Miksi yliopistossa ei opeteta oikeinkirjoitusta? Töihin tuli yliopistotutkinnon suorittanut. Jestas, minkälaista tekstiä...

Lapseni opettajan tekstit ovat samanlaisia. Kyllä, opettajan!

Ammattikorkeakoulusta valmistuneet tuntuvat osaavan tämänkin paljon paremmin tai ovat itse tarkkoja asian kanssa.

What a laugh.

Myös tuolla Kysy Kelasta -palstalla huomaa, kuinka surkeaa monen korkeakouluopiskelijan ulosanti onkaan. Kirjoitusvirheitä on melkein joka sanassa ja teksti on epäloogista. Myös tiedonhakutaidot ovat kyselijöillä ihan hukassa, sillä moneen kysymykseen saisi vastauksen hieman nettiä kaivelemalla. Sitäkään vähää ei osata tehdä, vaan kaikki pitäisi osoittaa kädestä pitämällä ja tieto pureskella valmiiksi. En voi käsittää, että miten tällaiset pärjäävät korkeakouluissa tai ylipäätään missään muuallakaan.

Muuten allekirjoitan oikeinkirjoituksen alennustilan kautta linjan, mutta en nyt kyllä nostaisi ammattikorkeakoulun käyneitä esimerkiksi. 

Eihän ole lukivaikeutta?

Eiköhän äidinkielentaidot ole parhaimmat lukion käyneillä -  se kun on viimeinen opinahjo, jossa on pakollisia äidinkielen opintoja ja niinpä ylioppilailla on pisin määrä äidinkielen opintoja takana ja luultavasti keskimäärin paras suomenkielen taito. En myöskään lähtisi yhden akateemisen perusteella yleistämään äidinkielentaidoista suuntaan tai toiseen. Kyseessä voi olla vaikkapa henkilö, jolla on jonkin sortin lukivaikeus ja heitä on kaikissa väestöryhmissä ja opinahjoissa.

Oikeinkirjoitus opetetaan peruskoulussa ja lukiossa. Ei yliopistossa enää ole mitään systemaattista äidinkielenopetusta (ellei satu opiskelemaan suomen kieltä, ja silloinkaan ei välttämättä ole kursseja suoranaiseen oikeinkirjoituksen opiskeluun).

Sitä kyllä voi ihmetellä, miten ihminen voi alunpitäen päästä yliopistoon ilman kirjoitustaitoa. Itsekin tunnen tällaisia tapauksia. Eikö tämä kerro valitsijaraadille mitään henkilön oppimiskyvystä? 

Nuo taidot opetetaan jo peruskoulussa. Nykypolvi lukee vähemmän ja kirjoittaa käsin tuskin mitään. Ja tarkoitan käsialalla kirjoitettua tekstiä. Digiajan kääntöpuoli.

Tekstiviestiaikakuden lapset ja nuoret eivät ole välittäneet opetella kirjoittamaan omaa äidinkieltään kunnolla. Ilmeisesti peruskoulun opetussuunnitelmaan ei enää kuulu sellaista ilmiötä kuin oikeinkirjoitus. Oudolta tuntuu, jos on päässyt yliopiston läpi noin onnettomalla äidinkielentaidolla. Varsin usein muuten ihmetyttää, että nuori polvi ei osaa käyttää tietokoneen oikolukuohjelmaa, jonka avulla voisi korjata ainakin karkeimmat virheet. Miksi muuten työpaikka hyväksyy virheellisen kieliasun. Eikö tällä pöllöpäällä voi kirjoituttaa jutun niin moneen kertaan, että alkaa kenties itsekin älytä, että jotain on vialla.

Yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa ei tosiaan opeteta oikeinkirjoitusta, olen itse käynyt molemmat eikä oikeinkirjoitukseen liittyvistä asioista muistaakseni edes puhuttu missään yhteydessä. Lisäksi kun esseet ja myös isommat kirjoitustyöt (opinnäytetyöt, kandit ja gradut) kirjoitetaan ja palautetaan sähköisesti, eivät opettajat puutu kirjoitus- tai kielioppivirheisiin, elleivät ne ole räikeitä ja toistuvia. Eli kaukana ovat ne ajat, kun paperille kirjoitettiin ja opettaja punakynällä merkitsi virheet. 

Huomaan kyllä itse, että omakin kirjoitustaito on alkanut rapistumaan, vaikka olen aina lukenut ja edelleen luen paljon. Nykyinen kulttuuri, johon kuuluu vahvasti internet, somettaminen ja pikaviestiminen ei kannusta kirjoitustaidon hiomiseen. Puhumattakaan siitä, miten vähän ihmiset ja varsinkin nuoriso enää nykyään lukevat. Huolestuttavinta on se, että usein näkee jo esimerkiksi mainoksissakin huonoa kielenkäyttöä tai jopa täysin järjettömiä höpinöitä. Esimerkiksi tällä hetkellä telkkarissa pyörivässä ripsivärimainoksessa kysytään, haluaako katsoja ripset kuin Bambilla. Eihän Bambilla edes näytä olevan kuin yksi ripsi, joissakin kuvissa muutama. Ilmeisesti tarkoitus on kysyä, että haluaako katsoja Bambi-silmät, joka sentään on jonkinlainen käsite. Eli ihan jo sanojen ymmärtäminen ja käyttäminen on heikentynyt huomattavasti ja tämä näkyy selvimmin kirjoitustaidossa, joka on laskenut hurjasti. Välillä oikeasti ihmettelen, että eikö esimerkiksi mainostoimistoissa ole töissä yhtäkään ihmistä, joka huomaisi väärin kirjoitetut tai käytetyt sanat ennen kuin iso mainostaulu viedään rautatieasemalle tai muulle julkiselle paikalle ihmisten katsottavaksi. 

