Lue keskustelun säännöt.
Masentava, mutta uskottava tutkimustulos: uudessa parisuhteessa toistuvat vanhat kuviot
04.09.2019 |
Luitteko HS:n jutun saksalaistutkimuksesta, jossa selvitettiin 554 ihmisen parisuhteita.
https://www.hs.fi/paivanlehti/04092019/art-2000006225793.html
Kävi selville, että ihmisten parisuhteissa toistuvat vanhat kuviot ja dynamiikka. Ensin alkuun tietysti uusi suhde tuntuu upealta ja erilaiselta verrattuna vanhaan, joka loppuvaiheessaan on ollut ristiriitainen, väljähtynyt, ehkä jopa ahdistava.
Mutta kun verrataan entisen ja uuden suhteen tilannetta kummankin keskivaiheella eli silloin, kun ensiromantiikan huuma on haihtunut, mutta asiat ovat vielä hyvin, eroja on yllättävän vähän. Uuden kumppanin kanssa luodaan samoja tapoja kuin vanhassakin, ihminen kun kumminkin pysyy samana. Seksiä on uudessa suhteessa enemmän, mutta kokonaistyytyväisyys pysyy samana.
Toisen kanadalaistutkimuksen mukaan ihmiset etsivät kumppaneikseen yhä uudelleen samankaltaisia ihmisiä.
Pitäisikö siis uskoa, että sanonta "ei se vaihtamalla parane" pitää ainakin osin paikkansa? Jos jotakin haluaa muuttaa, pitää muuttaa ensin itseään.
Kommentit (39)
Agatha Christien kovimpia toteamuksia elämästä ja meistä ihmisistä on tämä: ihminen ei muutu.
Olen itse monesti pohtinut tätä sitä taustaa vasten, kuinka paljon nyky-yhteiskunnassa hoetaan sitä muutoksen tarvetta. Ongelma on vain siinä, ettei ihminen muutu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Näinhän se tietysti keskimäärin on. Mutta jos ero on vanhasta suhteesta tullut jostakin lähinnä toiseen liittyvästä syystä - psyykkinen häiriö (vaikkapa narsismi), alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus - ja tietoisesti hakee uudessa kumppanissa sellaista, jolla ei ko. ongelmaa ole, niin kyllä se suhde erilainen on tuon ison ja merkittävän tekijän osalta. Voi olla muita ongelmia, muttei ainakaan samaa. Harva nyt masokistisesti jatkuvasti etsii kumppanikseen hakkaavaa alkoholistia.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Onneksi olkoon. Oletteko pitkäänkin olleet yhdessä?
Ei tietenkään ihminen muutu kokonaan vaihtaessaan puolisoa, mutta kyllä ainakin minulla on nyt paljon parempi olla kun puoliso on paitsi kaunis, myös älykäs, ystävällinen, nokkela, huumorintajuinen ja monenlaisista maailman asioista kiinnostunut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se tietysti keskimäärin on. Mutta jos ero on vanhasta suhteesta tullut jostakin lähinnä toiseen liittyvästä syystä - psyykkinen häiriö (vaikkapa narsismi), alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus - ja tietoisesti hakee uudessa kumppanissa sellaista, jolla ei ko. ongelmaa ole, niin kyllä se suhde erilainen on tuon ison ja merkittävän tekijän osalta. Voi olla muita ongelmia, muttei ainakaan samaa. Harva nyt masokistisesti jatkuvasti etsii kumppanikseen hakkaavaa alkoholistia.
Ei ehkä samaa ongelmaa, mutta itselleen saattaa alitajuisesti hakea sen miestä vahtivan ja suojelevan äidin roolia. Uusi kumppani on ehkä muissa asioissa ongelmainen tai reppana, niin että nainen saa tuntea itsensä marttyyriksi/vastuunkantajaksi/huolehtijaksi.
