdollisimman ylhäältä ja selvitän reitin ulos. 

Kerran olen ollut aika kovassa myrskyssä laivalla ja se oli aika ahdistavaa. 

Lentämistä pelkään kyllä vielä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin alkanut vähän ahistaa. Ehkä ensi kerralla tosiaan varaan hytin mahdollisimman ylhäältä ja selvitän reitin ulos. 

Kerran olen ollut aika kovassa myrskyssä laivalla ja se oli aika ahdistavaa. 

Lentämistä pelkään kyllä vielä enemmän. 

Mitä pelkäät lentämisessä?

Survivalisti kirjoitti:

Minä pidän kuivapukua ja pelastusliivejä kotonakin. Tuntuu turvallilselta, jos vaikka hana jää vuotamaan ja tulee vedenpaisumus.

Älä unohda maskia ja snorkkelia, kunnon räpylöistä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin alkanut vähän ahistaa. Ehkä ensi kerralla tosiaan varaan hytin mahdollisimman ylhäältä ja selvitän reitin ulos. 

Kerran olen ollut aika kovassa myrskyssä laivalla ja se oli aika ahdistavaa. 

Lentämistä pelkään kyllä vielä enemmän. 

Jo Titanicista jäi se tunne, jonka jälkeen en ikinä ole ottanut hyttiä pohjakerroksista. Sieltä aivan pohjalta on epätodennäköisintä pelastautua. Sieltä myös tulee ensimmäisenä noutaja jos jäävuoreen iskee.

Mutta eipä näitä uhkia toisaalta ole tässä meidän lähiristeilyillä. Mutta kylmän ja pimeän talven aikana ei tee mieli risteillä, kesähelteillä tykkään käydä risteilyillä ja jos silloin jotain tapahtuisi niin eipähän ainakaan ole niin pirun pimeää. Vesi toki on yhä kylmää.

Risteily on minulle ennen kaikkea tapa paeta hellettä kesällä, meren viileys on silloin ihanaa. Pakkastalvella en osaa edes kuvitella miksi menisin risteilylle.

Vierailija kirjoitti:

Survivalisti kirjoitti:

Minä pidän kuivapukua ja pelastusliivejä kotonakin. Tuntuu turvallilselta, jos vaikka hana jää vuotamaan ja tulee vedenpaisumus.

Älä unohda maskia ja snorkkelia, kunnon räpylöistä puhumattakaan.

Näiden kanssa on varmasti mukava nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Survivalisti kirjoitti:

Minä pidän kuivapukua ja pelastusliivejä kotonakin. Tuntuu turvallilselta, jos vaikka hana jää vuotamaan ja tulee vedenpaisumus.

Älä unohda maskia ja snorkkelia, kunnon räpylöistä puhumattakaan.

Näiden kanssa on varmasti mukava nukkua.

Turvallisuus ennen kaikkea.

Meidän nuorimmainen oli 11 päivän ikäinen, kun Estonia upposi. Olin kotona meidän kolmen lapsen kanssa, herättyämme vedin verhot sivuun ja näin lipun puolisalossa. Ilma oli syksyisen harmaa ja tuuli kovasti. Avasin radion ja sieltähän niitä suru-uutisia sitten tuli.

Muistan kokeneeni epäuskoa ja järkytystä, minun oli pakko ostaa ja lukea jokainen lehti, jossa onnettomuudesta kirjoitettiin.

Lähdimme kahden tuttavaperheen kanssa uudeksi vuodeksi Ruotsin risteilylle. Estonian uppoamisesta oli kulunut kolme kuukautta. Meillä kaikilla oli pieniä lapsia ja myös silloin oli kova merenkäynti. Muistan, kuinka minua ja muitakin pelotti ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Jokainen kolina ja narina laivassa mietitytti ja vannoin, että jos pääsemme turvallisesti takaisin, en lähde yön yli risteilylle enää syys- tai talviaikaan, ellei ole ihan pakko.

Tuosta on nyt aikaa 25 vuotta ja pakollista risteilyä ei ole tullut kohdalle, joten Tukholmassakaan ei ole tullut tuon jälkeen käytyä. Virossa käymme, koska meillä on siellä kakkosasunto, mutta se matka ei minua pelota, koska matka-aika on kaksi tuntia ja ylitämme lahden päivävuoroilla.

