Lue keskustelun säännöt.
Voiko 30-vuotiaana enää muodostaa pitkää parisuhdetta?
16.09.2019 |
En oikein tiedä uskonko siihen enää. Päätin äskettäin vajaan puolen vuoden seurustelusuhteen, vaikka jossain vaiheessa olin täysin vakuuttunut, että tämän miehen kanssa haluan olla. Haluaisin kyllä ollakin, mutta tilanne on liian haastava, eikä mieskään ole enää vakuuttunut yhteisestä tiestä.
En muista, milloin viimeksi olisin rakastunut aivan järjettömästi. Olen jotenkin kyynistynyt. Taidan olla ollut rakastunut vain pari kertaa elämäni aikana. En oikein tiedä, pystynkö siihen enää. En osaa enää luottaa, enkä halua rakentaa elämääni kenenkään varaan, niinkuin joskus ehkä halusin. Maailmankuvani on kuitenkin jokseenkin konservatiivinen, joten uskon, että kun todella rakastaa, haluaa antaa itsensä kokonaan, ja myös uskaltaa. En tosiaan halua olla riippuvainen miehestä, enkä mielestäni ole koskaan sellainen nainen ollutkaan, mutta haluaisin pystyä tukeutumaan puolisooni. Joko koen olevani loinen, tai sitten olen sellaisen elättäjä.
Onko toivoa vielä?
Kommentit (25)
Jos vielä vanhainkodissakin olevat kykenevät muodostamaan hautaan saakka kestävän suhteen niin miksi et sinäkin? Tietenkään tällaista tunnetta ei voida saavuttaa kenenkään muun kuin sen kuuluisan herra/neiti oikean kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset tosiaan kyynistyvät siinä kolmenkympin kieppeillä.
Muodostin nykyisen suhteen yli viisikymppisenä ja kohta kymmenen vuotta ihanaa elämää on takana. Toivottavasti jatkoa riittää vielä pitkään.
Ei paineita. Elämän pieniä valintoja pimu vai pornosivu...
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä vanhainkodissakin olevat kykenevät muodostamaan hautaan saakka kestävän suhteen niin miksi et sinäkin? Tietenkään tällaista tunnetta ei voida saavuttaa kenenkään muun kuin sen kuuluisan herra/neiti oikean kanssa.
Siellä vanhainkodissa se hautaan asti kestävä suhde ei ole välttämättä niin kovin pitkä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti voi. Olet oppinut asioita ja kypsynyt ja kehityt yhä lisää ja tunnet itsesi koko ajan paremmin. Paremmat mahdollisuudet sulla on pitkään ja hyvään parisuhteeseen nyt kuin aiemmin. Tauko seurusteluissa voi olla hyvä idea. Elämäänsä ei kannata rakentaa kenenkään varaan. Rakasta itseäsi. Kyynistyminen on väliaikaista ja menee ohi, kun pääset yli pettymyksistä.
Löysin mieheni kun olin jo 34v. Mentiin naimisiin ja saatiin pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastuin mieheeni lähes nelikymppisenä. Jälkikäteen tajusin etten ole edes rakastunut keneenkään tätä ennen vaikka olen ollut avoliitossakin.
Ei riitä elinvuodet, jollet sitten elä liki satavuotiaaksi. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä parempi kysymys on, että onko todennäköistä muodostaa pitkä parisuhde yli 30-vuotiaana.
Minä en siihen enää usko. Kaikki suhteeni vain lyhenevät, mitä vanhemmaksi tulen. Minua on alkanut ällöttää suurin osa miehistä, heidän seksuaalisuutensa ahdistaa minua. Kaikilla miehillä tuntuu olevan jonkinasteinen pakkomielle asian suhteen. Jos ei ole suoranaisia fetissejä, valitetaan siitä, kun seksiä ei ole tarpeeksi tai se ei ole tarpeeksi "vaihtelevaa". Se on suoraansanottuna ahdistavaa, että parisuhde ja kumppanuus saattaa olla kaikin puolin tyydyttävää, mutta jos seksi ei ole suoraan xhamsterista, parisuhde on huono.
36v olin kun aloimme olemaan yhdessä ja siitä on nyt 23v. Ei tuo lähde kulumallakaan😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä parempi kysymys on, että onko todennäköistä muodostaa pitkä parisuhde yli 30-vuotiaana.
Minä en siihen enää usko. Kaikki suhteeni vain lyhenevät, mitä vanhemmaksi tulen. Minua on alkanut ällöttää suurin osa miehistä, heidän seksuaalisuutensa ahdistaa minua. Kaikilla miehillä tuntuu olevan jonkinasteinen pakkomielle asian suhteen. Jos ei ole suoranaisia fetissejä, valitetaan siitä, kun seksiä ei ole tarpeeksi tai se ei ole tarpeeksi "vaihtelevaa". Se on suoraansanottuna ahdistavaa, että parisuhde ja kumppanuus saattaa olla kaikin puolin tyydyttävää, mutta jos seksi ei ole suoraan xhamsterista, parisuhde on huono.
Miesten seksuaalisuus on ällöttävää ja lisäksi suurin osa miehistä on huonoja sängyssä.
Sen vaikeampaa mitä enemmän olet hyppinyt sängystä toiseen. Ainahan tietenkin toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Äitini meni naimisiin 31 v ja avioliitto kesti 52 v kunnes isäni kuoli!
Ei, yli 30-vuotiaana ei voi ihminen enää rakastua. Kyllä se on jämpti näin.
Nyt sulla on hyvä hetki karistaa viimeiset naiviuden rippeet ja aloittaa aikuinen elämä. Kukaan ei voi tulevaa ennustaa, mutta aika moni löytää hyvän parisuhteen minkä ikäisenä vain. Ei kannata jumittaa outoihin ajatuskulkuihin ja rajoittaa itse itseään.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tosiaan kyynistyvät siinä kolmenkympin kieppeillä.
Miehet sen sijaan ovat lempeitä romantikkoja kehdosta hautaan?
Pettymykset tekevät kyyniseksi. Kaikki tuntemani miehet ovat kyynisiä tänä päivänä. Vaikuttavat olevan myös kovin peloissaan. Eivät uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään. Surku.
Ei siihen pitkään parisuhteeseen mitään rakastumista tarvita. Esim. oma avioliittoni alkoi kaveruudesta, kasvoi kiintymykseksi ja välittämiseksi ja vuosien mittaan rakkaudeksi.
Itselleni on myös ihan vieras tuollainen ajatus keneenkään tukeutumisesta. Ehkä, koska elin lähes nelikymppiseksi yksin. En tarvitse ketään tuekseni, en henkisesti enkä aineellisesti. En myöskään halua olla kenenkään tuki. Kaksi tasavertaista, aikuista ihmistä suhteessa, koska tykkäävät olla keskenään, on parempi. Niin, että molemmat koko ajan tietää että yksinkin tultaisiin toimeen jos elämä tai kuolema veisi erilleen.
Minä olin 30-vuotiaana eronnut avioliitosta, ja täysin pettynyt kaikkiin parisuhteisiin joissa olin ollut. 31-vuotiaana tapasin nykyisen aviomieheni, enkä ole ikinä ketään rakastanut niin paljon tai ollut yhtä onnellinen parisuhteessa. Olemme naimisissa ja meillä on myös lapsia.
*taputtaa päähän* Voi pikku rukkaa, ettäkö pientä itsesääliä pukkaa.