Mitä se on kun kuvittelee kaikkien inhoavan itseään?

Huono tai aivan olemattoman vähäinen itsetunto. Itsearvostuksen puute. Näistä on mahdollista päästä eroon.

Tyhmyyttä?

Yksi kysymys: MIKSI kaikkia kiinnostais tippaakaan edes sun olemassaolo?

Mitä välii.

Inhoo takaisin.

Sinccis

Jos on ollut huonoja kokemuksia ihmisistä ja yhteisöistä, tuollainen kuvitelma voi ehkä olla seurauksena?

Lähtökohtaisesti ihmiset suhtautuvat aika välinpitämättömästi tuntemattomiin ihmisiin. Tietoisuus ei yksinkertaisesti riitä muuhun. Ehkä välinpitämättömyyden saattaa joskus tulkita inhoamiseksi?

Vai minkälaisten kokemusten ja tapahtumien perusteella olet päätellyt, että kuvittelet "kaikkien ihmisten" inhoavan sinua? Ovatko kaikki ihmiset sanoneet sinulle jotain ikävää (tuskin) vai ovatko kaikki kohtaamisesi tuntemattomien kanssa aina olleet kielteisiä?

Epäluuloinén persoonallisuushäiriö.

Vähintään neljä seuraavista:

(1) ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle

(2) taipumus kantaa kaunaa pitkään, esimerkiksi kieltäytymällä antamasta anteeksi loukkauksia

(3) epäluuloisuus ja taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla muiden neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai ylimielisiksi

(4) omien oikeuksien puolustaminen taistelunhaluisesti ja sitkeästi ottamatta huomioon kulloistakin tilannetta

(5) puolison tai seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva, perusteeton epäileminen

(6) itsekeskeinen, omahyväinen elämänasenne

(7) kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä kohtaan että maailmassa yleensä

Surullista kuvitelmaa siitä, että on muiden ihmisten jatkuvan huomion kohteena. 

Ei kannata.

Joskus se on myös totuus. Voi olla sellainen persoona ettei kukaan pidä tai sitten voi olla sellainen persoona, jolle kaikki on jostain syystä kateellisia ja siksi kukaan ei pidä.

EIkä muuten silloin jos ihmiset inhoaa ole niiden huomion kohteena. Yleensä inhoaja ei halua olla tekemisissä inhoamansa kanssa eikä siis myöskään huomio tätä.

Kiusatuksi tuleminen. Sosiaalinen eristäminen.

Kyllä sellainen jättää jälkensä.

Realismiksi sitä kai kutsutaan.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Huono tai aivan olemattoman vähäinen itsetunto. Itsearvostuksen puute. Näistä on mahdollista päästä eroon.

Itsellä oli nuoruudessä tämmöisiä ominaisuuksia, kun olin otsikon tyylinen ihminen.

Olen pohdiskellut paljon kyseisiä asioita, halunnut kehittää niitä. Iän karttuessa itsetunto on kasvanut, enkä välitä enää jokaisen ajatuksista, niin kuin kuuluukin.

Jossain kohti sain ahaa-elämyksen. Tajusin olleeni aika itsekäs, kun ajatukset pyörivät koko ajan minussa. Mitä muut ajattelevat minusta? Vihaavatko minua? Mitä tuo ajattelee siitä mitä sanoin?

Tajusin jossain kohtaa että harva ajattelee minua ja varsinkaan niitä asioita minussa kuin itse ajattelin. Kaikki ajattelevat enemmän itseään, mutta eivät noin maanisesti.

Tottakai elin pelon ja ahdistuksen vallassa päivittäin. Sosiaalisten pelkojen. En koe että ne ovat olleet sinällään oma syyni, eikä se ollut todellakaan kivaa vaan ihan kamalaa.

Olen tosi tyytyväinen että pääsin eteenpäin, ja sain kaikenlaisia havahduksia.

Siinä on siis jonkinlaista liiallista oman navan tuijottelua mukana. Vaikkakin ehkä tahatonta, niin se on silti sitä.

Minäkin pääsin eteenpäin tuosta, kun aloin keskittyä myös muihin ihmisiin ja heidän asioihinsa. Yllättäen aloin saamaan enemmän kavereitakin...

Olin jostain syystä sosiaalisesti kehittynyt huonoon suuntaan. Sille taas on henkilökohtaiset syynsä, ja liittyy varmaan luonteeseen ja geeneihin ja ja...

Tässä oma kokemukseni. :)