Pieni ikäero lapsilla, miten selvisitte?

Ihan hyvin on selvitty. Pieni ikäero on vaan hyväksi niin lapset leikkivät luontevasti keskenään.

Hyvin selvittiin siinä mielessä, että vaimo ja lapset asuvat nyt n. 150 kilometrin päässä. Näen lapsia joka toinen viikonloppu ja minulla on lapseton, nuorempi ja viehättävä tyttöystävä.

Ikäero lapsilla on vuosi ja kolme kuukautta. Vauva oppi nopeasti isomman päivärytmiin niin, että nukkui ensimmäiset päiväunet kun aamulla ulkoiltiin esikoisen kanssa ja toisille päiväunilleen meni sen jälkeen kun esikoinen oli mennyt nukkumaan omiaan.

Esikoinen onneksi tykkäsi paljon kirjoista ja luki niitä (tai minä luin samalla ääneen) ja viihtyi myös kainalossa samalla kun imetin vauvaa.

Vauva sormiruokaili ja söi samaa ruokaa kun me muut ja viihtyi hyvin ruokapöydässä joten ruokahetket oli yleensä melko rauhallisia kaikille.

Paljon helpotti se, että imetin pitkään (eväät aina mukana) ja että vauva nukkui hyvin vaunuissa ja viihtyi kantorepussa. Päästiin siis liikkumaan esikoisen rytmin mukaan, kun tiesi että vauvalla on aina ruokaa mukana ja pääsee nukkumaan kun väsyttää.

Toki se on vielä sanottava, että molemmat lapset on melko rauhallisia, että olisi tuo pieni ikäero voinut olla täysi katastrofikin.

Pärjää kun on pakko, meille tuli kolme lasta neljässä vuodessa ja ei mitään tukiverkkoja missään, isovanhemmat ei edes viitsi pitää yhteyttä.

Paras ja sinoa vinkki on se että laske rimaa. Älä itse vaadi että koti näyttää glorian koti - lehden esittelykodilt. Kestä sotkua ja epäjärjestystä. Älä priorisoi siivousta ykköseksi, vaan vasta jonnekin kauas.