Äitini vei minut 17v työkkäriin
Ja samassa tilanteessa, työmarkkinoiden ulkopuolelle syrjäytyneenä olen ollut 29v. Ensi vuonna on "juhlavuosi" 30v tulee täyteen.
Kommentit (13)
29 vuotta sitten työkkärin työnhakija-asiakkaaksi pääsi vasta 18v iässä. Menittekö tuolloin tapaamaan AVO-psykologia?
Vierailija kirjoitti:
29 vuotta sitten työkkärin työnhakija-asiakkaaksi pääsi vasta 18v iässä. Menittekö tuolloin tapaamaan AVO-psykologia?
Kyllä silloin pääsi jo 17vja tapasin minä useinkin ammatinvalintapsykologin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29 vuotta sitten työkkärin työnhakija-asiakkaaksi pääsi vasta 18v iässä. Menittekö tuolloin tapaamaan AVO-psykologia?
Kyllä silloin pääsi jo 17vja tapasin minä useinkin ammatinvalintapsykologin.
Ei päässyt, tarkistapa silloisesta lainsäädännöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29 vuotta sitten työkkärin työnhakija-asiakkaaksi pääsi vasta 18v iässä. Menittekö tuolloin tapaamaan AVO-psykologia?
Kyllä silloin pääsi jo 17vja tapasin minä useinkin ammatinvalintapsykologin.
Ei päässyt, tarkistapa silloisesta lainsäädännöstä!
Kyllä minä ainakin sain. Äiti sai myös korkeinta vammaistukea minusta 18v asti.
Sairaus on aina ikävä asia. Toivottavasti olet saanut edes jotain apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Sairaus on aina ikävä asia. Toivottavasti olet saanut edes jotain apua siihen.
En ole saanut mitään apua enkä edes itse ole mitään vammaistukea koskaan saanut. Ainoastaan työkkärissä olen ollut vajaakuntoinen työnhakija.
Lähinnä mä mietin sitä, mitä muut olisivat tehneet tämän 30v kotona olon aikana? Mä ajattelin kasvattaa lapsen aikuiseksi, erota ja sen jälkeen alkaa vaan elämään kuten itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus on aina ikävä asia. Toivottavasti olet saanut edes jotain apua siihen.
En ole saanut mitään apua enkä edes itse ole mitään vammaistukea koskaan saanut. Ainoastaan työkkärissä olen ollut vajaakuntoinen työnhakija.
Tämä on iso ongelma, kun sairas ei osaa itse hakea apua, eikä viranomaiset tunnista ongelmaa. Halvemmaksi olisi tullut, kun asiaan olisi heti tartuttu ja autettu kuntoutumisessa. Nykyään tilanne on parempi, mutta ei vieläkään tarpeeksi hyvä.
No onneksi sinä nyt perit suuromaisuuden ja sijoitusasunnot.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi sinä nyt perit suuromaisuuden ja sijoitusasunnot.
No en peri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi sinä nyt perit suuromaisuuden ja sijoitusasunnot.
No en peri.
Jaa niinkö siinä sitten kävi. Voi harmi. Tai ehkä ei sittenkään, jos ne nyt päätyvät jollekulle, joka osaa niillä jotain tehdäkin.
Mitä sinä olisit syrjäytymisvuosina tehnyt?