Miten te saatte hermonne pidettyä uhmaikäisen kanssa?

Olen kauhean huonopinnainen.

Onneksi olen opetellut jäähykäytännön, joten suurimmassakin raivonpuuskassa kiikutan lapsen korkeintaan jäähylle.

Ei tule tukistettua, läpsäytettyä tms.



Mutta äänijänteitä käytän, ei voi minkään.



Päivä kerrallaan..;)



t. 4v ja 5v poikien äiti

suuttuakin joskus. Ei äidin tarvitse olla mikään viilipytty aina! Saa joskus suuttua. Yleensä suuttumiseen on syynsä, kun yksi tuittupää ei usko tsiljoonastakaan kerrasta.



Toinen juttu, mikä on helpottanut hermojen pitämistä on se, että en yritä saada aikaan mitään suuria lasten kanssa, esim. siivota talo. Yritän toki, mutta jos tulee keskeytyksiä, niin sitten hyväksyn sen, ettei siivoaminen onnistu. Jos taas yrittäisin siivota kaikesta huolimatta, lopulta päätyisin huutamaan ja raivoamaan lapsille ja he taas entisestään riehumaan.

- lapsi on vielä pieni. se ei ole yhtä aikuinen ja vanha kuin minä.



- lapsi vasta opettelee elämän asioita ja elämää. se ei vielä tiedä minkalaista on vetää ekat kännit, eikä se tiedä miten ihanaa on seksi.



- myös uhmaikäinen tarvitsee paljon hoivaa, rakkautta, läheisyyttä, yhdessä oloa. jos on esim vauva ja uhmis niin myös se uhmis tarvitsee vanhempia eikä kaikkea aikaa pitää käyttää pienempään vauvaan.

tuu pieneen mieleenkään ajatella kännejä tai seksiä.

Yritän pitää elämän muuten mahdollisimman kiireettömänä, ettei tarvitse monta asiaa tehdä samalla kun toinen kiukuttelee. Yritän löytää huumoria tilanteista, mutta se on kyllä usein vaikeaa...

niitä on 2 uhmaikäistä ja 1 murkku. En siis saa pidettyä hermoja kurissa, valitettavasti, vaikka pitäisi tietysti olla ' aikuinen' niissä tilanteissa. Mutta osaan pyytää myös anteeksi lapsilta, jos olen omasta mielestänikin suuttunut liikaa. Kai sekin on jotain? :)

" harjoituskappale" .