Olen pilannut kaiken...kadun omaa käytöstäni -- mikä avuksi?
Kaksi iäkästä sukulaistani on menehtynyt puolen vuoden sisällä, enkä nähnyt kumpaakaan melko pitkään aikaan, vaikka välitin todella paljon heistä molemmista. Sen sijaan olin onnettomasti ja yksipuolisesti ihastunut yhteen varattuun ja käytin aikaani hänen miettimiseensä, vaikka olisin voinut kyläillä sukulaisteni luona ja soittaa heille & viedä tuliaisia jne. mukavaa. Sen sijaa käytin aikani ja energiani johonkin sellaiseen ihmiseen (ihastukseni), joka ei minusta välitä. Ostin ihastukselleni joitain tuliaisia, vaikka ne mun sukulaiseni olisivat arvostaneet niitä varmastikin paljon enemmän.
Nyt on niin tuskaisen onneton ja paha olo, että en tiedä, miten selviän tästä eteenpäin. Tämä tuntuu karman kostolta siitä, kun kehtasin haaveilla varatusta ja törsäsin aikani häneen. Sitten menetän kaksi sukulaistani -- sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti välittivät minusta. Olin täysin idiootti, mutta en heitä menetettyjä takaisin saa, vaikka alkaisin muihin sukulaisiin kiinnittämään enemmänkin huomiota.
Kommentit (10)
No et voi asialle enää mitään. Älä tee samaa virhettä uudelleen.
Pääset tuosta yli, kun annat itsellesi anteeksi ja olet itsellesi armollinen.
Sama se nyt on mummolle ja papalle, toitko heidä eläessään lahjoja vai et. Sinänsä hyvä ajatus keskittyä niihin, jotka välittävät sinusta ja unohtaa ne, jotka eivät. Karmaa ei ole olemassakaan.
Mummo ja pappa varmasti ymmärtävät että kumppanin löytäminen on nuorella korkeammalla tärkeysjärjestyksessä kuin Kulta-Katriina-pakettien kyörääminen isovanhemmille.
Ainoa mikä oikeastaan meni vikaan oli kun turhaan haaveilit varatusta.
Vierailija kirjoitti:
Mummo ja pappa varmasti ymmärtävät että kumppanin löytäminen on nuorella korkeammalla tärkeysjärjestyksessä kuin Kulta-Katriina-pakettien kyörääminen isovanhemmille.
Ainoa mikä oikeastaan meni vikaan oli kun turhaan haaveilit varatusta.
Toivottavasti se olisi näin. Eiväthän ne sinänsä ole ristiriidassa, mutta jälkikäteen ajatellen tuhlasin aikaani väärään ihmiseen ja osin läheisteni/sukulaisteni kustannuksella. Ja se, johon olin ihastunut, oli vieläpä varattu, joten osin siksikin tämä tuntuu karman kostolta. 😥
Ymmärrän että surettaa ja kaduttaa. Hyvää on se, että olet edes nyt jälkeenpäin tajunnut virheen ja voit elää tästä eteenpäin antaen aikaasi ihmisille, jotka sitä tarvitsevat ja osaavat arvostaa.
Jos nyt vain jäisit murehtimaan tuota virhettä loputtomiin, tekisit taas sen virheen, että suuntaisit aikasi ja voimavarasi turhuuteen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Elämä on oppimista. Seuraavalla kerralla toimit varmaan fiksummin sekä kuolevien että varattujen kanssa. Elä yli tuosta äläkä jää vellomaan.
Olen tässä miettinyt ja spekuloinut. On niin vaikeaa ilmaista sitä välittämistään kenellekään; en halua kuitenkaan vaikuttaa oudon ylitunteelliseltakaan. Yritån oppia näistä, mutta tässä menee useampi kuukausi, ennen kuin voin keskittyä niihin eläviin sukulaisiini ja heistä välittämiseen.
Enkä edes tajua, mikä hulluus mua vaivasi sen ihastumisjuttuni kanssa. Olin (olen edelleenkin) vain niin kovin ihastunut ja järjetöntähän se on. Tosin nyt on niin surusta turta olo, etten enää muista ajatella sitä ihastustani, joten se on siinä mielessä "lääkinnyt" sitä ongelmaani.
Jälkikäteen ajatellen mun ois vain pitänyt tajuta keskittyä olennaisiin asioihin ja jo pienestä vastoinkäymisestä unohtaa jonkun sellaisen ihastuksen, joka ei ole valmis suhteeseen kanssani. Enpä vain osannut ja vaikeaa se varmaan edellenkin tulee olemaan.
Haluaisin ehkä kertoa ihastukselleni, että karma nyt sitten kosti mulle todella raa'asti. Siinä mielessä paha (eli mä) sai palkkansa ja hän voi onnellisena jatkaa avioliittoaan. Itse suren lopun elämäni tätä.
T. Ap
Ostin ihastukselleni lahjoja ja vein kukkia ym. Sen sijaan mun ois pitänyt viedä omalle mummolleni ja papalleni kukkia. Ois pitänyt mieluummin soittaa heille. Mutta olin jotenkin ajastusteni vanki ja liian ihastunut siihen yhteen arjessa kohtaamaani ihmiseen. Heräsin siitä erehdyksestäni viimein vasta silloin, kun oli liian myöhäistä. 😥