Mikä siinä naimisiin menossa on niin tärkeää?

Mikä siinä naimisiinmenossa on niin kamalaa?

Olet mennyt naimisiin kaksi kertaa ja eronnut kerran tai jäänyt leskeksi etkä vieläkään tiedä avioliiton juridisia vaikutuksia? Ei kukaan voi olla noin tyhmä.

Avioliitto on juridinen sopimus, jonka toiset haluaa tehdä ihan juridisen aseman ja talouden näkökulmasta. Vaikka avioehdoilla ja testamentilla voi hoitaa monta asiaa, ihan samaa juridista asemaa ei niillä saa.

Toisekseen moni kokee, että avioliitto vahvistaa tunnetasolla suhteen ja virallistaa sen, että ollaan sitouduttu toisiimme. Seurustelu on monelle vielä sellaista ”katellaan mitä tästä tulee” -juttua ja avioliitto merkitsee sitä, että on lopullisesti sitouduttu.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on juridinen sopimus, jonka toiset haluaa tehdä ihan juridisen aseman ja talouden näkökulmasta. Vaikka avioehdoilla ja testamentilla voi hoitaa monta asiaa, ihan samaa juridista asemaa ei niillä saa.

Toisekseen moni kokee, että avioliitto vahvistaa tunnetasolla suhteen ja virallistaa sen, että ollaan sitouduttu toisiimme. Seurustelu on monelle vielä sellaista ”katellaan mitä tästä tulee” -juttua ja avioliitto merkitsee sitä, että on lopullisesti sitouduttu.

Pitäisikö eronneet tuomita sopimusrikkomuksesta?

En pysty perustelemaan. Mutta se vain tuntui ihanalta, kun oltiin rakastuneita ja jotenkin se tuntui just oikealta jutulta. Naimisissa on oltu 25 vuotta. Juridiikasta ei kyllä tajuttu mitään silloin nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Olet mennyt naimisiin kaksi kertaa ja eronnut kerran tai jäänyt leskeksi etkä vieläkään tiedä avioliiton juridisia vaikutuksia? Ei kukaan voi olla noin tyhmä.

Jäänyt leskeksi mutta avoliitto tuskin olisi ollut huonompi. En nytkään saanut leskeneläkettä ja mitään perittävää ei jäänyt, velkoja vain.

Avioliitossa on elatusvelvollisuus ja kyllä helposti tulee mieleen että jos ei halua naimisiin, ei ole halukas todella kunnolla sitoutumaan toiseen siten, että se kantaa myös vaikeina aikoina.

Ja aika monta tapausta tiedän, että ensin on oltu vahvasti sitä mieltä, että on turhaa mennä naimisiin, mutta kun löytyy uusi kumppani, mieli yhtäkkiä muuttuu ja samantien ollaan naimisissa...

Lain mukaan yhdyntä on virallista vasta kun aviopaprut on pulkassa!

Joillekkin se on ihmisarvon mittari.

Symbolinen ele. On ihmisiä, jonka kanssa haluaa naimisiin, ja on ihmisiä, joiden kanssa voi asua yhdessä, mutta ei ikinä haluaisi naimisiin.

Siksi.

Olen lukenut tältäkin palstalta lukemattomia katkerien ja naisia vihaavien miesten kommentteja siitä, kuinka yksikään täysjärkinen mies ei mene suomilehmän kanssa naimisiin ja suomilehmät kelpaavat korkeintaan panoalustoiksi. Nyt voin ainakin olla varma, etten ole erehtynyt tällaisen piiloulin panoalustaksi.

Leskeneläke, asumisoikeus asuntoon kuolintapauksessa, periminen, verotus (ulkomailla asujat), automaattinen lähiomaisuus oikeuksineen ja velvollisuuksineen... Näin alkajaisiksi.

Samat asiat voi hoitaa lähes samoiksi useammalla eri paperilla jos haluaa, mutta miksi tehdä niin, kun voi vaan mennä naimisiin?

Nimenomaan aika moni mies haluaa naimisiin kun se oikea löytyy. Ja saattaa haluta nopeastikin. Ei se aina ole nainen joka naimisiin halajaa.

Sanoisin, että melkeinpä tärkeämpää on tieto siitä, että toinen HALUAA kanssani naimisiin kuin se, että se toteutettaisiin käytännössäkin.