Onko lapsemme muunsukupuolinen (käytös ja leikit)

Ei. Lapsilla on erilaisia vaiheita. Se, että lapsi nyt sattuu pitämään stereotyyppisesti poikamaisina pidetyistä asioista, ei tarkoita, että hän haluaisi viettää loppuelämänsä muunsukupuolisena. On monia tapoja olla tyttö, eikä suurin osa tytöistä vietä elämäänsä vaaleanpunaisena.

Ei ole.

Sulla ei pitäisi olla lapsia. 

Prätkähiirillä leikkiminen kuulostaa ennemmin muunsukupolviselta

Ihan tavallinen maailmaan avoimesti suhtautuva lapsi sulla. Toivottavasti säilyttääkin avomielisyytensä ympäristössä, jossa vaikuttaisi olevan aika tiukat sukupuolinormit.

Miksi juuri muunsukupuolinen? Miksei transpoika?

Ottaako joku tän aloituksen tosissaan? Olen huolestunut ihmisten älynlahjoista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole.

Vaikka maailmassa on transsukupuolisia, ap:n lapsi ei sitä mitenkään voi olla.

Jos nyt ap olisi tosissaan, ei, ei hän välttämättä ole. Saattaa toki olla, mutta se selviää paljon myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Prätkähiirillä leikkiminen kuulostaa ennemmin muunsukupolviselta

:'D

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen maailmaan avoimesti suhtautuva lapsi sulla. Toivottavasti säilyttääkin avomielisyytensä ympäristössä, jossa vaikuttaisi olevan aika tiukat sukupuolinormit.

Tytöt on aina saaneet käyttäytyä ap:n kuvaamalla tavalla. Niin sain minäkin vuosikymmeniä sitten ja olin kuulemma aivan normaali tyttö. Se, että itkin joka päivä, koska multa puuttui jalkovälistä jotain, jonka tunsin vahvasti sinne kuuluvan ei kiinnostanut ketään.

ennevanhaa puhuttiin poikatytöistä (ja tyttöpojista)

Ei jumalauta. Ihan itku pääsi

Vierailija kirjoitti:

ennevanhaa puhuttiin poikatytöistä (ja tyttöpojista)

Puhutaan edelleenkin, koska poikatyttö on täysin eri asia kuin muunsukupuolinen tai transpoika. Poikatyttö on stereotyyppisen poikamainen tyttö.

Noilla kriteereillä minä olisin muunsukupuolinen, mutta tunnen itseni kyllä täysin heteronaiseksi (ja olen myös biologisesti nainen). Lapsilla nyt voi olla erilaisiakin kiinnostuksenkohteita, jotka sukupuolistereotypioista poikkeavat, mutta mitkä eivät muuta heidän sukupuoli-identiteelliään mihinkään suuntaan.

Viimeistään tuo Prätkähiiret paljasti ap:n. Selvästi ap:lla ei edes ole lapsia kun ei osannut nimetä yhtään nykyajan lasten lelua vaan piti turvautua Prätkähiiriin joilla leikittiin joskus 90-luvulla.

Heh, pikkuveljen kanssa leikittiin ristiin prätkähiirillä ja barbeilla, mulla oli omia hiiriä ja veljellä barbi. Kiipeiltiin puissa ja rakenneltiin majoja, leikittiin hiekkalaatikolla sotaa ja räjäyteltiin muovisia armeijaukkoja papateilla. Toisaalta leikkimökissä leikittiin kotia ja keiteltiin ruokia leikkiastioissa, hoivattiin vauvanukkeja. Ihan koen nykyään olevani nainen ja veljeni kokee olevansa mies. Sen sijaan olen kiitollinen siitä, että sain kasvaa ilman kotoa tulevia muotteja, rohkeaksi oman tieni kulkijaksi jota ei yhteiskunnan luomat paineet kovin hetkauta. Anna sinäkin lapsellesi se lahja.

Ei kun se on merkki siitä, että lapsesi tykkää enemmän toiminnallisista prätkähiiristä kuin barbeista, jotka loppujen lopuksi ovat aika tylsiä leluja. Ja näköjään lapsesi on urheilullinen muutenkin kun tykkää kiipeillä ja liikkua metsässä sen sijaan, että jököttäisi paikallaan hiekkalaatikolla. Ihan ymmärrettävää, että pinkit mekotkin ovat vaihtuneet toisiin vaatteisiin, jossa on helpompi mennä eikä tarvitse varoa.

Vierailija kirjoitti:

Homous ja lesbous ei ole geeneissä. Vihreät vanhemmat kasvattavat tyttärensä hitaasti aivopesemällä lesboksi. 

"Muunsukupuolisuus" on mielenterveysongelma. Luulet, että sekin syntyy vanhempien ja muiden kasvattajien toimesta.

Tästä julkaistiin juuri tutkimus. Ihmisestä ei löydy homogeenejä. Opittua on.

Ei ole. Minä leikin pienenä 90-luvulla prätkähiirtä, turtleseja, miekkaleikkejä, juoksin metsässä, kiipeilin puihin ja niin edelleen. Olen biologisesti nainen ja myös miellän itseni naiseksi.

Vanhempien ei kannata alkaa määrittelemään lapsen sulupuolta. Antaa lapsen kasvaa rauhassa sellaiseksi kun on.

Ei kerro vielä mitään. Antakaa tytön olla oma itsensä ja leikkiä sellaisia leikkejä kuin haluaa, pukea värejä joista tykkää jne..

Itselläni samanikäinen tyttö, joka on sitä mieltä että hän on poika. Ymmärtää kyllä tyttöjen ja poikien eron ikäiselleen tyypillisellä tavalla. Tykkää kaikenlaisista leikeistä ja asioista sukupuolinormeista piittaamatta. Haluaa pukeutua siniseen (ihailee ja matkii minua), ja olen miettinyt että ehkä siksi päiväkodin ”pinkkitytöt” ovat erehtyneet/nimitelleet pojaksi, mikä on johtanut siihen että hän sanoo itseään pojaksi. Vain aika näyttää, mutta en ole huolissani. Lapsi saa olla kotona sellainen kuin on, saa paljon rakkautta, ja omaa hyvin terveen itsetunnon, joten mahdollinen ulkopuolinen paine ei murenna samalla tavalla. Toisinsanoen lapsella on mahdollisimman turvallinen ympäristö varttua, siinäkin tapauksessa että hän paljastuisi muunsukupuoliseksi.