Luova ahdistus! Kun olet hyvä (lähes) kaikessa mihin ryhdyt, mutta et onnistu lyömään läpi millään!

pitkäjänteisyydestä?

ylimielisyydestä?

Mitä tarkoitat menestyksellä?

Koska olet vain hyvä, et omalaatuinen. Hyvä on helppo olla, kun täyttää vain kaikki ulkoapäin asetetut kriteerit, suorittaa menemään.

Pitkäjänteisyys ei ole ongelma. Montaa harrastusta, joissa olen saavuttanut jo tiettyjä asioita, olen jatkanut reilusti yli vuosikymmenen.

Ap

Teetkö sä noita asioita läpilyönnin toiveissa vai niiden itsensä takia? Jos toivot vaan tulevasi kuuluisaksi, se näkyy läpi, et ole itse jutusta tarpeeksi innoissasi eikä se sitten lopulta ole ihan niin kirkas ja loistava k uin voisi olla.

Olen kokenut saman ja ymmärrän täysin mietteesi. Osittain kyse on ollut omalla kohdallani tuurista. Kateelliset naiset ovat esimies mukaan lukien estäneet etenemiseni. Osin olen itse tämän kiltteyttäni ja kokemuttamuuttani sallinut. Toisaalta oma pyrkimykseni eteenpäin ei ehkä sittenkään ole ollut tarpeeksi vahva ja minulla ei ole ollut selkeää päämäärää. Eli sanoisin, että valitse juttu, johon keskityt ja sitten täysillä sitä kohti.

En ole mielestäni ylimielinen. Miksi olisinkaan. Ihan tavallista alaa olen opiskellut ja töitä tehnyt, juurikin koska luovat yritykseni eivät ole tuoneet leipää pöytään.

Ap

Et vain ole niin hyvä vaan keskinkertainen.

Itse usein kyllästyn/luovutan, kun pitäisi tehdä se ponnistus sinne kärkeen. Tekemiset joissa voisi ns. menestyä (ala kuin ala) vaativat taviksilta myös uhrauksia ja en ole niihin ollut valmis suhteessa menestymisen epävarmuuteen.

Sitten taas ollakseen tähti pitää olla poikkeuksellinen harjoittelun lisäksi.

Joskus myös tarvitaan ihan vain tuuria. Tapaatko oikeat ihmiset ja oletko oikeassa paikassa oikeaa aikaan kliseisesti. Tutkimuksessa aika moni huippulöytö on yhdistelmä tuuria ja taitoa.

Menestystä ei voi kokonaan itse kontrolloida.

Oma juttuni alkoi jossain vaiheessa kantaa. Nyt voi sanoa, että olen jossain määrin menestynyt, olen ollut alalla viisitoista vuotta. En itse oikeastaan ehtinyt huomata tarkkaan, milloin läpimurto tapahtui, oli vain monta vuotta putkeen kiire ja yhtäkkiä alaltani kiinnostuneet tuntemattomatkin tuntevat minut.

Kaikkia tämän luovan alan menestyjiä yhdistää se, että töitä on tehtävä ihan todella paljon, ja usein kaikki kiinnostus osuu samaan saumaan. Tavallinen palkansaaja ei useinkaan tajua, millaista paneutumista työ vaatii.

Työtä on myös jatkettava silloinkin, kun ei ole kuumimman kiinnostuksen kohteena.

Näitä on niin nähty, jotka ovat omasta mielestään hyviä, mutta muut eivät vain ymmärrä 😄

Huipulla on niin paljon keskinkertaisuuksia, ainakin musiikissa ja elokuvassa, että tuskin on kiinni keskinkertaisuudestasi sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos on keskinkertainen, niin sitten pitää olla hyvät suhteet ja mainontatiimi takana. Miehen sisarus on myös hyvä kaikessa mitä tekee, mutta häneltä puuttuu se kuuluisa "jokin", eli kun on kaikessa hyvä, niin tekemisessä ei ole sellaista intohimoa, ei, vaikka henkilö itse tuntisi että siinä on. Se ei välity muille, koska kympin oppilas ei ole kiinnostava. Ristiriidat, tuska ja kipu ovat kiinnostavia ja elämänmakuisia. Taiteissa ihmiset kaipaavat tunteiden tulkkia, ei yli-ihmistä mukatietämään miltä joku ikävä asia tuntuu. Ihmiset tuppaavat tunnistamaan aitouden epäaidon seasta.

Minä en koskaan ajatellut ”lyöväni läpi” ja mulle myös tehtiin selväksi, että en ole siihen tarpeeksi hyvä. Silti oli asioita, joita halusin tehdä, ja kun kerran halusin, jatkoin niiden tekemistä - tekemättä siitä suurta numeroa, niin hyvin kuin osasin eli aina vaan paremmin, yli kymmenen vuotta. Sitten asiat alkoivat muuttua ja vähitellen minä vahingossa ”löin läpi”, jos niin voi sanoa vähittäisestä, vuosia kestävästä kehityksestä.

