Millainen hoitolapsi on vastenmielinen tai ärsyttävä? Vastatkaa lto:t, pph:t ja lastenhoitajat...

En voi sille mitään, mutta sellainen lapsi ei herätä sympatioita....

Yksittäisiä ärsyttäviä piirteitä toki voi olla muuten ihanassakin lapsessa. Minua häiritsee välillä, jos lapsella on tapana huutaa puhumisen sijaan, hän käyttäytyy toistuvasti tahallaan ilkeästi toisia kohtaan tai on jatkuvasti kovin mariseva, mutta en minä ketään semmoisen takia inhoa tai syrji. Jokaisella lapsella on erilaisia päiviä, luonteet ja perheiden tavatkin ovat erilaisia ja se on hyväksyttävä osana elämää.



Vinkki ap:lle... Ammattitaidosta kertoo sekin, että ei näytä tai osoita, jos jostakin lapsesta ei pidä yhtä paljon kuin toisesta.

Juuri kuvailemasi piirteet ärsyttävät joissakin lapsissa. Itse osaan myös ammattitaidolla tehdä työtäni ja nuo seikat eivät näy millään tavalla suhtautumisessani lapseen. Kohtelen kaikkia tasavertaisesti. Tuo tahallaan muiden kiusaaminen on kyllä oikeastaan kaikista ärsyttävin piirre ja siihen puutunkin kovalla kädellä....

Samoin tupakalle haisevat lapset (siis vanhemmat polttavat).... Likainen lapsi saattaa silti olla oikein herttainen ja mukava, mutta hajun takia ehkä tällaista lasta vieroksutaan jopa kavereiden taholta, ikävä kyllä...



t. lastenhoitaja pk:ssa

Toinen haukkui aina erityisesti vilkkaita lapsia. Sai sellaisen kuvan ettei voi sietää vilkkaita (mutta iloisia) lapsia ja joka ikisen lapsen vanhemmat haukkui näiden selän takana. Sinänsä hoisi lapset ok mutta jäi tuosta muusta niin ikävä mieli että vaihdettiin paikkaa.

Tämähän ei ole lapsen vika vaan vastuutoman aikuisen.



Lapsi ja hänen vaatteensa ja kaikki tavarat haisevat ihan kauheille, jos sisällä poltetaan. Tämä kyllä tekee sellaisen tunteen, että sen lapsen luona ei ole niin kiva olla kun haisemattomien.



Myös likaiset ja resuiset vaatteet ovat vastemielisiä.



Ja kaikkein kauheinta on ummetuksesta kärsivä lapsi. Ja tuhriva. Se haju on tosi luontaantyöntävä.



Ja näille asioille aikuine kyllä pystyisi jotain tekemään. Säälittää lapsen puolesta.

kutsumusammatti!



T. ammattikasvattajana 25 v

Sellaisista, jotka eivät sopeudu hoitoon vaan itkevät monta päivää tai viikkoa? Minulla on kuva, että sellaiset ärsyttävät? Vaikka eihän luonteelleen lapsikaan mitään voi!



Minulla on arka, ujo lapsi. Olen huomannut, että esim. äitilapsipiirissä häntä katsotaan vähän kieroon - onpa nössö, kun äidistä ei uskalla olla erossa, ärsyttävä, kun alkaa itkeä helposti... Muun luonteisia ei minun (vähäisten, en mitään tutkimusta ole tehnyt!) havaintojeni mukaan paheksuta. Minusta lapsen käytöstä voi ja saa paheksua, jos se on huonoa, mutta on epäammattimaista, jos ärsyyntyy lapsen luonteesta ja kohtelee siksi epäystävällisemmin.

Tiedän muitakin arkoja, ei ole mikään omituisuus. Joillekin vain on outoa, että lapsi on aran luonteinen.

Se, että tulee toimeen lasten kanssa ja pitää heidän kanssaan työskentelystä, ei sulje pois sitä, että joistakin lapsista ei vain erityisemmin pidä! Sitä ei nyt vain uskalleta myöntää...



En pidä erityisemmin eräästä tytöstä, jota hoidan. Ikää neljä vuotta, äärimmäisen huomionhakuinen, ei antaisi kellekkään muulle mitään, puhuu huutamalla, ei edes yritä jakaa, on yliherkkä jokaisesta tavarastaan ja vaatteestaan jos niihin koskeekin, ei koskaan hymyile vaan murjottaa lähes koko ajan jne jne.



Hoidan häntä hyvin ja hän luottaa minuun, enkä koskaan näytä, että hän olisi erilainen kuin muut.



Mutta en yritäkään väittää pitäväni hänestä yli kaiken.

Minä kyselin lapsesi ikää. Meidänkin tyttö oli tosi arka noin kolmevuotiaaksi asti, ja ihan selvästi jotkut ystävämme pitivät häntä liian arkana - ja meitä vanhempia jotenkin tyhminä varmaan, kun emme laittaneet tyttöämme, ainokaistamme, päivähoitoonkaan, vaan hoidimme kotona. (Meillä oli syymme, mutta ei niistä sen enempää.) Emme kuitenkaan patistaneet tyttöä yhtään sen reippaampaan toimintaan vieraiden kanssa ja vieraissa ympäristöissä kuin mihin hän itse tunsi olevansa valmis. Ja kyllä siinä niin kävi, että hän reipastui päivä päivältä, tottui tilanteisiin ja jos jonkinlaisiin ihmisiin ja nyt hän on jo kovin reipas. Ja käy myös päivähoidossa (ikää melkein 4v).