Anders kirjoitti:
Ei tietenkään ihminen muutu kokonaan vaihtaessaan puolisoa, mutta kyllä ainakin minulla on nyt paljon parempi olla kun puoliso on paitsi kaunis, myös älykäs, ystävällinen, nokkela, huumorintajuinen ja monenlaisista maailman asioista kiinnostunut. :)
Hyvä, että arvostat puolisoasi, muista tuo sitten kymmenen vuoden päästä, kun hänkin alkaa vanhentua ja olet jo tottunut tiettyyn tasoon parisuhteessa, ettet ala haikailla taas vähän nätimpää ja ystävällisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni vertailee suhteita siten, että uuden suhteen romanttisessa alkuhuumassa kehuu itseään ja tuuriaan ja valintojaan vertaillen uutta suhdessa vanhan suhteen loppuvaiheeseen. Mutta se vanhakin suhde on aikoinaan ollut kiihkeä ja romanttinen. Jokaisessa suhteessa alkuhuuma haihtuu jossakin vaiheessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Onneksi olkoon. Oletteko pitkäänkin olleet yhdessä?
8 vuotta. Ja hyvin menee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se tietysti keskimäärin on. Mutta jos ero on vanhasta suhteesta tullut jostakin lähinnä toiseen liittyvästä syystä - psyykkinen häiriö (vaikkapa narsismi), alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus - ja tietoisesti hakee uudessa kumppanissa sellaista, jolla ei ko. ongelmaa ole, niin kyllä se suhde erilainen on tuon ison ja merkittävän tekijän osalta. Voi olla muita ongelmia, muttei ainakaan samaa. Harva nyt masokistisesti jatkuvasti etsii kumppanikseen hakkaavaa alkoholistia.
Ei ehkä samaa ongelmaa, mutta itselleen saattaa alitajuisesti hakea sen miestä vahtivan ja suojelevan äidin roolia. Uusi kumppani on ehkä muissa asioissa ongelmainen tai reppana, niin että nainen saa tuntea itsensä marttyyriksi/vastuunkantajaksi/huolehtijaksi.
Totta varmasti aika usein, en kiistä tuota. Ei päde kaikkiin kaikkialla tietenkään, mutta mikään ihmisen käytöstä kuvaava teoriahan nyt ei päde kaikkiin kaikkialla ja kaikkina aikoina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Onneksi olkoon. Oletteko pitkäänkin olleet yhdessä?
8 vuotta. Ja hyvin menee:)
👍Toivottavasti olet myöhemminkin yhtä tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään yllättävää. Merkittävä osa ihmisistä on kyvyttömiä oppimaan virheistään, jolloin ne tietysti toistuvat yhä uudestaan.
Mun eka suhde oli ainakin sellanen hätäratkaisu, halusin vaan seurustella, enkä luottanut siihen, että jossakin vaiheessa löydän hyvän kumppanin. Otin siis ekan, joka oli minusta kiinnostunut. Pidin hänestä, mutten rakastanut.
Myöhemmin suhde päättyi ja löysin miehen, jota rakastin tulisesti. Oli se todellakin erilainen suhde!
Ihmiset asettuu parisuhteisiin niin eri tilanteissa ja erilaisin motiivein, että vaikka tuo tutkimus varmaan keskimäärin pitääkin paikkansa, ei se mikään luonnonlaki ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vertailee suhteita siten, että uuden suhteen romanttisessa alkuhuumassa kehuu itseään ja tuuriaan ja valintojaan vertaillen uutta suhdessa vanhan suhteen loppuvaiheeseen. Mutta se vanhakin suhde on aikoinaan ollut kiihkeä ja romanttinen. Jokaisessa suhteessa alkuhuuma haihtuu jossakin vaiheessa!
