Lue keskustelun säännöt.
Miten olla armollisempi kodin siisteyttä kohtaan
25.08.2019 |
Hei,
Olen aivan loppu. Arki on tällä hetkellä hektistä. Vaativa uudehko työ, 5- ja 7-vuotiaat lapset ja jonkun verran työmatkoja tekevä mies. Tukiverkosto asuu kaukana.
Lapsiperheen elämään kuuluu asiaan, että koti ei ole aina tiptop, sen tiedostan. Olen kuitenkin aivan kypsä tähän ainaiseen siivoamiseen. Mies osallistuu pyykkien pesuun ja laittaa tiskikonetta päälle, tekee ruokaa. Kaikki muu kotitöistä kuuluu minulle. Meillä on miehen kanssa aivan eri käsitys siisteydestä. Hänellä ei omien sanojen mukaan ehdi tulemaan tarvetta siivota ennen kuin se tulee jo minulle. Pidän perussiisteydestä, tavarat ja vaatteet menisivät omille paikoilleen, imurointi+pölyt+wc pesu jne kerta viikkoon. Itse koen, että tämä ei ole liikaa vaadittu. Olen kokeillut jättää tekemättä asioita, tämä siivoustarve ei vaan siitä huolimatta ehdi tulla miehelle. Tilanne päätyy siihen että rupean itse siivoamaan, kun ei mentaliteetti kestä sitä kaaosta.
Mies ei kestä mun valittamista. Kokee, että osallistuu. Mutta mun mielestä ei tarpeeksi. Ei kuitenkaan suostu, että tilaisin siivousfirman esim 1xkk. Hänen mielestään mun pitäis vain höllätä. Olen yrittänytkin, mutta siinä onnistumatta. Emme pääse samalle tasolle tässä. Tätä samaa on jankattu jo vuosia, ennen lapsiakin. Lapsien jälkeen tilanne tietenkin erilainen kuin kahden henkilön taloudessa, tämän hetkinen ”tasovaatimukseni” kaukana siitä.
Inhoan itsekin tätä valittamistani. Valitan, tiuskin ja siivoan. Eniten harmittaa, että tiuskin lapsille ja tästä huono omatunto. Välillä mietin miten tämä näyttäytyy lapsilleni. Lapsuuden muistona hermoava äiti?
Kunpa osaisi vaan olla, elää hetkessä ja sivuta kaikki sotku. Kirjoitus rönsyilee sinne tänne. Enkä tiedä mitä tällä haen. Ehkä vertaistukea, neuvoja tmv.
Kommentit (3)
Mielestäni ei ole oikein, että sinä vaadit ja tiuskit. Jos kerran sinun siivouskäsityksesi on erilainen ja mies kuitenkin jossain määrin myös tekee kotitöitä, niin sitten sinä vain teet sen verran minkä jaksat. Lopeta uhriutuminen. Sinun tapasi ei ole se ainoa oikea tapa tehdä. Jos sinä et kestä, että mies ei heti tartu imuriin, kun sinä haluat, niin silloin teet sen itse. Ja ihan ilman tiuskimista. Yksi vaihtoehto tietty on, että muutatte erillenne, niin ei tarvitse siivota enää miehen jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teillä on siivousvuorot? Miski ette siivoa yhdessä ja samalla opeta lapsille? Ole huoleti, tässä vinkki, jota en itse aikoinaan keksinyt. Laita lapsille ikätason mukaisia tehtäviä siivoukseen. Aluksi on työlästä, kun pitää opettaa. Nuorempi esim. hoitaa kukat ja pyyhkeiden vaihtamisen, isompi roskikset yms. Ja lelut tietysti myös aina lapsille, ym. Ja hommat vaihtuu aina syksyllä eli kun sitten myöhemmin luokka-aste vaihtuu niin samalla vaihtuu vaativammat kotityöt ja viikkoraha voi muuttua samalla. Näin pikku hiljaa saat delekoitua hommia lapsillekin. Miehesi osallistuu ihmeen hyvin. Sulla on loppujen lopuksi hyvin asiat. Toista on silloin, kun lapsien kanssa rampataan sairaalassa jatkuvasti ja on huolta jos toista. Silloin ei paljon sotkuja ehdi miettimään. Itse helpotan arkea viemällä lapset aika usein huoltsikalle syömään tavallista kotiruokaa kohtuulliseen lasten hintaan.
No joko istutte alas ja pääsette sopuun asiasta tai sitten vain tilaat sen siivoojan.
Meillä minä tulen kauniista ja siististä lapsuudenkodista ja mies ruokkoamattomasta läävästä.
Minulle se kauneus ja siisteyys on tärkeitä asioita joilla jaksan. Ei minun tarvitse muuttua. Miehellä on väärät arvot.