Lue keskustelun säännöt.
miksi synnytykselle on nykyään niin kovat vaatimukset
04.09.2019 |
Kenelle se on edes mahdollista,ei kaikilla ole laajaa tukiverkkoa, helkutisti tuttavia, suurta sukua, jotkut ovat syntyneet ainoiksi lapsiksi, mistä revit sukulaiset. jos vanhemmatkin ainoita lapsia. Kaikilla pitäisi olla miljoonatulot, edes keskitulo ei riitä , kun on hankittava kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Äiti joutuu maksamaan kaiken omasta pussistaan ja joutuu maksamaan asuntolainat ja muut kuten mies, vaikka tulot putoavat, äiti joutuu olemaan vankina kodissaan , kun mies taas saa olla päivät työssä tuntematta psyykkistä kuormitusta kodin asioista ja toisen voinnista.
Mies saa lounastaa ravintoloissa kun äiti yrittäää rääpiä jotain kasaan jääkaapista löytyvistä aineksista.
Äidille ei käytännössä ole mitään, mikä tukisi häntä perheen lisäyksessä.
Kommentit (17)
Ei kaikki tarvitse isoja tukijoukkoja.
Mä sain olla kotona, isä joutui töihin menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen selvinnyt tuosta kaikesta ja saanut 2 lasta täysi-ikäisiksi. Ja palkkani ei edes ole hyvä. Mieheni kanssa olemme yhteisvastuullisesti osallistuneet kulujen maksamiseen, meillä ei ole ollut minun ja sinun rahat. Mieheni on myös ollut jonkun aikaa työttömänä, tällöin päävastuu taloudesta oli minulla. Nautin suunnattomasti kotona olemisesta. Pakko oli kuitenkin töihin mennä, kun lapset täyttivät vuoden. Joten mikä tässä nyt on ongelma?
Ot, miks oli pakko mennä töihin noin aikaisin?
20v sitten ei muutenkaan ole samaa kuin aloituksen "nykyään"
Se tuppaa olemaan näissä ongelmana, että sä kuvittelet edustavasi ainoata oikeata enemmistöä. Sen vuoksi et osaa edes keskustella aiheesta ns asiallisesti. Mut et ole ainoa :)
Mitä ihmettä? Meillä ei ole mitään tukiverkkoja eikä ole koskaan kaivattu. Ihan tavallisia keskituloisiakin ollaan. En kokenut lasten kanssa kotonaoloaikaa ollenkaan miksikään vankeudeksi vaan ihanaksi hetken levoksi työelämästä. Kyllä sitä työtä ehtii tehdä eläkeikään mennessä ihan tarpeeksi ja vähän päälle muutenkin.
Jos haluaa olla negatiivinen niin asiathan voi nähdä nuin.
Itse olisin jättänyt lapsen tekemättä mikäli mieheni ei olisi ollut rikas. En halua kituuttaa. Itseni minulla on varaa elättää mutta haluan että lapseen ja kuluihin on riittävästi rahaa. Lapsenhoitopalvelut, harrastukset yms. On aika kalliita.
Mielummin jättäisin synnyttämättä kuin eläisin lapsen kanssa köyhyysrajalla.
Ero entiseen taitaa olla siinä, että kun nykyisin lapset saadaan useimmiten vanhempana, vanhemmille on muodostunut urapolku ja on totuttu siihen, että koko ajan tehdään töitä, jotta näyttää hyvältä kaikkien silmissä,mutta ennen kaikkea, että on tarpeellinen ja voi hyödyntää ammattitaitoaan ja loistaa työuralla.
Ja nykyisin ainoa mitä osataan kysyä joltain oletko töissä, töissä sitä ja töissä tätä.
Jo aamulla herätessä on hirveä kiire töihin.
Äitiyslomalla olevalta ei voi kysyä mitään, kun hän ei ole töissä.
Lapsen saanti voi tuntua, että putoaa jostain kelkasta , monet jatkavat töitä entiseen malliin heti synnytyslaitokselta.
Käsite äititsloma voi olla joillekin ihan vieras, lisäksi naisten pitää voida maksaa omat kulunsa, vaikka kuinka sanotaan, että mies tuo sitten rahan, niin eihän se missään näy, jos mies ei oikeasti anna sitä rahaa toiselle.
