Lue keskustelun säännöt.
Minustako hammaslääkäri?
12.09.2019 |
Kaipaisin vähän "ammatinvalinta neuvontaa". Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja joitain vuosia työskennelleenä alkaa tuntua, että tämä ei ole oikea ala minulle. Rakastan lapsia ja olen hyvä opettaja. Mutta ne homeiset talot, jatkuva melu ja kaaos, epäselvä työnkuva, naurettava palkka, taukojen puute, sijaisten puute... Olen alkanut miettiä ammatinvaihtoa. Olen pohtinut monenlaisia ideoita, mutta otetaanpa nyt tämän hetkinen eli hammaslääkäri. Nuorena plikkana toimin jonkun aikaa hammaslääkärin avustajana, vähän kuin hammashoitajana. Silloin oli tarkoitus hakea lääkikseen, mutta sain työstä sellaisen kuvan, että se on tylsää ja kaikki lääketiede tylsää verrattuna siihen, että saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta. Muuten työ oli ok, eli voin kuvitella suiden korjaamisen olevan ihan mielenkiintoista, minkäänlaiset ällötykset tai vereen säpsähdykset karsiutuivat jo ekalla viikolla. (Ainoa miinus että sain vuosiksi tosi kipeän kyljen, koska tein töitä huonossa asennossa eikä kukaan neuvonut.) No, kelataan useita vuosia eteenpäin. Olen itse kokenut moneen kertaan sen helpotuksen minkä hammaslääkäri tuo. Se on todellista apua kärsivälle. Lisäksi elämästä on vähentynyt intohimo käyttää luovuutta ja mielikuvitusta jokapäiväisessä työssä. Nyt tuntuu, että prioriteettina on selkeä työnkuva, jonkinasteinen valta määrätä työn vauhdista, palkka, ei kaoottista melua ja ylenpalttista vuorovaikutusta samaan aikaan monen ihmisen kanssa. Lisäksi tykkään tehdä asioita käsillä esim. taidetta ja puutöitä. Niin oliskohan tämä nyt se mun juttu jota jaksaa paukuttaa eläkeikään saakka? Epäilyksiäkin on. Epäilyttää koska mulla vaihtuu suunnitelmat nyt tiuhaan - välillä joku insinöörimäinen ala, välillä koodaus, välillä kulttuurien tai yhteiskunnan tutkiminen. Hammaslääkärin hommassa epäilyttää, opinko sitä koskaan vai olenko ihan tumpelo! Mulla on aika paksut sormet, onko niistä mihinkään? Mitä jos nirhaan jonkun potilaan tai tiputan tavaroita nieluun. Mitä jos juurihoidossa tökkäsen liian syvälle? Ja mietin myös sitä, että kun tuo lääketiede ei sinänsä niinkään kiinnosta. Meinaan nukahtaa, jos luen ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta. Luonnontieteistä tykkään matikasta ja jossain määrin bilsasta, mutta fyssa ja kemia ei niinkään. (Toisaalta myöhemmin elämässäni olen alkanut kiinnostumaan.) Ajattelen sen niin, että hammaslääketiede on niin spesifiä sitten kun aletaan erikoistumaan, että siitä kiinnostuisin. Juurikin koska haluan oppia sen. Olisi kiva kuulla kuinka tiiviitä nuo opinnot on, että voiko sivussa tehdä töitä. Muutenkin minkälaista se on: luentojen & käytännönharkkojen suhde ym. Onko läsnäolopakko vai kirjatenttejä ym.? Onko kaikki tosi nuoria vai onko myös vanhempia opiskelijoita?
Kommentit (7)
Hammaslääketieteellisessä kaksi ensimmäistä vuotta kuluvat preklinikassa, joka koostuu hyvin pitkälti anatomian, biokemian, fysiologian ja farmakologian luennoista ja harjoitustöistä yleislääketieteen opiskelijoiden kanssa. Kolmantena vuonna siirrytään klinikkaan, eli käytännön harjoittelu harjoitussaleissa ja myös omien potilastapausten kanssa opetushammashoitolassa alkaa. Hammaslääketieteen opiskelijoilla klinikassa päivät ovat kestoltaan 8-16, ainakin Oulussa. Enempää en valitettavasti osaa kertoa, sillä olen opiskellut yleisen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pääse Suomeen niin Riika RSU yliopistossa on englanninkielinen linja jossa muitakin suomalaisia.
Kannattaa katsoa Areenasta Ylen Kandit-sarjan 3. kausi, kertoo 4 hammaslääketieteen kandin ensimmäisestä kesästä itsenäisessä potilastyössä.
Netistä löytyy myös jonkinverran hammaslääketieteen opiskelijoiden blogeja, esim hakusanoilla "hammaslääkis blogi, hammaslääketiede blogi" jne.
En itse ole alaa opiskellut, mutta lähipiirissä hammashoitoalalla työskenteleviä.
Hammaslääkärinä ainakin tienaa mukavasti. Tarkkaa ja vastuullista työtä ja vaatinee ihmissuhdetaitoja ja tietynlaista reippautta ja rohkeutta. Pitänee olla jossain määrin empaattinen, ja haluta auttaa ihmisiä.
Meillä poika olisi nyt päässyt hammaslääkikseen (ja eläin), mutta ei sitten kuitenkaan siihen päätynyt, ei loppupeleissä ollutkaan tarpeeksi kiinnostusta räplätä ihmisten ties missä kunnossa olevia suita+ottaa vastuuta siitä ettei yhtäkään virhettä sitä suuta operoidessa tapahdu, koska virheitähän siinä ei sallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika olisi nyt päässyt hammaslääkikseen (ja eläin), mutta ei sitten kuitenkaan siihen päätynyt, ei loppupeleissä ollutkaan tarpeeksi kiinnostusta räplätä ihmisten ties missä kunnossa olevia suita+ottaa vastuuta siitä ettei yhtäkään virhettä sitä suuta operoidessa tapahdu, koska virheitähän siinä ei sallita.
Miksi haki sinne, jos ei kiinnosta? Minne sitten päätyi?
Mutta ne homeiset talot, jatkuva melu ja kaaos, epäselvä työnkuva, naurettava palkka, taukojen puute, sijaisten puute...
Hammaslääkärillä ehkä työnkuva selkeä ja palkka ok, mutta sijaisia on varmasti vielä hankalampi saada. Ergonomia erittäin huono. Mikäli nyt lehtikirjoittelua ja omaa kokemusta uskominen, aika kova kiire ja paine julkisen puolen työntekijöillä, työtahtiin tuskin kovin paljoa voi vaikuttaa. Eivätkä ne terveyskeskukset koululaitoksia immuunimpia homeongelmille ole.
Opiskelu ilmeisesti todella läsnäolopainotteista ja työskentely ohessa hankalaa. Hammaslääketiede ja minkäänlainen konkreettinen työskentely alkaa ymmärtääkseni vasta useamman vuoden lääketieteen perusteiden opiskelun jälkeen.
En siis ole itse opiskellut, mutta opetushammashoitolassa potilaana satoja tunteja ollut ja jonkin verran näistä asioista alan opiskelijoiden kanssa keskustellut.