Lue keskustelun säännöt.
2000-luvun teinit, saitteko kaiken "mitä muillakin oli" ?
22.08.2019 |
Itse aloitin yläasteen vuonna 2001. Sillolin olisi pitänyt olla Eastpakin reppu, MicMacin maastokuosinen fleecetakki, tietty soittoääni ja taustakuva (olikohan Nokia 3310(?) puhelimeen)
Ainoa näistä jonka sain oli se fleecetakki, omista säästöistä maksettuna.
Kertokaa muistoja, mitä silloin esim. luokan cooleimmilla oli, mitä toivoit, mitä sait ja mitä et?
Kommentit (11)
En todellakaan saanut kaikkea, esim. mitään mainitsemaasi en omistanut. Marimekon urbaani laukku oli meidän luokalla "kaikilla", eli ehkä neljällä. Jotakin haluttua sain silloin tällöin, esim. Skeittikengät sillon ku ne oli jokin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut. En välittänyt silloin muodista enkä trendeistä enkä välitä nytkään. Silloin sai olla oma itsensä, oli sitten gootti, japsiernu, pissis tai mikä vaan.
Nykyään kaikkien täytyisi olla samaa massaa pa*kaisten kånken-reppujensa kanssa tai muuten pilkataan.
En saanut mutta ei se ollut silloin ihan yhtä raadollista kuin nykyään. Onneksi kävin kouluni silloin koska vanhemmillani ei olisi ikinä ollut varaa ostaa sitä älypuhelinta mikä nykyään pitäisi olla. Ihan sairasta tämä nykymeno.
Muistelisin, että Mic Macin vaatteet oli muutenkin must silloin ja skeittikengät. Aloitin yläasteen myös vuonna 2001.
Niin ja luokan pissiksillä oli ne pikkulaukut ja kirjat kannettiin sitten paperikassissa ( muotikaupan ).
Sain kaiken. Mulla oli Nokian 3330, eli se parempi versio. Tietokone, merkkivaatteita ja olin kahtena kesänä ef:n kielikurssilla.
Mulla oli Benettonin trikoopaitoja eri väreissä, marimekon olkalaukku yms. Lukiossa sitten sellanen Longchampin kassi, burberryn huiveja yms. Ne oli pop silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin yläasteen 2006. En saanut, mitä muilla oli. Äitini oli pitkäaikaistyötön, joten luonnollisesti oltiin köyhiä. Opittiin veljeni kanssa jo nuorina, että on ihan turha kysellä materian perään. Ehkä vaatimattoman lapsuuteni vuoksi olen oppinutkin, ettei materiaa ja trendejä tarvitse ollakseen tyytyväinen.
En todellakaan.
Edes uusiin vaatteisiin en saanut rahaa kuin ehkä 20e vuodessa, eli yhden vaatekappaleen vuodessa sain ostettua. Sellaisen vaatteen, mikä oli minun tyyliäni. Isosiskojen vaatteet olisi pitänyt aina ottaa, vaikka
a) ihan eri pukeutumistyylit meillä ja
b) ihan eri kokoisia oltiin.
Kännykkä oli juu, mutta 20e saldoraja.
Mitään hittituotteita en saanut.
Töitä kyllä sai tehdä vanhempien firmassa, mutta ilmaiseksi. Samoin vahtia pikkusisaruksia.
En saanut olla kylillä ikinä (asuttiin syrjässä).
Kotona oli vain yksi tietokone, jonka käyttöä piti vuorotella useamman sisaruksen kanssa.
Köyhiä ei oltu, mutta sitä rahaa ei lapsiin haluttu sijoittaa - paitsi veljen jääkiekkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut mitään nuista. Ensimmäinen kännykkä yläasteella oli siskon vanha 2110, muilla oli silloin 3310 ja uudemmat kännykät. Vaatteet oli isosiskojen vanhoja, tai ostettu jostain maksi makasiinista alennusmyynnistä. Jouduin maksamaan meikit, dödöt, kuukautissuojat yms. itse. Maksoin jopa ruoasta. Samoin jos halusin parempia vaatteita. Ei ollut rahasta puutetta, olin vain väärän naisen lapsi, johon ei kannattanut tuhlata euroja.
En saanut Micmacin farkkuja, lyhyttä toppatakkia tai Eastpackia. Enkä päässyt kielikurssille Englantiin.
Dakinen repun sain kyllä ja se oli aika coolia. Ja 3310:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon hitusen teitä vanhempi. Kännykän sain rippilahjaksi 2000, silloin kännyt alko yleistyyn. Seiskalla niitä oli parilla, kasilla jo suurimmalla osin.
Rip saldoraja, kalliit puhelut ja viestit ja 160 merkin raja.
Mut joo. En todellakaan saanut. Ei auttanut sanoa että ku muut. Toki en ollut valtavirran mukana menevä.
Ai elokuviin haluaisin? Polkupyörä on keksitty. Oli vaan 15km matkaa. Poikia kattomaan kylille? Pyörä.
Lapsuuden toteutumattomat toiveet ymmärrän kun ei ollut varaa. Nyt kun mietein niin toivoinkohan enää mitään suurempaa teininä? Niin no Micmacin huppari joo.. Ja tiettyjä farkkuja.
Eniten varmaan toivoin et oisin saanut mennä kavereiden kanssa enempi. En saanut. Ei viety. Ei päästetty. En ole edes ollut koskaan missään yökylässä. Siis kavereilla tai kavereita meillä.
En todellakaan saanut. Puhelimenkin sain vasta 8-luokan lopuilla ja se oli nokian 3310. Onneksi sain, sillä se on edelleen käytössä ja akun kesto on ihan uskomaton.