"Oman jaksamisen mukaan"- lause joka ei tarkoita mitään

Haluan tappaa itseni joka päivä ja vihaan tätä maailmaa jossa elämme. Mikä olisi mielestäsi sopiva aktiviteettitaso "oman jaksamiseni" mukaan? Muuten olen perusterve 26v nainen.

 

No mulle lääkäri antoi onnettomuuden jälkeä luvan liikkua oman jaksamisen mukaan. Kyllä se ohje minulla toimi. Voimat palautuivat pikkuhiljaa.

"Nyt kun oot ton masennuksen takia sairauslomalla niin voitkin tulla vahtimaan meidän lapsia/huoltamaan auton/korjaamaan tietokoneen/pyöräyttää kakun juhliin/auttaa siinä ja tässä ja tuossa. IHAN OMAN JAKSAMISEN MUKAAN."

Miksi edes pyytää tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

No mulle lääkäri antoi onnettomuuden jälkeä luvan liikkua oman jaksamisen mukaan. Kyllä se ohje minulla toimi. Voimat palautuivat pikkuhiljaa.

Tottakai tilanne on eri kun kyseessä on lääketieteen ammattilainen, jonka vastaanotolle olet itse hakeutunut ja joka oletettavasti tietää jotakin terveydentilastasi. Se ei ole mitä tässä haettiin.

Sairastuin aikoinaan vakavasti, olin pari viikkoa teho-osastolla ja sen jälkeen vielä pari viikkoa tavallisella osastolla. Sairaslomaa oli aluksi 2 kk ja lääkäri olisi halunnut jatkaa sairaslomaani, koska tarvitsin ulkona liikkumiseen vielä rollaattoria. Olin kuitenkin jo korviani myöten täynnä toimettomana oloa, joten soitin pomolle ja kysyin, onko mitään muita vaihtoehtoja kuin kokopäivätyö työpaikalla ja sairasloma. Pomo ehdotti osa-aikatyötä etätyönä. Sanoi, että työaikaa voi sitten pidentää oman jaksamiseni mukaan eli ilmoittaisin vain hånelle, kun haluaisin siirtyä neljästä tunnista kuuteen tuntiin ja myöhemmin kuudesta tunnista taas kahdeksaan tuntiin. Tein neljää tuntia pari kuukautta, kuukauden kuutta tuntia ja sitten normaalia kokopäivätyötä. Työni sujui etätyönä niin hyvin, että sitä on jatkettu tähän päivään asti ja jatkuu edelleen. 

Se on tavallaan oletus että jokainen toimii oman jaksamisensa mukaan. Harvemmin sentään kukaan selvinpäin sammuu suorilta jaloilta lattialle väsymyksestä.

Eli kun sanoo toiselle että hän voi toimia "oman jaksamisen mukaan" on vähän sama kuin sanoisi että "voit käydä vessassa silloin kun sinusta siltä tuntuu".

Lisäksi tuo "oman jaksamisen mukaan" yhdistettynä valtavaan odottavaan työvuoreen vie kommentilta lopunkin uskottavuuden. Väitteen esittäjä haluaa kyllä sinun hoitavan jokaikisen näistä hoitamattomista hommista. Jos hoidat vain yhden asian tai muutaman, kiitosta ei kuulu ja seurauksena on murjotusta.

Nyt kun mietin niin varsinkin vanhempi polvi on kunnostautunut tässä.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin aikoinaan vakavasti, olin pari viikkoa teho-osastolla ja sen jälkeen vielä pari viikkoa tavallisella osastolla. Sairaslomaa oli aluksi 2 kk ja lääkäri olisi halunnut jatkaa sairaslomaani, koska tarvitsin ulkona liikkumiseen vielä rollaattoria. Olin kuitenkin jo korviani myöten täynnä toimettomana oloa, joten soitin pomolle ja kysyin, onko mitään muita vaihtoehtoja kuin kokopäivätyö työpaikalla ja sairasloma. Pomo ehdotti osa-aikatyötä etätyönä. Sanoi, että työaikaa voi sitten pidentää oman jaksamiseni mukaan eli ilmoittaisin vain hånelle, kun haluaisin siirtyä neljästä tunnista kuuteen tuntiin ja myöhemmin kuudesta tunnista taas kahdeksaan tuntiin. Tein neljää tuntia pari kuukautta, kuukauden kuutta tuntia ja sitten normaalia kokopäivätyötä. Työni sujui etätyönä niin hyvin, että sitä on jatkettu tähän päivään asti ja jatkuu edelleen. 

