Onko kukaan alkoholistin läheinen toivonut alkoholistin kuolemaa?

Kyllä. Niin hirveältä, kuin kuulostaakin.

Todellakin ja toivon sitä edelleen. Vakava delirium ja loppuelämän pakkohoito olisi myös hyvä! Sen verran on saanut itse kärsiä.

Itse aiheutettua itsekkyyttä, minä, minä, minä. Sitä se on, loppuun asti.

Sais iso viikate niittää kerralla kaikki pulsut. Säästyis monta perhettä tuholta.

Hejjaa! Ja otetaan taas.

Sinccis

Olen ja toivon edelleen.

Varmasti, jos oikeasti tietää mitä se on. Eikä siis ole vaan joku "sossun asemassa seurannut".

Esimerkkinä, alkoholisti ei ajattele, että "nyt on lapsen merkkipäivä tulossa, pitäisi varmaan hillitä tämän juomisen kanssa". Kun on himot päällä, alkoholi menee kaiken, kaiken edelle. Fiksukin ihminen taantuu spurgun tasolle ja kusee housuun. Ns. Kuivahumala on myös mielenkiintoinen ilmiö, jota vasta yritän oppia ymmärtämään. Sitä ihmeellistä logiikkaa. Terve ihminen ei tervein jaloin ja selvin päin kävelisi viinakauppaan, koska tietää, että viimeksikin putki kesti 3 viikkoa ja oli tosi paha olo ja morkkis. Mutta alkoholisti ihan itse selvin päin avaa sen yhden pullon, ja tulos on aina sana.

Hei, hieno aloitus. En ole ainoa joka toivoo ✋

Eiköhän jokainen jossain vaiheessa, normaali ajatus.

Luin kirjan Läheinen, Katerina Janouch. Voin suositella.

Kyllä, ja niin kävi. Surullinen juttu mutta hän oli tavallaan ihmisenä jo kuollut aiemmin. Ei ollut enää se sama ihminen pitkään aikaan. Mihinkään ei voinut uskoa mitä sanoo. Fiksusta ihmisestä tuli valehteleva selittäjä, epäsiisti ja myös arvaamaton juoppo. Teki pahaa olla tekemisissä.

Tämähän on sitten sellainen sairaus joka useimmiten näkyy sille hyvin pienelle lähipiirille eli puolisolle ja lapsille. Muilla ei todellisuudessa ole mitään käsitystä mihin heidän mielestä "mukava seuramies" on kykyneväinen. Kuivahumala on myös ihan hirveetä.