Ei ole sama asia, että mies käy kaupassa vaan naisella on oltava vapaus valita haluamiaan tuotteita joten se raha tarvitaan konkreettisesti käteen eikä vain käsitteenä, että mies käy töissä.
Kuinka monelle mies vaikka kustantanut kampaamon äitiyslomalla tai ostanut lapselle vaatteita oma-alotteisesti?
Kuinka monelle sanottu, että mies käy töissä, mutta mitään konkreettista ei näy naisen tilillä?
Naisen on siksi pyrittävä äitiyslomallakin samaan kuin ennen, jos ei halua luopua omista menoistaan eikä kuulla, että nyt ei osteta sitä sitä kun olet äitiyslomalla.
Kyseessä on ikään kuin rangaistus naiselle, että koska tämän tulot alenevat niin sitten jää kampaamot ja pitää alkaa pukeutua kuin pelle, välittämättä vaatehankinnoista.
Ennen tämä varmaan oikeasti meni niin, että mies kustansi elämän, mutta silloin ei ollutkaan nyky-yhteiskunnan härpäkkeitä, mihin meni rahaa, kuten netti, älypuhelimet, yms.
Nyky-yhteiskunta ja sen odotukset ovat ihan eri stfääreissä entiseen jopa 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero entiseen taitaa olla siinä, että kun nykyisin lapset saadaan useimmiten vanhempana, vanhemmille on muodostunut urapolku ja on totuttu siihen, että koko ajan tehdään töitä, jotta näyttää hyvältä kaikkien silmissä,mutta ennen kaikkea, että on tarpeellinen ja voi hyödyntää ammattitaitoaan ja loistaa työuralla.
Ja nykyisin ainoa mitä osataan kysyä joltain oletko töissä, töissä sitä ja töissä tätä.
Jo aamulla herätessä on hirveä kiire töihin.
Äitiyslomalla olevalta ei voi kysyä mitään, kun hän ei ole töissä.
Lapsen saanti voi tuntua, että putoaa jostain kelkasta , monet jatkavat töitä entiseen malliin heti synnytyslaitokselta.
Käsite äititsloma voi olla joillekin ihan vieras, lisäksi naisten pitää voida maksaa omat kulunsa, vaikka kuinka sanotaan, että mies tuo sitten rahan, niin eihän se missään näy, jos mies ei oikeasti anna sitä rahaa toiselle.
Ei ole sama asia, että mies käy kaupassa vaan naisella on oltava vapaus valita haluamiaan tuotteita joten se raha tarvitaan konkreettisesti käteen eikä vain käsitteenä, että mies käy töissä.
Kuinka monelle mies vaikka kustantanut kampaamon äitiyslomalla tai ostanut lapselle vaatteita oma-alotteisesti?Kuinka monelle sanottu, että mies käy töissä, mutta mitään konkreettista ei näy naisen tilillä?
Naisen on siksi pyrittävä äitiyslomallakin samaan kuin ennen, jos ei halua luopua omista menoistaan eikä kuulla, että nyt ei osteta sitä sitä kun olet äitiyslomalla.
Kyseessä on ikään kuin rangaistus naiselle, että koska tämän tulot alenevat niin sitten jää kampaamot ja pitää alkaa pukeutua kuin pelle, välittämättä vaatehankinnoista.
Ennen tämä varmaan oikeasti meni niin, että mies kustansi elämän, mutta silloin ei ollutkaan nyky-yhteiskunnan härpäkkeitä, mihin meni rahaa, kuten netti, älypuhelimet, yms.
Nyky-yhteiskunta ja sen odotukset ovat ihan eri stfääreissä entiseen jopa 20 vuotta sitten.