Valmistuin keväällä ammattikorkeasta eikä siellä ole sen parempi. Opponoin parin luokkakaverin opparia ja tekstin taso oli surkeaa. Yhdellä oli kyllä lukihäiriö, mutta se ei poista sitä epäloogista tai vajaavaista kerrontaa. Toisella taas teksti oli enemmänkin kaunokirjallista kuin asiatekstiä. Saattoi kertoa jostain aiheesta luovasti montakin kappaletta, mutta siltikään ei selvinnyt mitä ajoi sillä takaa tai sen olisi voinut tiivistää yhteen lauseeseen ilman, että sisältö olisi kärsinyt.

Oletko koskaan kuullut lukihäiriöstä tai tarkkaavaisuushäiriöstä, se ei silti estä yliopistoon pääsemistä, se on häiriö. 

Mikähän pers. häiriö on ihmisellä joka ei kykene hyväksymään erilaisuutta vaan takertuu kirjoitusvirheisiin? 

Nuo taidot olisi tosiaan tarkoitus oppia jo ennen korkeakoulua. Jos ei siihen mennessä ole oppinut, alkaa olla jo vähän menetetty tapaus. Kyllä sieltä korkeakoulusta silti valmistua voi, jos asiasisällön saa haltuun. Jos työpaikassanne oikeinkirjoitus on hyvin tärkeää, voisi ehkä olla hyvä järjestää työntekijöille jotain kertauskursseja hyvästä kielenkäytöstä tms. Kyllähän vieraiden kielten kurssitkin ovat melko yleisiä työpaikoilla.

Huono näkö voi myös aiheuttaa moista, kun ei näe kirjoittaa, huomasin itse optikolla käynnin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo taidot olisi tosiaan tarkoitus oppia jo ennen korkeakoulua. Jos ei siihen mennessä ole oppinut, alkaa olla jo vähän menetetty tapaus. Kyllä sieltä korkeakoulusta silti valmistua voi, jos asiasisällön saa haltuun. Jos työpaikassanne oikeinkirjoitus on hyvin tärkeää, voisi ehkä olla hyvä järjestää työntekijöille jotain kertauskursseja hyvästä kielenkäytöstä tms. Kyllähän vieraiden kielten kurssitkin ovat melko yleisiä työpaikoilla.

Oikeinkirjoitukseen on olemassa sovelluksia jotka tarkastaa tekstin, kirjoitusvirheitä sattuu kaikille, joillekkin enemmän toisille vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeinkirjoitus opetetaan peruskoulussa ja lukiossa. Ei yliopistossa enää ole mitään systemaattista äidinkielenopetusta (ellei satu opiskelemaan suomen kieltä, ja silloinkaan ei välttämättä ole kursseja suoranaiseen oikeinkirjoituksen opiskeluun).

Sitä kyllä voi ihmetellä, miten ihminen voi alunpitäen päästä yliopistoon ilman kirjoitustaitoa. Itsekin tunnen tällaisia tapauksia. Eikö tämä kerro valitsijaraadille mitään henkilön oppimiskyvystä? 

Mille valitsijaraadille? Jos valintakokeesta saa tarpeeksi pisteitä, pääsee sisään. Ei siellä mikään raati sitten vielä erikseen mieti, pitäisikö kuitenkin hylätä. Joissain kokeissa hyvä kieli tuo hieman lisäpisteitä, mutta ei se ole tärkein asia. Ja monissa kokeissa on paljon (tai pelkästään) monivalintaa, laskemista jne., joten oikeinkirjoitusta ei tule testattua. Ja ihan hyvä mielestäni, ettei esim. lukihäiriö sulje yliopiston ovia. Harvassa työpaikassakaan kaikkein tärkein taito on oikeinkirjoitustaito, ja esim. lukihäiriöisellä voi olla hyvin paljon muita vahvuuksia.

Kirjoittamisen säännöt ei ole enää yhtä tiukat, kuin ennen.

Yliopistossa on paljon oppiaineita, joissa ei juuri joudu kirjoittamaan pitkiä tekstejä opinnäytetyötä lukuunottamatta. Kielellinen osaaminen ei siis kehity, todennäköisesti ennemminkin taantuu. Opinnäytetyössäkin kieliasu ja teksin sujuvuus on vain yksi arvioitava alue yli kymmmenestä kohdasta, eikä kukaan jää valmistumatta pelkästään sen takia, että työ vilisee kirjoitusvirheitä.

Kirjoittamisen määrä todennäköisesti vähenee tulevaisuudessa, koska yliopistojen nykyinen rahoitisjärjestelmä suosii nopeaa valmistumista eli tutkintojen keventämistä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kyllä voi ihmetellä, miten ihminen voi alunpitäen päästä yliopistoon ilman kirjoitustaitoa. Itsekin tunnen tällaisia tapauksia. Eikö tämä kerro valitsijaraadille mitään henkilön oppimiskyvystä? 

Ei kerro. Lukivaikeudet eivät ole suoraan yhteydessä älykkyyteen. Uskomatonta että tätä ei vielä vuonna 2019 käsitetä. 

Suomenkieli ei ole äidinkieleni, en käynyt suomenkielistä koulua. Sori siitä suomalaiset! Olen kuitenkin Suomeen syntynyt suomalainen, valkoihoinen ja vaaleahiuksinen. Yrittänyt parhaani jotta osaisin kanssanne kommunikoida, joskus oikeinkirjoitus vaan menee pieleen eikä ulosantini ole kovin hyvää.