Niin ja minua ainakin ujot ja arat lapset suorastaan viehättävät.

kiitos, tosi mukava lukea rohkaisevaa tekstisi! Rehellisesti sanoen ajattelin, että kysyt ikää ihmetelläksesi sitä, minkä ikäinen vielä äidin vierellä kulkee..

Tekstisi oli pitkälle kuin omani, paitsi meillä on toinenkin lapsi, rohkea luonteeltaan. Olen koettanut toimia lapseni suhteen samalla tavoin kuin sinä, rohkaisevaa, että teillä tämä on toiminut.



Anteeksi, lipsuin nyt ap:n aiheesta.

lapsensa vaikeuksia eivätkä osallistu lapsen kehityksen tukemiseen yhdessä päiväkodin kanssa. Joskus tällainen lapsikin saattaa ärsyttää, koska ovat usein erittäin " raskaita" hoidettavia.



t. alan ammattilainen, mutta vain ihminen

veit sanat suustani. On erittäin haastavaa ja raskasta hoitaa erityislasta, jota vanhemmat eivät tunnusta erityislapseksi :( Harmi, sillä näin lapsi jää ilman apua, josta olisi hyötyä tulevaa koulunkäyntiä ajatellen. Ei ole mikään häpeä tunnustaa, että " lapseni on erilainen" .

Mitä ummetukseen tulee, kakkaamaan lasta ei voi pakottaa. Lääkkeitä on olemassa, mutta niilläkää et kakkaa saa tulemaan, tulee pahanhajuisia pieruja. Harmittaa lapsen puolesta. Onneksi ummetusta vain ajoittain. Muuten lapseni on puhdas ja puhtaissa vaatteissa.

Ja tässäkin tapauksessa syy ei todellakaan ole lapsen. On inhottavaa pukeakin lasta, jonka hiukset ja vaatteet lemuavat vahvasti tupakalle :x

Mun mielestä näin äitinä ja hoitajana (ei lasten) on aika outoa, että lastenhoitaja arvostelee lasten ummetusta ja pitää sen vuoksi lasta epämiellyttävänä. :o/





Mitä kaikkeen muuhun tulee, oma lapseni on todella vilkas ja päiväkodissa se taisikin sitten aina olla hoitajille liikaa. Tästä jaksettiin joka päivä huomauttaa lasta haettaessa ja siitä ettei juo riittävästi, no toki tiesin senkin ja olin siitä kyllä jo lääkärissäkin asti puhunut, mutta minkäs teit, tuli päivä kun lapsi alkoi juoda ja nyt on varmaan enemmän ongelmaa siitä kuinka paljon joisi. Niin, taisin ymmärtää, että lapseni vilkkaus tekikin lapsestani epämiellyttävän hoitopaikassa. Muuten aina puhtaat vaatteet päällä ja toki puhdas lapsikin.

erään tuttavani poika on todella ujo, ja on usein äitinsä jaloissa kiinni. ei siinä mitään, mutta äitiä asia tuntuu nyppivän todella. hän tiuskii lapselle, ja aivan selvästi ärtyy tämän ujoudesta.

eli äidin suhtautuminen häiritsee minua, ihan kun hän häpeäisi lastaan.

Lapsi, joka huutaa, karjuu ja hakkaa muita.

Joskus ärsyttää kun lapsi ei esim pue, ei sitten millään. Istuu vaatepinon kanssa ja juttelee kavereille, tutkii taskuja, ihmettelee seinäkoristeita, vaipuu ajatuksiin, lauleskelee jne ja JOKA välissä aikuinen ohjaa ja käskee pukemaan ja mitään ei tapahdu vaikka taidoista se ei ole kiinni (ärsyttää varmaan jokaista vanhempaakin).



Ärsyttää myös kun ei koskaan siivoa perässään, ei koskaan laita koskemaansa takaisin ja koskee vaikkei saisi.



Joskus ärsyttää kun lapselle ei mikään ole hyvä, ei oma työ, ei toisen tekemä, ei vaatteet, ei ruoka, ei satu, ei laulu jne (tuttua?) ja siitä pitää kovaan ääneen vielä marista.



Ärsyttää myös jos kaverit ei kelpaa ja sitten valitellaan kun ei ole kavereita ja tekemistä ja aikuisen pitäisi tulla tilalle.



Ärsyttää myös jos ei koskaan ole hiljaa; ei ruokapöydässä (edes hetken hiljentymisen ajan), ei laulutuokiossa, ei aamupiirissä, ei missään.



Iloinen, eloisa luonne ei ärsytä, ei myöskään utelias.

Arka, hiljainen, vetäytyvä luonne ei ärsytä.

Eli luonne ei niinkään ärsytä vaan käytös. Ymmärrän, että taidot ovat vasta kehittymässä ja joillakin tietyt piirteet ovat korostuneet enemmän kuin toisilla. En myöskään koskaan näytä jos joku ärsyttää mutta puutun kyllä ei toivottuihin käytösmalleihin ja toivon, että vanhemmatkin tekevät niin.