Meillä on yhteinen tili. Ei minulta kukaan kysellyt sen käytön perään äitiysvapailla halusin sitten ostaa itselleni uusia vaatteita tai käydä kampaajalla. Mies myös ostelee itse oma-aloitteisesti vaatteita lapselle. Tunnet kehnoja miehiä, jos he saavat äitiyslomat tuntumaan orjuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvinnyt tuosta kaikesta ja saanut 2 lasta täysi-ikäisiksi. Ja palkkani ei edes ole hyvä. Mieheni kanssa olemme yhteisvastuullisesti osallistuneet kulujen maksamiseen, meillä ei ole ollut minun ja sinun rahat. Mieheni on myös ollut jonkun aikaa työttömänä, tällöin päävastuu taloudesta oli minulla. Nautin suunnattomasti kotona olemisesta. Pakko oli kuitenkin töihin mennä, kun lapset täyttivät vuoden. Joten mikä tässä nyt on ongelma?
Ot, miks oli pakko mennä töihin noin aikaisin?
20v sitten ei muutenkaan ole samaa kuin aloituksen "nykyään"
Se tuppaa olemaan näissä ongelmana, että sä kuvittelet edustavasi ainoata oikeata enemmistöä. Sen vuoksi et osaa edes keskustella aiheesta ns asiallisesti. Mut et ole ainoa :)
Pakko oli mennä töihin, koska kotihoidon tuella ei olisi pärjätty asuntolainojen lyhennyksestä. Jos mieheni olisi rikas, niin olisin ollut pidempään kotona. Tuossa puhuttiin tukijoukoista, niitä ei ollut. En ole koskaan saanut lapsiani muualle hoitoon. Mutta koska ne lapset olin halunnut niin en ole pitänyt sitä ongelmana. En ole koskaan kokenut olevani vanki kotonani vaikkei niitä tukijoukkoja ollut. Kävin kavereitteni kanssa ulkona ja mies vahti lapsia, tosin vähemmän niitä menoja oli kuin ennen lapsia. Mieheni oli tuolloin kaiken lisäksi yrittäjä, joten olin lasten kanssa pääsääntöisesti myös illat ja viikonloput. Ruuat tein itse ja niitä söin. En sanoisi sitä jääkaapista rääpimiseksi. En ymmärrä, miten elämäni poikkesi tuosta aloituksesta muuten kuin että miehelläni ja minulla on ollut aina yhteiset rahat. Ja kuten sanoin, olen myös miestäni joutunut elättämään hänen ollessaan työttömänä. Keskituloisia ollaan oltu. Isyyslomalla mieheni oli 2 viikkoa. Se taisi olla maksimi tuolloin. En ymmärrä miksi tarvitaan miljoonatulot ja armeijan verran tukijoukkoja? Mutta ehkä se on sitten ollut pitkän yhdessäolomme syy, että olemme aina pitäneet yhtä ja olleet tiimi. Ehkä se on sitten viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut, että miehet ovat nykyään selkärangattomia nilviäisiä. Tai sitten naiset ovat nykyään avuttomia. Ja voin sanoa tuohon kohtaan 7, että ei se elämä niin eri sfääreissä ole kuin 20 vuotta sitten. Olin 32 kun esikoiseni syntyi, eli en kovin nuori. Silloin oli jo kännykät. Ainakin minulla oli. Ja oli myös netti. Eli samat härpäkkeet oli, mitkä sitä rahaa kulutti. Ja en kuvittele olevani oikeassa. Ihmettelen ihmisten kyvyttömyyttä selviytyä perusarjesta. Ja se miehen valinta on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero entiseen taitaa olla siinä, että kun nykyisin lapset saadaan useimmiten vanhempana, vanhemmille on muodostunut urapolku ja on totuttu siihen, että koko ajan tehdään töitä, jotta näyttää hyvältä kaikkien silmissä,mutta ennen kaikkea, että on tarpeellinen ja voi hyödyntää ammattitaitoaan ja loistaa työuralla.
Ja nykyisin ainoa mitä osataan kysyä joltain oletko töissä, töissä sitä ja töissä tätä.
Jo aamulla herätessä on hirveä kiire töihin.
Äitiyslomalla olevalta ei voi kysyä mitään, kun hän ei ole töissä.
Lapsen saanti voi tuntua, että putoaa jostain kelkasta , monet jatkavat töitä entiseen malliin heti synnytyslaitokselta.