Luen yleensäkin kaikista oonettomuuksista kirjoitetut jutut, en tiedä, mikä niissä minua kiinnostaa. Toisaalta niin ahdistavia, mutta jotenkin minun on vaan pakko saada tietää aiheesta kaikki.

Estonia on kuitenkin ehdottomasti oman elämäni aikana tapahtunut kamalin ja järkyttävin onnettomuus.

Toivottavasti kukaan ei enää koskaan joudu kokemaan tuollaista eloonjäämiskamppailua, tai kuolemaan hyiseen myrskyävään mereen.

En osaa uida tai lentää, joten loogisesti ajateltuna kannattaa pysyä paateista ja lentokoneista erossa.

tjaa, muista ottaa myös autot listalle koska bussikolarit on aika järkkyjä. Irtileikkautuneita päitä ja kaikkee.

Paskinta on kun joku lapsi on autokolarissa jumittuneena, yrität saada sen sieltä ripeästi pois mutta et silti ehdi. Noissa onnettomuuksissa se kuolema ei sentään kestä tuntikausia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuorimmainen oli 11 päivän ikäinen, kun Estonia upposi. Olin kotona meidän kolmen lapsen kanssa, herättyämme vedin verhot sivuun ja näin lipun puolisalossa. Ilma oli syksyisen harmaa ja tuuli kovasti. Avasin radion ja sieltähän niitä suru-uutisia sitten tuli.

Muistan kokeneeni epäuskoa ja järkytystä, minun oli pakko ostaa ja lukea jokainen lehti, jossa onnettomuudesta kirjoitettiin.

Lähdimme kahden tuttavaperheen kanssa uudeksi vuodeksi Ruotsin risteilylle. Estonian uppoamisesta oli kulunut kolme kuukautta. Meillä kaikilla oli pieniä lapsia ja myös silloin oli kova merenkäynti. Muistan, kuinka minua ja muitakin pelotti ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Jokainen kolina ja narina laivassa mietitytti ja vannoin, että jos pääsemme turvallisesti takaisin, en lähde yön yli risteilylle enää syys- tai talviaikaan, ellei ole ihan pakko.

Tuosta on nyt aikaa 25 vuotta ja pakollista risteilyä ei ole tullut kohdalle, joten Tukholmassakaan ei ole tullut tuon jälkeen käytyä. Virossa käymme, koska meillä on siellä kakkosasunto, mutta se matka ei minua pelota, koska matka-aika on kaksi tuntia ja ylitämme lahden päivävuoroilla.

Luen yleensäkin kaikista oonettomuuksista kirjoitetut jutut, en tiedä, mikä niissä minua kiinnostaa. Toisaalta niin ahdistavia, mutta jotenkin minun on vaan pakko saada tietää aiheesta kaikki.

Estonia on kuitenkin ehdottomasti oman elämäni aikana tapahtunut kamalin ja järkyttävin onnettomuus.

Toivottavasti kukaan ei enää koskaan joudu kokemaan tuollaista eloonjäämiskamppailua, tai kuolemaan hyiseen myrskyävään mereen.[/

Olin itse niin nuori vuonna 1994, että en muista Estoniaa. Jotenkin tänä vuosipäivänä kolahti joku, kun luki näitä selviytyneiden tarinoita. Ja samalla se, että tuolta pelastuivat ainoastaan aikuiset, lapsilla ei ollut mitään mahdollisuutta.

Tuntuu hurjalta, että tuollaisella laivalla on lähdetty noin kovaan myräkkään.

Toivottavasti tälläistä onnettomuutta ei tapahdu enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Survivalisti kirjoitti:

Minä pidän kuivapukua ja pelastusliivejä kotonakin. Tuntuu turvallilselta, jos vaikka hana jää vuotamaan ja tulee vedenpaisumus.

Älä unohda maskia ja snorkkelia, kunnon räpylöistä puhumattakaan.

Näiden kanssa on varmasti mukava nukkua.

Ei kannata nukkua, jotta ehtii pelastautua. 

Mäkin pelkään laivamatkustamista edelleen. Joudun tosin matkustamaan laivalla useita kertoja vuodessa. No ei se pakollista ole, mutta olisi elämä aika hankalaa muuten. En tosin ikinä lähtisi Riikasta tai Tallinnasta Ruotsiin tai toisin päin.😂