Hei, hieno homma sinulle! Mahtavaa että olit jo työkunnossa noin pian teho-osasto-ajan jälkeen, moni olisi vielä aivan romuna tuossa vaiheessa. Olet myös todella onnekas että pomo suostui 4 etätyötuntiin päivässä. Millainen pomo sinulla on? Ja millainen työpaikka?

Mulla toimii tuo "oman jaksamisen mukaan" -lausahdus ihan käytännössä.

Se vaatii sen, että itse tiedän ja ymmärrän jaksamiseni rajat ja pidän niistä kiinni.

Ei niitä kukaan muu valvo eikä esitä lepotaukoa. Itse pitää pystyä sanomaan, että tarvitsen tauon, tai että tämän enempää en nyt jaksa.

Vaikeinta tuossa on se, että itse tunnistaa rajansa eikä yritä ylittää niitä. Siinä pitää oppia antamaan itselleen lupa levätä silloin kun on levon aika. Sitten kun ne on itselleen tehnyt selväksi, pystyy ne kertomaan myös muille. Jos joku yrittää harata vastaan, niin rajasta pystyy pitämään kiinni kun sen on itselleen ensin tehnyt selväksi.

Niin kauan kun yrittää vaan sinnitellä, kaivaa itselleen vaan kuoppaa, johon muut sinut helposti tyrkkäävät vaatimuksillaan.

Minulla on monen vuoden kokemus tästä. Kärsin MS-taudin aiheuttamasta vaikeasta uupumuksesta. Se uupumus on käytännössä ainoa MS-oireeni. Muuten olen ihan yhtä terve kuin muutkin.

Joo, ihan oman jaksamisen mukaan teet, kunhan kaikki tulee hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin aikoinaan vakavasti, olin pari viikkoa teho-osastolla ja sen jälkeen vielä pari viikkoa tavallisella osastolla. Sairaslomaa oli aluksi 2 kk ja lääkäri olisi halunnut jatkaa sairaslomaani, koska tarvitsin ulkona liikkumiseen vielä rollaattoria. Olin kuitenkin jo korviani myöten täynnä toimettomana oloa, joten soitin pomolle ja kysyin, onko mitään muita vaihtoehtoja kuin kokopäivätyö työpaikalla ja sairasloma. Pomo ehdotti osa-aikatyötä etätyönä. Sanoi, että työaikaa voi sitten pidentää oman jaksamiseni mukaan eli ilmoittaisin vain hånelle, kun haluaisin siirtyä neljästä tunnista kuuteen tuntiin ja myöhemmin kuudesta tunnista taas kahdeksaan tuntiin. Tein neljää tuntia pari kuukautta, kuukauden kuutta tuntia ja sitten normaalia kokopäivätyötä. Työni sujui etätyönä niin hyvin, että sitä on jatkettu tähän päivään asti ja jatkuu edelleen. 

Hei, hieno homma sinulle! Mahtavaa että olit jo työkunnossa noin pian teho-osasto-ajan jälkeen, moni olisi vielä aivan romuna tuossa vaiheessa. Olet myös todella onnekas että pomo suostui 4 etätyötuntiin päivässä. Millainen pomo sinulla on? Ja millainen työpaikka?

2,5 kuukautta teho-osastolta pääsyn jälkeen aivoni tosiaan olivat jo ihan täydessä terässä, mutta kroppani ei. Vaikka miten halusin tehdä monia asioita, kroppa ei vaan yksinkertaisesti vielä totellut. Kaikesta fyysisestä rasituksesta, kuten lyhyestä kävelylenkistä rollaattorin kanssa ulkona,  uuvuin tosi nopeasti. Jo pelkästään roskien ulos vieminen väsytti. 

Olen töissä pk-yrityksessä koodarina ja mulla tosiaan on aivan mahtava pomo. Itseasiassa ainoa, joka omaisteni ja yhden ystäväni lisäksi kävi mua sairaalassa katsomassa, oli pomoni. Tiedän olevani onnekas. Oikeastaan vasta sairastumiseni jälkeen ymmärsin, miten onnekas oikeasti olenkaan. Monessa muussa työpaikassa olisi varmaan ajateltu, miten tuosta työntekijästä päästäisiin mahdollisimman nopeasti kokonaan eroon. Mun pomoni taas ajatteli, miten mut saataisiin mahdollisimman nopeasti takaisin töihin.