Miten selvitä yksinäisyydestä hoitovapaalla?

Hei, yksinäisyys on tosi kamalaa. Haluaisitko kertoa missäpäin asut?

Minä kysyin luokseni kahville ne kaksi, joiden olin huomannut olevan yksinäisiä  ( perhekerhossa). Kumpikin sanoi luuleensa, että kukaan ei enää ei enää ikinä halua sosiaalisia kontakteja.

Myöskin nettiryhmät  ovat hyviä kanavia kontakteihin, jos ei irl-kontakteja löydy.

Nyt, kun lapsemme ovat 20, pidämme edelleen yhteyttä

Parempia päiviä.

On niin vaikea tutustua, ja välillä ottaa itsetunnon päälle, sillä olen oikeasti tosi kiva ihminen. Vaikka on hyviä ystäviä entuudestaan, niin silti kaipaa uusia elämäänsä. Ihminen on laumaeläin, sen hyväksyminen on ainakin itsellä auttanut ymmärtämään omia tarpeita. Että ne ovat normaaleja ja sen takia yksinäisyys tuntuu niin karsealta. Itse sanoisin, että älä luovuta. Ei ihmisen pitäisi selviytyä yksin.

Missä asut?

Ihan tuttuja ajatuksia ,samoja asioita mäkin ihmettelin. Nyt  menin töihin kolmen vuoden jälkeen. Ajattele, että aikansa kutakin, kyllä vielä töihin pääset.

Nostan! Todella tärkeä aloitus.

En nyt äkkiseltään osanne sanoa muuta Ap kuin, että Sinulla Ap sentään on näkyvissä tunnelin päässä valoa ja pääset jatkmaan töissä hoitivapaan jälkeen kun aika monella muulla odotaa epävarmemi työttömän arki. Hienoa on minusta myö se, että jaksat osallisua lapsen kanssa kodin ulkopuolella toteutettuun toimintaan. 

Jokainen voi omalta puoleltaan luoda mukavaa ja ystävällistä ilmapiiriä siellä missä ikinä liikkuukaan. Me ei ikinä tiedetä mitä se toinen voi vieressä tuntea.

Onko sun paikkakunnalla äitien Some-verkostoa, kuten Turun seudulla Turun seudun mamit? Sellaisen kautta saa tuttavia. Jos ei ole, ota yhteys esim paikalliseen MLL:ään ja pyydä, että perustavat.

Muutettiin uudelle paikkakunnalle kun jäin esikoisesta äitiyslomalle. Aika kauan olin yksin, vaikka kävinkin kerhoissa vauvan kanssa. Sitten löysin Momzien, äitien "tinderin". Sen avulla olen tutustunut moniin äiteihin viestein, nähnyt useaa ja muutaman kanssa lähennytty enemmänkin. Lisäksi rohkaistuin laittamaan facessa viestiä kivanoloiselle äidille, kun en ehtinyt/uskaltanut suutani avata muskarissa. :)

Siis rohkeasti vaan jutella. Mulle on helpompi ensin viestitellä ja tutustua siten, ennen tapaamista. Ja kaikkien kanssa ei vaan osu tarpeeksi yhteen, kaikista ei tule kavereita, vaikka miten yrittäisi. Vaikka mitään ei olisikaan vikana kummassakaan.

Tärkeän aloituksen teit, moni saa vertaistukea. Äitien yksinäisyys on hirvittävän yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeän aloituksen teit, moni saa vertaistukea. Äitien yksinäisyys on hirvittävän yleistä.

Sitä kuulee monesta suunnasta, että äitien yksinäisyys on yleistä. Jotenkin omalla kohdalla siihen liittyy paljon häpeää ja surua. On lohdullista ajatella, että yksinäisyys koskee muitakin. Siis sillä tavoin, että ei ole ainut ja ehkä joku voisi haluta olla minunkin ystävä.

Etkö voisi mennä töihin, jos siellä hyvät sosiaaliset kontaktit? Mies kotiin.