Mitä tekisit tälläisessä tilanteessa? (Hypoteettinen kysymys) Sairaus estää unelmat..

No sitten ei pidä hommata perhettä ja muuta. Pitää saada lääkitys kohilleen ja jos ei onnistu niin ei ole valmis lisääntymään jos kyse vakavista vaikka mt-jutuista.

Sopeudut tilanteeseesi ja otat vaikka lemmikin, jos pystyt siitä huolehtimaan. Voit voimiesi mukaan tukea ja auttaa muita joilla on se mitä haluat ja tulla osaksi sitä jos et ole ihan hullu sekopää?

Vierailija kirjoitti:

No sitten ei pidä hommata perhettä ja muuta. Pitää saada lääkitys kohilleen ja jos ei onnistu niin ei ole valmis lisääntymään jos kyse vakavista vaikka mt-jutuista.

Ei ole mt-ongelmista kyse. Muistiongelmista nuorella ihmisellä.

Mikset vastaa mitä itse tekisit?

kysymyksessä kerrottiin, ettei lääkkeet toimi joten ei voi tehdä mitään. Ei voi toimia yhteiskunnan vaatimalla tavalla.

Haluaisin kuulla mitä te tekisitte, en neuvoja. Koska niitä tulee joka suunnasta ja olen todella epätoivoinen tähän tilanteeseen. Mun muisti on niin heikko, että unohtaisin päänikin jos se ei olisi kiinni.

Menetin muistini, eikä ole palautunut

Tekisin niitä asioita, joihin pystyn ja jotka tuottavat minulle iloa. Esimerkiksi kävelisin luonnossa, jos jalat toimisivat, ja lukisin kirjoja jos näkisin lukea (tai kuuntelisin äänikirjoja jos kuulo toimisi) jne. Jos en kykenisi työelämään niin varmaan saisin sairauseläkkeen tai muun pienen toimeentulon yhteiskunnalta, sitä en murehtisi.

Eipä siinä varmaan muuta voisi kuin elää elämäänsä parhaimpansa mukaan eli tavallaan tehdä saman mitä muutkin ihmiset, koska kaikillahan on rajoitteita eikä kukaan pysty täydellisyyteen.

Jos vaikka valitset perustaa perheen, teet sen niiden rajoitteiden kanssa, joita sinulla on. Haet apua ja tukea läheisiltä ja yhteiskunnan tukimuodoista.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mitä te tekisitte, en neuvoja.

Eikö se ole melko lailla sama asia?

Olisin tuskin heti toimintakykyinen jos tulisi tuollainen tilanne, mutta sitten pysyisin elämään parasta mahdollista elämää niillä kyvyillä mitä on jäljellä. Olen itse tehnyt alustavan suunnitelman, että jos saisin varhaisvaiheen muistisairauden niin heti kärkeen jäisin pois töistä että voisi olla mahdollisimman pitkään stressittömänä. Sitten muuttaisin äidin luo koirineni jotta ehtisin luoda kotona rutiinit (lapsuudenkotini). Sitten varmaan hommailisimme ihan arkiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mitä te tekisitte, en neuvoja.

Eikö se ole melko lailla sama asia?

Ei, voi löytyä erilaisia näkemyksiä kun ihmiset kuvittelevat asian omalle kohdalle.

Kun neuvotaan, annetaan vain perusnäkemyksiä jokaiseen asiaan.

Noilla spekseillä mitä olet antanut, ei tuollaista sairautta olekaan. Varhaisessa fyysisessä muistisairaudessa muisti ei "palaudu" koskaan ja taas onnettomuudesta johtuvaan muistinmenetykseen ei ole lääkkeitä. Jäljelle jää mt-puolen muistia heikentävät häiriöt kuten ptsd/dissosiaatiohäiriö, mutta sen olet kiistänyt.

Eihän se ole hypoteettinen kysymys, jos kyse on oikeasta tapauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mitä te tekisitte, en neuvoja. Koska niitä tulee joka suunnasta ja olen todella epätoivoinen tähän tilanteeseen. Mun muisti on niin heikko, että unohtaisin päänikin jos se ei olisi kiinni.

Menetin muistini, eikä ole palautunut

Luin jostakin, että aivoja oli stimuloitu ja muisti oli palautunut. Varmaan ovat kuitenkin tapauskohtaisia asioita. Kannattaa varmaan etsiä hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mitä te tekisitte, en neuvoja.

Eikö se ole melko lailla sama asia?

Ei, voi löytyä erilaisia näkemyksiä kun ihmiset kuvittelevat asian omalle kohdalle.

Kun neuvotaan, annetaan vain perusnäkemyksiä jokaiseen asiaan.

Niin, sanoinkin "melko lailla" sama asia. Ei siis ihan.

Itse tavoittelisin unelmiani siinä määrin kuin pystyisin. Mystiseltä sairautesi kuulostaa kieltämättä. Se ei voi olla dementoiva aivosairaus kuten nuoruusiän alzheimer koska siinä ei ole muistin palautumisen mahdollisuutta edes lääkkeillä. Kyse on oltava jostain lievästä esim. masennuksen aiheuttamasta muistin heikentymisestä, ja se on tosi yleistä eikä sellainen estä lasten tekemistä ja hoitamista eikä yleensä työn tekemistäkään. Omassa työyhteisössäni on ollut heikkomuistisia ihmisiä, jotka ovat perheenkin perustaneet.

Hypoteettinen kysymys koska en halua kaikkea paljastaa ja vähän peitellä, ettei tunnisteta, mutta ihmiset alkaa arvuuttelemaan ettei ole tämä mahdollista ollenkaan.

Siksi hypoteettinen kysymys. Ja no näkeehän sen ettei monikaan vadtannut kysymykseen otsikossa vaan etsivät virheitä. Kiitos tosi paljon kaikille.

Mulle riitti.

Plus neurologinenhäiriö edelleen.

Sen voin kertoa ettei ihmisiä jää vaivaamaan, että neurologinen häiriö plus onnettomuudessa tapahtunut muistinmenetys.

Josta seurasi se että molemmat muistini ovat keskitasoa alhaisemmat.

Sopeudun. Se on ainoa vaihtoehto. Mä kerkesin tehdä lapset ennen sairautta. Jos oisin tiennyt etukäteen niin olisin lapseton. Meni työ, meni liikuntakyky ja meni lopulta järkikin. Niin kova muutos elämään. Kiitos kuitenkin yhteiskunnalle että sain oikeat diagnoosit ja eläkettä ja hoitoa. Nyt pikkuhiljaa on kokeiltu töitäkin ja joitain liikuntamuotoja. Nautin täysillä näistä pienistä jutuista jotka ovat parantuneet. Ikinä en tule olemaan täysin terve mutta näinkin menee kun laskee ite rimaa.

Hmm lääkitys ja neurologinen hmm..

Adhd?

Onko teidän kaupungissa mahdollista lääkkeettömään hoitoon? Eli käyttäytymisterapiaa

Onko sulla ap diagnoosit? Helpottaa kummasti sopeutumista jos saa niiden perusteella tarvitsemansa tuet. Jos niitä ei ole jää tuuliajolle kun periaatteessa onkin terve.

yrittäisin sopeutua, tekisin niitä asioita joita pystyisin ja joista tykkään. totta tietysti alussa olisi vaikeaa, mutta ihminen on sopeutuvainen.