Olen vihdoin sisäistänyt ettei ketään suuresti kiinnosta toisten elämä

Niinhän se menee, ja asian valkeneminen voi olla karu tapahtuma heille jotka kantavat luontaisesti huolta lähiympäristöstä.

Vihdoinkin. Kunpa useampi tämän tajuaisi. Maailma ei pyöri sinun nappasi ympärillä. Kaikki ei liity sinuun. Jokainen huolehtii lähinnä itsestään. Tämä on hyvin vapauttava havainto.

Miksi ihmisillä ylipäätään on niin kova tarve olla merkityksellisiä? Toki ymmärrän, että moni on sosiaalinen luonne ja pitää ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Mutta että jollekin riittää lasten teon syyksi, että joku muistaisi kuoleman jälkeenkin. Hulluimmat perustavat itselleen mauseleumin.

Näinhän se menee. Muiden turinoita lapsistaan ym kuuntelen vain kohteliaisuudesta

Ei ihminen ole kiinnostunut kuin itsestään ja usein aivan lähipiiristään.  Yleensä ollaan varsin kiinnostuneita omista lapsista ja vanhemmistakin jonkun verran. 

Sisarukset ovat jo eri kategoriaa. Heistä välitetään, jos pidetään heistä. Muuten ei, sisaruussuhde ei ole automaatti välittämiseen. 

Ihminen voi toki hetkellisesti tuntea empatiaa toisten onnettomille tilanteille. Jopa miettiä niitä kotonakin. Mutta pohjimmiltaan ei kauheasti kiinnosta. 

Ehkä tämä oivallus minulle tuli n. 13-vuotiaana. Se oikein jysähti erään tapahtuman seurauksena. Tajusin, että loppujen lopuksi olen vain minä. Ja vain minä olen itselleni se tärkein. 

Tervetuloa aikuisuuteen.

Elämä on kuin yritystoiminta. Jos edut nivoutuu yhteen, niin kiehnätään oikein olan takaa. Jos jostakusta tulee ns. turha kulu, niin se tullaan ennen pitkää leikkaamaan pois.

Onneksi olkoon! Olet löytänyt vapauden. Nyt voit elää elämääsi juuri kuten itse haluat eikä sinun enää tarvitse miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat. Suurin osa ei ajattele sinusta yhtään mitään ihan riippumatta siitä, mitä teet tai et tee, osa ajattelee sinua ehkä hetken, mutta unohtavat jo parissa minuutissa. Vain pienelle osalle ihmisiä olet niin tärkeä, että he ajattelisivat sinua kauemmin kuin 10 minuuttia yhtäjaksoisesti. 

Näinpä. Juoruilevissa pikkukaupungissa menee järki tai säilyy järki sen mukaan onko tuon tajunnut vai ei. Kun hyväksyy että itsestä juorutaan kuten kaikista muistakin ja ettei se oikeasti kuitenkaan ketään kiinnosta niin voi elää omaa elämäänsä ihan tyytyväisenä. Noitavainotyyppiset poikkeustilanteet lukuunottamatta, niitäkin kyllä tapahtuu.

Minäkin ajattelen, että ap:n oivallus tuo vapauden; muut eivät kiinnitä sinuun sen kummempaa huomiota vaikka tekisit jotain "noloa," sukassasi olisi reikä, vessapaperia kengän pohjassa, jne. Ihanaa!

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mitä perheelle, sukulaisille, kavereille ja työkavereille kuuluu. En tiedä kiinnostaako heitä mun asiat. Ei kai sitten.

Tämän piirin ulkopuolella ei kiinnosta muiden elämät.

Ihmeellistä muuten ettei muuden asiat ja elämät kiinnosta ja silti telkkarista tulee realitya tuutin täydeltä. Ilmeisesti kiinnostaa sitten kuitenkin.

Hyvä huomio ja oivallus. Näin se on. Ei ketään pitäisi rasittaa omilla asioillaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ainakin kiinnostaa mitä perheelle, sukulaisille, kavereille ja työkavereille kuuluu. En tiedä kiinnostaako heitä mun asiat. Ei kai sitten.

Tämän piirin ulkopuolella ei kiinnosta muiden elämät.

Ihmeellistä muuten ettei muuden asiat ja elämät kiinnosta ja silti telkkarista tulee realitya tuutin täydeltä. Ilmeisesti kiinnostaa sitten kuitenkin.

Hyvä huomio tuo reality tai"reality" sarjojen suosio. Saattaa tosin johtua ihan siitäkin kun käsikirjotettuja TV-sarjoja yksinkertaisesti vähennettiin, ja jotainhan sitä "pitää katsoa." Älkää nyt kuitenkaan tähän tarttuko, vain omaa pohdintaa.

Mutta totta, ei minuakaan kiinnosta useimpien ihmisten asiat, muutamat kaverit ja ystävät ynnnä lähisuku kiinnostaa jonkinverran. Oma elämähän se tärkein on, ja joskus siinäkin ollut liikaa, että olisi jaksanut ystävää tämän omassa kriisissä tukea henkisesti - ei silti en olisi osannut muuta kuin kuunnella.

Joitakin harvoja joidenkin kiireetön elämä voi käydä niin paljon kateeksi, että.....

Up