Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hassu ongelma puolituttuihin liittyen
10.09.2019 |
Asun alueella, joka on täynnä pelkkiä aktiivisia lapsiperheitä. Ulkona liikkuessa ja kauppareissuilla vastaan tulee jatkuvasti paljon saman oloista porukkaa, on värikästä urheilutrikoota, pyöräilykypärää, aurinkolasia ym. Olen aika hajamielinen tyyppi, ja lisäksi kai pitäisi päivittää silmälasit, ja tuntuu, että en mitenkään kykene havaitsemaan jokaista vastaantulevaa puolituttua ulkona liikkuessa. Uppoudun ajatuksiini, ja esim. lapsen kanssa liikkuessa tämä on joskus saattanut huomauttaa, että mikset tervehtinyt Kielo-Tellervon äitiä? Öööö, missä kuka mitä häh? Tuntuu, että jos haluaisin huomata jokaisen tutun, pitäisi kaikkia vastaantulijoita tuijottaa jo kaukaa ja kiusallisen pitkään, ja sitten taas hölmösti kääntää pää pois jos ei olekaan tuttu. Katsotteko te jokaista vastaantulijaa erikseen että onko tuttu vai ei?
Tämä kuulostaa ehkä mitättömältä ongelmalta, mutta huomaan, että ainakin pari sellaista "tervehdys-tuttua" katselee nykyään muualle vastaan tullessaan, ja epäilen sen johtuvan siitä että minä en heitä ole jollain kerralla tervehtinyt. Kuitenkaan ei olla sillä tavalla tuttavia että pysähdyttäisiin juttelemaan ja voisin asiaa selittää. Kiusallista sitten esim. koulun tilaisuuksissa törmäillä kun toiset katsovat kieroon ja pitävät epäkohteliaana.
Onko kenelläkään samaa ongelmaa?
Kommentit (15)
On monta lasta ja olen mennyt sekaisin, että kenen lapsen kautta olen nähnyt jonkun ja ollaanko enää samoissa piireissä. Liittyykö tuttuus kouluun, päiväkotiin , harrastuksiin, vai satuttiinko yhteisen tutun luokse samaan aikaan. En muista. Joskus jätän tervehtimättä laiskuuttani. Joskun toinen tulee juttelemaan ja minulla ei ole pienintäkään vihjettä, että mistä tunnen hänet. Jossain vaiheessa keskustelua se saattaa selvitä, mutta kysymään en ala.
Muutaman kaappijuopon vanhemman jätän tervehtimättä, kun en tahdo olla koko kylän vastuullisena vanhempana ja ovat tahtoneet joskus vierittää vastuuta minulle enemmän. Kerron suoraan lähimmille tutuilleni, jos huomaan jonkun kaappijuopotelleen, että osaavat varoa lastensa kanssa. Nämä ihmiset tahtovat lapsilleen extempore hoitajia. Myös yksi yh olikin prostituoitu ja en tahdo enää ottaa hänen lastaan meille leikkimään, jotta hän voisi kutsua kotiinsa miehiä. Ei tietenkään kertonut minulle, mutta huomasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla! Tosin täällä on ihan vaan taviksia, mutta en silti tunnista ihmisiä liikenteessä, jos en tuijota heitä maanisesti (enkä aina silloinkaan). Hävettää ja ärsyttää, en tajua miten kaikki muut tuntuvat muistavan kaikki omien kouluaikojenkin tutut ja lasten harrastuskavereiden kumminkaimat.
Minä olen huonomuistinen ja hajamielinen, enkä ikinä tiedä onko joku ihminen nykyinen tai entinen tuttu, vai ihan tuntematon joka vain ehkä jostain syystä näyttää vähän tutulta. Minä olen muutenkin sosiaalisesti outo, eikä tämä ainakaan paranna tilannetta.
Ihana kuulla, etten ole ainut joka on ihan pihalla ja morjestelee kaupassa sukulaisten postinkantajaa, mutta ei omaa naapuriaan...
Minä tervehdin aina kaikkia puolitutun näköisiä ihmisiä, vaikka en heitä suoranaisesti tunnekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä tervehdin aina kaikkia puolitutun näköisiä ihmisiä, vaikka en heitä suoranaisesti tunnekaan.
Mutta mistä tiedät että ovat puolitutun näköisiä? Katsotko jokaista vastaantulijaa kasvoihin?
Hmmm, ei tämä ilmeisesti kovin yleinen ongelma ole. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdin naapureita jotka tulevat rappukäytävässä vastaan.
Melkoinen saippuasarjaelämä sillä, jonka elämänpiirissä useampikin "kaappijuoppo"vanhempi ja peräti yksi prostituoitu... Vinkki vitosena antaisin, että jos et ole valmis tekemään perheestä esim. lastensuojeluilmoitusta vanhemman juoppouteen perustuen, niin pitäisit mölyt mahassasi lähipiirinkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Tosin olen niin hajamielinen ja omissa ajatuksissa vaelteleva, etten huomaa edes niitä tuttuja, ystäviä ja sukulaisia. Joskus nuorempana olin kävellyt tervehtimään pysähtyneen vanhan tätini ohi, ja poikaystävä huomautti asiasta. Onneksi sain juostua kiinni kun hävetti niin paljon.
Mulla on sama ongelma koiranulkoilutus tuttujen kanssa. Siis kun tulevat vastaan ilman koiraa niin en heti tunnista että Murren "äitihän" se siinä ja etenkin jos nähdään vaikka kaupungin keskustassa eikä lenkkipolulla niinkuin yleensä niin voi jäädä tervehtimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ottaa paineita tuosta(kaan). Moni jättää tervehtimättä minuakin, ja ajattelen vain että se ei huomannut tai muistanut, so what. Samalla tavalla minulla on oikeus olla muistamatta. Jos huomaan ja tunnen, tervehdin, ja jos en, ei siihen maailma kaadu. Jos lapsi kysyisi miksen tervehtinyt, sanon niin kuin asia on että en huomannut tai en tunnistanut.
Itse olen kasvosokea ja ihmisten tunnistaminen on vaikeaa. Koitan olla tuijottamatta ja pääsääntöisesti tervehdin vain niitä jotka tervehtivät ensin minua.
Joskus kiusallista, kun luulen tunnistavani, mutten ole varma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri ei ollut kasvosokea, mutta jostain syystä ei tunnistanut hattupäisiä ihmisiä.
Nauroi asialle itsekin, että kuinka helppo olisi naamioitua. Vetää vain pipon päähänsä :D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kasvosokea ja ihmisten tunnistaminen on vaikeaa. Koitan olla tuijottamatta ja pääsääntöisesti tervehdin vain niitä jotka tervehtivät ensin minua.
Joskus kiusallista, kun luulen tunnistavani, mutten ole varma...
Mulla on sama. Joten olen ottanut tavaksi hymyillä ja tervehtiä kaikkia :D. Aattelin, että parempi näin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, jos kohtaan jonkun puolitutun paikassa, jossa en ole tottunut häntä näkemään. Saatan katsoa että tutun näköinen tyyppi, mutten osaa siinä hetkessä yhdistää kuka on kyseessä. Näissä tilanteissa en yleensä oma-aloitteisesti tervehdi.
Alue: Aihe vapaa
Up