Jumittava aikuinen, mikä vaivaa?

Olen 30+ nainen, ei mitään perussairauksia. Ongelmani on aina ollut jumittaminen, eli en pääse siirtymään tekemisestä toiseen. Taipumus on pahentunut iän myötä selvästi. Koulussa haaveilin, lukiossa vielä enemmän ja hommat kasaantuivat. Jos kirjaimet eivät ekaluokalla olleet täydellisiä, kumitin niitä ikuisesti kunnes onnistuin ja pystyin olemaan tyytyväinen. Eli jonkinlaista perfektionismia. Nyt mulla on gradu kesken, koska en saa sitä eteenpäin ohjauksenkaan turvin. (Perheellistyin nuorena, siksi vasta nyt opiskelen.) Kandissa oli sama jumi, ja tein sen valmiiksi parina viimeisenä päivänä. Kun on pakko, niin motivaatio löytyy "jostain" ja kirjoitan ympäri vuorokauden. Sama koskee muitakin elämän askareita. Vetkuttelu ja aloittamisen vaikeus ei tunnu olevan omasta päätöksestä kiinni, vaan esim. gradun kanssa tunnen fyysistä ahdistusta, sydän hakkaa, huimaa ym. kun pitäisi avata gradukansio. Siis todella syvä vastenmielisyys. Niinpä jumitan, saatan yrittää avata gradua monta viikkoa, mutta en koskaan tee sitä. Tai jos saan tiedoston auki, suljen sen tuntien päästä koskemattomana. Keksin oheistoimintaa, johon paeta. Tuntuu, että keksin sitä oheistoimintaa tarvittaessa vuosiksi ja elän omissa ajatuksissani.

Opiskeluvaikeuksista en niinkään ole huolissani, mutta nyt huomaan jumittavani arjessakin. Yksi hassu esimerkki on iltatoimet. En vaan pääse suihkuun, se on usein koko illan kestävän tsempin tulos. Istun vessassa tunnin-pari kun muut ovat menneet jo nukkumaan, en vaan saa itseäni liikkeelle sinne suihkuun ja hampaidenpesuun. Joskus pidä sellaisia tsemppi-iltoja, jolloin kannustan itseäni että hampaiden pesu vain 2 min, suihku 5 min jne. pystyt kyllä siihen, jee, nyt rupeat tekemään, hyvä hyvä selviät kyllä. Näin saattaa onnistua aikataulussa.

Elämä tuntuu kauhean vaivalloiselta ja tahmealta. Epäilen että mulla on ADD, mutta en oikein vastaa kuvausta muilta osin kuin haaveilun, Aspergeria ei ole, en täytä niitäkään kriteereitä. Parhaimmillani olen todella nopea oppimaan, pystyn tosiaan keskittymään täydellisesti kun vihdoin kykenen aloittamaan, menestyn harrastuksissani erittäin hyvin jos vaan syvennyn niihin ja ne kiinnostavat aidosti. Arvosanani ovat pelkästään kiitettäviä ja erinomaisia, vaikka teen kaiken viimetingassa. Olen tunneälykäs ja hyvä sosiaalisissa tilanteissa, mikä ei taida autismin kirjoon sopia. Mutta joku tää on, ei ole normaalia ahdistua iltaisin wc:ssä tuntien ajan kun ei vaan saa itseään liikkeelle ja nukkumaan.