Käsite äititsloma voi olla joillekin ihan vieras, lisäksi naisten pitää voida maksaa omat kulunsa, vaikka kuinka sanotaan, että mies tuo sitten rahan, niin eihän se missään näy, jos mies ei oikeasti anna sitä rahaa toiselle.
Ei ole sama asia, että mies käy kaupassa vaan naisella on oltava vapaus valita haluamiaan tuotteita joten se raha tarvitaan konkreettisesti käteen eikä vain käsitteenä, että mies käy töissä.
Kuinka monelle mies vaikka kustantanut kampaamon äitiyslomalla tai ostanut lapselle vaatteita oma-alotteisesti?Kuinka monelle sanottu, että mies käy töissä, mutta mitään konkreettista ei näy naisen tilillä?
Naisen on siksi pyrittävä äitiyslomallakin samaan kuin ennen, jos ei halua luopua omista menoistaan eikä kuulla, että nyt ei osteta sitä sitä kun olet äitiyslomalla.
Kyseessä on ikään kuin rangaistus naiselle, että koska tämän tulot alenevat niin sitten jää kampaamot ja pitää alkaa pukeutua kuin pelle, välittämättä vaatehankinnoista.
Ennen tämä varmaan oikeasti meni niin, että mies kustansi elämän, mutta silloin ei ollutkaan nyky-yhteiskunnan härpäkkeitä, mihin meni rahaa, kuten netti, älypuhelimet, yms.
Nyky-yhteiskunta ja sen odotukset ovat ihan eri stfääreissä entiseen jopa 20 vuotta sitten.
Ihan samaa oli 20 vuotta sitten. Kännykkä oli keksitty ja nettikin oli. Oletko vielä peruskoulussa?
Ongelma on se, että pyritään elämään täsmälleen samaa elämää kuin aiemmin, tai ainakin mies pyrkii, on kavereilla ja harrastuksissa. Kun ei ole tukiverkkoja, tukehdun kotiin.
En voinut tietää etukäteen, miten arki näyttäytyy.
En minäkään haluaisi olla kotona 24 h vuorokaudessa, mutta vaihtoehdot ovat mennä kauppaan, leikkipuistoon.
Mies taas näkee kavereita entiseen tapaan , olin jotenkin kuvitellut, että sitten perheenä tehdään asioita, mutta ei tehdä ei.
Mitä hyötyä on haluta lapsia, jos ei haluta viettää yhteistä aikaa sen ja äidin kanssa? Eikä kerta viikossa riitä ja sitten karata kavereille.
Miksi minä en saa jättää lasta kotiin ja sanoa heipat, että nyt lähdettiin tyttöporukalla risteilylle?? Miksi se on AINA mies, joka saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että pyritään elämään täsmälleen samaa elämää kuin aiemmin, tai ainakin mies pyrkii, on kavereilla ja harrastuksissa. Kun ei ole tukiverkkoja, tukehdun kotiin.
En voinut tietää etukäteen, miten arki näyttäytyy.
En minäkään haluaisi olla kotona 24 h vuorokaudessa, mutta vaihtoehdot ovat mennä kauppaan, leikkipuistoon.
Mies taas näkee kavereita entiseen tapaan , olin jotenkin kuvitellut, että sitten perheenä tehdään asioita, mutta ei tehdä ei.
Mitä hyötyä on haluta lapsia, jos ei haluta viettää yhteistä aikaa sen ja äidin kanssa? Eikä kerta viikossa riitä ja sitten karata kavereille.
Miksi minä en saa jättää lasta kotiin ja sanoa heipat, että nyt lähdettiin tyttöporukalla risteilylle?? Miksi se on AINA mies, joka saa?
En yhtään ihmettele, miksi ihmiset eroaa. Silloin lapsen saa joka toiseksi viikonlopuksi isälleen. Sääli, ettei mies ymmärrä mitä menettää. Niitä välejä siihen lapseen on turha yrittää paikkailla silloin kun lapsi on aikuinen ja muuttaa pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvinnyt tuosta kaikesta ja saanut 2 lasta täysi-ikäisiksi. Ja palkkani ei edes ole hyvä. Mieheni kanssa olemme yhteisvastuullisesti osallistuneet kulujen maksamiseen, meillä ei ole ollut minun ja sinun rahat. Mieheni on myös ollut jonkun aikaa työttömänä, tällöin päävastuu taloudesta oli minulla. Nautin suunnattomasti kotona olemisesta. Pakko oli kuitenkin töihin mennä, kun lapset täyttivät vuoden. Joten mikä tässä nyt on ongelma?