Tässä on pari juttua: ( kerron omista kokemuksistani)
1) aikaisempi mies hermostui esim. remontoidessa ( suhteen alussa ja lopussa). Nykyinen mies ei hermostu ( viihdyn paljon paremmin näin). Tällaisia esimerkkejä olisi enemmänkin
2) riitelin ( huusin) turhaan aiemmassa suhteessa. Nyt en enää riitele vaan keskustelen. Eli olen myös oppinut itsestäni asioita ja tullut mukavammaksi ihmiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Onneksi olkoon. Oletteko pitkäänkin olleet yhdessä?
8 vuotta. Ja hyvin menee:)
Tottakait tuossa ajassa menee vielä "hyvin", noin lyhyt aika ei kerro yhtään mitään. Vasta tutustutte.
Muistan elävästi kun näin erään eronneen sukulaisen uuden puolison. Pohdin hiljaa mielessäni että miten hän on löytänyt noin tarkkaan samannäköisen ja -oloisen puolison kuin exänsä oli. Se oli suorastaan vähän pelottavaa.
No kun ne viat on aina siinä eksässä, ei itsessä. Sitten löytyy unelmien prinssi/prinsessa jonka kanssa hyvä olla. Siis alkuun, kohta taas sama marina. Peiliinkatsominen, omista virheistä oppiminen auttaa. Ei toinen voi tehdä onnelliseksi jos itse on sisäisesti onneton. Ja jos aina valitsee saman roolin parisuhteessa vaikka se ei toimi niin kuinka käy?
Minulla kyllä vaihtamalla parani. Juurikin siksi, että pysähdyin miettimään itseäni mitä minä tein väärin suhteessa, miksi me parina ei oltu sopiva, millaista ihmistä oikesti tarvitsisin ja mitä toiselle pystyn tarjoamaan parisuhteessa, miten vältän ne samat ongelmat joihin omat lapsuudessa syntyneet ajatusmallit minua alitajuisesti ohjaa. Itse asiassa tämä uusi mies ei niin hirveän erilainen ole kuin entinen, joissain tärkeissä asioissa kyllä, mutta oma käytökseni houkuttelee hänestä ne toiset puolet esille kun entisen kanssa sain loppuajasta miehestä negatiiviset piirteet korostumaan. Vaihto kannatti kun tajusin oman osuuteni ja seuraan omaa käyttäytymistäni etten jää kiinni itselle vahingolliseen ajatukseen ja käyttäytymismalliin.
Kahdeksan vuotta on aika lyhyt aika lopulta. Jos vertaan meidän suhdettamme kahdeksan vuoden kohdalla ja nyt viidentoista vuoden kohdalla, ei se ole ollenkaan samanlainen.
Totta taitaa toki olla se, että harva suhde saavuttaa nykyään edes tuota kahdeksaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tutkimus paikkansa minun kohdallani. Nykyinen mieheni on aivan erilainen kuin viime kertainen. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Tutkimus ei keskittynyt poikkeuksiin, vaan yleisimpiin tilanteisiin.
Olen itsekin onnistunut löytämään hyvän suhteen, vaikka ensimmäinen suhteeni olikin kurja.
Tein paljon työtä, jotta en päätyisi samanlaiseen suhteeseen uudestaan.
Pohdin kovasti sitä, mikä meni pieleen ja sitä millaisen ihmisen kanssa voisin onnistua paremmin. Jos olisin jättänyt tämän tekemättä, olisin todennäköisesti päätynyt uuteen huonoon suhteeseen.
Koen olevani onnekas, sillä onnistuin löytämään ihmisen, jonka kanssa pystyin saavuttamaan hyvän suhteen. Avioliittomme on kestänyt 20 vuotta, ja toivon sen kestävän jatkossakin.
Ei tuo mikään uusi tieto ole... psykoanalyyttisesti valitsemme aina niitä, joilla on huoltajiemme hyvät sekä huonot puolet. Vasta tiedostaminen vapauttaa, mutta ei aina silloinkaan.
Vaihtamalla voi parantua tietty kapea osa-alue, mutta ei kokonaisuus.