Ahdistunut ja pettynyt
Pakko purkautua vaikka sitten tänne Vauva-palstalle:
ahdistaa pahasti, tiedättekö sen tunteen kun ymmärtää ettei ole mitään, ettei ole saanut mitään aikaiseksi, ettei osaa, ettei jaksa, että on huono ...
Kaipaisin muiden ihmisten arvostusta niin paljon, en koe saaneeni sitä koskaan ja lapsena tunsin olevani vain tiellä ja koko olemassaoloni oli täysin merkityksetöntä ja yhdentekevää - minut latistettiin - ei mitenkään äänekkäästi, mutta lapsi huomaa kaikki vanhempien nauramiset ja vähättelyt ... ja miten serkkuja kehuttiin maasta taivaisiin ... se tuntui niin pahalle, kun itse koki olevansa huono ... eikä annettu mahdollisuutta ...
Tällainen vuodatus ... on niin paha olo vain ... ainut lohdutus, että on ollut paljon huonompiki olo joskus.
Pitää ottaa Opamox. Ehkä tämä tästä.