Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko heikkolahjainen vai mikä? Miten pääsen eroon tästä kierteestä?
23.09.2019 |
Olen epätoivoinen nuori nainen. Tulen perheestä, jossa äiti oli yh sekä kouluja käymätön individuaali. Äitini ei ole koskaan auttanut kotiläksyissä tai auttanut kokeisiin lukemisessa. Hän ei koskaan painottanut koulunkäynnin tärkeyttä, eikä itsekään panostanut omaan tulevaisuuteensa kunnianhimoisesti.
Äidilläni on myös heikot sosiaaliset taidot; on aika huono keskustelemaan, päästää kummallisia juttuja usein suusta. Esimerkkinä tästä vaikkapa tilanne, jossa erään ystäväni setä ( jonka äitinikin tuntee) joutui sairaalaan ja makasi koomassa. Herätessään mies ei osannut enää kunnolla puhua tai ilmaista itseään. Olin äidin luona käymässä ja istuttiin ruokapöydässä ja juteltiin tästä aiheesta. Äitini kommentti oli: '' Nooh, se mies on valehdellut läpi elämänsä kaikenlaisia juttuja muutenkin hahaha''. O_o
En dumaa äitiäni silti täysin, koska ymmärrän, että hän ei ole mieleltään ihan balanssissa, ja kokenut kovia juttuja, mutta olisihan hän voinut silti olla vähän parempi äiti tai suostunut edes ottamaan apua vastaan, jos ei ole voimavarat riittäneet.
Koko elämäni on ollut rämpimistä, kotona oli äidin toimesta väkivaltaa, olen osittain perinyt hänen huonot sosiaaliset taidot. Tietynlaista kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä on siirtynyt myös muhun. Pärjään kyllä koulussa, mutta mulla ei ole motivaatiota, en jaksa lukea läksyjä tai kokeisiin. Haluaisin erilaisen ja paremman elämän, mutta en oikeasti tiedä mistä revin sen kaiken tsempin.
Haluaisin vain hyvän taloudellisen tilanteen, pois köyhyydestä, rakastavia ihmisiä ympärilleni ja ehkä joskus onnellisen ja terveen perheen.
Kommentit (4)
Suosittelisin sulle terapiaa. Sillä pääsisit ainakin hyvään alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan mars. Äläkä tapa itseäsi, kaikesta selviää, kun antaa vain aikaa.
Sosiaalisia taitoja ei ole koskaan liian myöhäistä oppia! Olet jo ottanut täysin oikean suunnan, kun tiedostat itse sosiaalisten taitojesi heikkouden senkä sen, mistä niiden heikkous juontuu. Myös minun äidilläni on aina ollut aika kehnot sosiaaliset taidot. Tuontyyppiset kommentit, mitä sinun äitisi heitti tuosta koomaan vajonneesta miehestä, ovat niin tyypillisiä hänelle. Hänellä on lisäksi huono itsetunto, mikä näkyy mm. jo vainoharhaisuuden puolelle menevänä "nyt ne varmaan aattelee meistä, että..." -panikointina ja siinä, että kuvittelee kaiken pahan jotenkin johtuvan hänestä. Arvaatkin varmaan, että en ollut nuorempana sosiaalisesti mitenkään suvereeni tai tasapainoinen ihminen, kun en kotoa sellaista mallia ollut saanut.
Terapiaa suosittelen minäkin mutta vain siinä tapauksessa, että löydät sellaisen terapeutin, joka aidosti ymmärtää haasteesi ja pystyy luomaan sinulle turvallisen ympäristön niiden käsittelyyn. Huonoihin sosiaalisiin taitoihin ja sellaiseen eksyksissä olemisen tunteeseen liittyy vieläkin tietty stigma, ikään kuin niille ei olisi mahdollista tehdä mitään ja että ne tekisivät ihmisestä automaattisesti tyhmän. Tälläista asennetta esiintyy jonkin verran myös (ammattitaidottomien) terapeuttien keskuudessa. Siksikin näkemyksellisen, osaavan ja empaattisen terapeutin etsiminen on tärkeää.
Tsemppiä jatkoon!
Alue: Aihe vapaa
Olen harkinnut itsemurhaakin tämän asian tiimoilta. Liian rankkaa on tämä eläminen johtuen lapsuuden traumoista ja aikuisiän epäonnistumisista.
Ap