Ot, miks oli pakko mennä töihin noin aikaisin?
20v sitten ei muutenkaan ole samaa kuin aloituksen "nykyään"
Se tuppaa olemaan näissä ongelmana, että sä kuvittelet edustavasi ainoata oikeata enemmistöä. Sen vuoksi et osaa edes keskustella aiheesta ns asiallisesti. Mut et ole ainoa :)
Väittöisun kyllä, että helpompaan suuntaan mennään, mutta paineita enemmänkin itse kasataan itselle siitä suorittamisesta. Ei se vuosituhannen vaihde ollut mitään esihistoriaa, josta ajat olisi niin paljon muuttuneet. Jos ei pidä kotona olosta tai ruoan laittamisesta perheelle, niin kannattaisiko silloin vain suosiolla miettiä itselle muunlaista tulevaisuutta. Itse nautin kotona olosta, kaupassa käymisestä ja vauvan hoidosta. Itse menin myös takaisin heti vanhempainrahakauden päätyttyä takaisin töihin, eli lapsi oli 8kk. Ihan rahallisista syistä oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, etteivät ihmiset osaa enää elää perheenä. Perheessä kaikki sen jäsenet ponnistelevat yhteisen asian ja hyvän eteen, laskematta koko ajan osuuksiaan. Tällä tarkoitan aikaa ja vaivaa. Raha-asioissa perheiden pitäisi huolehtia kaikille samat mahdollisuudet, esim. jos isä on korkeampipalkkainen ja äiti kotona, niin isä osallistuu lastensa äidin eläketurvan kerryttämiseen.
Jos yhteistä tahtoa perheen hyväksi ei sen jäsenillä ole, ei ole oikeaa rakkautta. Tämä rakkaus myös hitsaa pariskunnan ja perheen yhteen.
Tukiverkottomuus on nimenomaan nykyajan ilmiö. Ennen wanhaan oli paljon harvinaisempaa muuttaa toiselle paikkakunnalle ja kauas kummankaan vanhemman suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä ihmeen tukiverkko synnytykseen? Kyllä vielä 2 kk sitten riitti ihan se lapsen isä, ei kukaan kysellyt, että missä on suku. Kätilö ei kysellyt tuloja eikä niitä vaadittu esitietolomakkeessakaan, asuntolainan maksajastakaan ei tullut kyselyjä
Mitä ihmettä ap siis tarkoittaa sillä, että vaatimukset synnytykselle ovat kovat?
Höpö höpö, ei niitä vaatimuksia ole sen enempää kuin ennen, ne vapaaehtoisesti lapsettomat vaan saa asian näyttämään siltä, ku tulot ja tuki ja muut on tietysti niitä syitä miksi lapsia ei haluta, harva kun pysyy rehellisesti sanomaan, että ei anna lapsen pilata omaa vapautta.
Olen synnyttänyt kaksi lasta luomuna. Mies ei ehtinyt paikalle. Pidin kummallakin kerralla vain äitiysloman. Mies on sellaisessa työssä, että syö joka päivä ravintoloissa ja matkustaa ympäri maailmaa. Ei ole yhtään tukihenkilöä. Tärkeintä on pitää omat jalat maassa ja hoitaa tehtävänsä. En kadehdi yhtään miestäni.
Olen selvinnyt tuosta kaikesta ja saanut 2 lasta täysi-ikäisiksi. Ja palkkani ei edes ole hyvä. Mieheni kanssa olemme yhteisvastuullisesti osallistuneet kulujen maksamiseen, meillä ei ole ollut minun ja sinun rahat. Mieheni on myös ollut jonkun aikaa työttömänä, tällöin päävastuu taloudesta oli minulla. Nautin suunnattomasti kotona olemisesta. Pakko oli kuitenkin töihin mennä, kun lapset täyttivät vuoden. Joten mikä tässä nyt on ongelma?