Jännää on se, miten nyt ympärillä on ihmisiä, jotka NÄKIVÄT sen vaiheen kun minulle vuosikausia tehtin selväksi, ettn ole tarpeeksi hyvä enkä tule koskaan menestymään, mutta jostain syystä silti ajattelevat, että minä olen aina ollut kultalusikka suussa erilleen nostettu ennaltaennustettu ja tuettu menestyjä - ja että heidän menestyksen puutteensa johtuu sellaisen tuen ja kultalusikkasattuman puutteesta. Mutta vaikka munkin kohdalla on erilaisia sattumia ollut, niistä suurin osa olisi voinut kääntyä ihan yhtä hyvin minua ja asiaani vastaan - se on se taustalla tekemäni vuosikausien työ asian itsensä takia, joka muutti ne hyviksi. Sitä vain ei kukaan näe, koska se oli aikanaan hiljaista ja itsestään numeroa tekemätöntä.

Malcolm Gladwellin kirjassa on käsitelty menestymistä, kuinka usein se on tuurista kiinni. "Kuka menestyy ja miksi" ja "Leimahduspiste" nyt ainakin. Bill Gatesista oli hienot esimerkit, kuinka oli tuurista kiinni, että hän juuri oikeaan murrosaikaan sattui olemaan kiinnostunut tietokoneista, ja oli sattumalta koulussa, jossa oli mahdollista opiskella tietokoneiden käyttöä lähes rajoittamattomasti. Myös Amerikan rikkaimmista suvuista oli listaa, kuinka moni on saanut alkunsa joskus 1800-luvulla sattuman kautta samaan aikaan. Tietty omilla taidoilla ja uurastuksellakin on väliä, mutta erittäin paljon on väliä myös sattumalla. Jos Bill Gates olisi käynyt eri koulua, ei hän välttämättä olisi pystynyt opiskelemaan tietokoneita yhtä paneutuneesti, tai jos hän olisi syntynyt paria vuotta myöhemmin, niin tämä kultakausi olisi ehtinyt mennä häneltä sivusuun, jolloin hänen uurastuksensa ei olisi taannut hänelle yhden rikkaimmista miehistä -paikkaa.

Voisiko syynä olla on nk. Dunning-Kruger kognitioon vaikuttava efekti?

Okei ap testaan sinua nyt : nimeä 5 parasta suomalaista elokuvaa lunttamatta. Se kertoo tasosi mitkä leffat mainitset.

Sitten nimeä 3 mainiointa elokuvaohjajaa maailmasta.

Ja 3 mestarikirjoittajaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ajatellut ”lyöväni läpi” ja mulle myös tehtiin selväksi, että en ole siihen tarpeeksi hyvä. Silti oli asioita, joita halusin tehdä, ja kun kerran halusin, jatkoin niiden tekemistä - tekemättä siitä suurta numeroa, niin hyvin kuin osasin eli aina vaan paremmin, yli kymmenen vuotta. Sitten asiat alkoivat muuttua ja vähitellen minä vahingossa ”löin läpi”, jos niin voi sanoa vähittäisestä, vuosia kestävästä kehityksestä.

Jännää on se, miten nyt ympärillä on ihmisiä, jotka NÄKIVÄT sen vaiheen kun minulle vuosikausia tehtin selväksi, ettn ole tarpeeksi hyvä enkä tule koskaan menestymään, mutta jostain syystä silti ajattelevat, että minä olen aina ollut kultalusikka suussa erilleen nostettu ennaltaennustettu ja tuettu menestyjä - ja että heidän menestyksen puutteensa johtuu sellaisen tuen ja kultalusikkasattuman puutteesta. Mutta vaikka munkin kohdalla on erilaisia sattumia ollut, niistä suurin osa olisi voinut kääntyä ihan yhtä hyvin minua ja asiaani vastaan - se on se taustalla tekemäni vuosikausien työ asian itsensä takia, joka muutti ne hyviksi. Sitä vain ei kukaan näe, koska se oli aikanaan hiljaista ja itsestään numeroa tekemätöntä.

Tämä. Se mitä menestymisessä ei nähdä, on se työn määrä mikä siihen todella menee. Malcolm Gladwellin kirjassa oli mainittu 10 000 tuntia opiskelua, jotta osaa jonkin asian mestarillisesti. Ja se on ihan hävyttömän paljon. Oletetaan että taiteilijat on vain syntyneet kyvyillään, ja on kyse synnynnäisestä lahjakkuudesta. Mutta monien tutkimusten kautta on todettu, että enemmän on kyse harjoituksesta, ja on päästy tuohon lukuun (jos en ihan väärin muista, niin se tarkoitti 8h opiskelua viikossa, 10-vuoden ajan).

Jännä että myytti luovasta lahjakkuudesta on niin kova, että jopa kamppailua vierestä seuranneet ovat menestyessä sitä mieltä, että kaikki on tullut tarjottimella ilman vaivannäköä. :D

-16

Menestys jos teet illuille sopivaa et menesty ellet tee illuille sopivaa.