ILONA RAUHALA 18.3 klo.18.30

Suomessa kuolee vuosittain kohtuun (yli 22 viikkoisia) n.200 lasta. Kun mukaan lasketaan vielä synnytyksessä ja ensimmäisen elinviikonaikana kuolleet niin luku onkin jo 400-600.

Että ei niinkään harvinaista....

Syitä kohtukuolemiin ei läheskään aina löydetä, niin vain käy jolloin puhutaan kohdunsisäisestä kätkyt -kuolemasta.

Uudessa meidän perhe-lehdessä oli pieni jatko juttu muuten Sannasta joka täälläkin oli vastailemassa kohtukuolema jutustaan.

Eipä ole heitä vieläkään onni potkaissut. Surullista. Jaksamisia.

tämä kyseinen ohjelma tulee? Olettaisin että televisiosta eikä radiosta...

höpö höpö.

vieraana on Kati joka menetti kolmannen lapsensa synnytyksessä. Miksi aina jonkun pitää tulla heittämään ketjuun kuin ketjuun omiaan, etenkin kun kyseessä on joku tälläinen aihe.

Vaan kun ei pelotella vaan kerrotaan niistä surullisistakin mahdollisuuksista mistä neuvolat ja muut tahot eivät yleensä kerro. Tosin jokainen päättää itse mitä katsoo ja kuulee. Mutta niinhän sitä sanotaan: tieto lisää tuskaa, mutta entäs tietämättömyys sitten.

Terkuin Katin kohtalotoveri joka menetti pienokaisensa rvkolla 36.

Todennäköisesti... Tuntemattomalla.

Välillä sitä uskaltautuu tänne kun on jotain asiaa mutta kyllä siinä yleensä niin käy että haukut täällä saa, kannattaa siis miettiä mitä vastaa tai millaisen ketjun avaa, yleensä kepistä tulee ilman että syytäkään olisi.

Mutta nyt päätin tärkeän asian puolesta kokeilla kepillä jäätä.

että mitään sellaista ei voi tapahtua. Parempi siis vaieta asiasta.

jos täällä puhuu rankoista tai jopa kauheista asioista, sanotaan äkkiä että älä pelottele, sinä olet poikkeus. Mutta ei se niin ole, eikä maailma ole ruusunpunainen.

eihän se mitenkään marginaalista ole, kun lapsivuodeaikana kuolee Suomessa noin 150 lasta vuosittain, sehän on melkein 3/viikko.

No kai neuvoloissa tai oppaissa mitä siellä jaetaan voisi EDES maininta kohtukuolemasta olla kun vaikkapa keskenmenoista on juttua yleensä sivukaupalla ja sen sentään jokainen tietää että alkuraskauden keskenmenot OVAT yleisiä.

Mutta varmaan kohta myös tiedostetaan tuo kohtukuolema jos silmät ja korvat osataan pitää auki.

Vaikeistakin asioista pitää voida puhua.

mutta mulla raskausaika on vaan sellaista itsensä koossa pitämistä muutenkin, että en ole uskaltanut ajatellakaan mitä kaikkea voi käydä. Tiedän että mitä voi käydä, mutta olen ajatellut että hoidetaan se homma sitten , eikä etukäteen surra mitä kaikkea voisi tapahtua.

a vielä nytkin kun lapset ovat jo kasvaneet, voi käydä huonosti.

Vierailija:

Vaan kun ei pelotella vaan kerrotaan niistä surullisistakin mahdollisuuksista mistä neuvolat ja muut tahot eivät yleensä kerro. Tosin jokainen päättää itse mitä katsoo ja kuulee. Mutta niinhän sitä sanotaan: tieto lisää tuskaa, mutta entäs tietämättömyys sitten.

Terkuin Katin kohtalotoveri joka menetti pienokaisensa rvkolla 36.

Aiheena: Kati menetti kolmannen lapsensa synnytyksessä.