Uskallanko?

Olen ollut samassa tyopaikassa jo 10+ vuotta ja viimeisimman uudelleenorganisaation seurauksena jain tyopaikkani ainoaksi naiseksi.

Samaan syssyyn multa kysyttiin, haluaisinko aloittaa tyoskentelyn sisallontuotannon ja markkinoinnin parissa, nykyisia tehtaviani toki vahennettaisiin vastaavasti.

Nyt on mennyt yli puoli vuotta eika tehtavat ole vahentyneet, vaan tuplaantuneet. Teen nyt periaatteessa kahden ihmisen toita yhden ihmisen palkalla.

Lisaksi tunnen itseni ulkopuoliseksi ainoana naisena. Mulle ei kerrota mitaan vaan kaikki sovitaan "kaytavilla" (en tieda missa miestenvessassa naa palaveeraa) ja itse sitten viimeisena kuulen kaikesta. Tyokavereitten jutut on semmoisia, etten voi osallistua niihin (jalkapallo, formula, fillarointi, lapset ja camping-lomailu) kun kiviakin kiinnostaa.

Olen nyt siina pisteessa etta en tieda kumpi v*tuttaa enemman, toihin meneminen vai pikkuporvarillisten tyokavereitten parstien nakeminen.

Joten joo, fiksuna ihmisena paattelen etta olisi aika vaihtaa tyopaikkaa - ja itseasiassa hainkin yhteen ihan mukavaan toissapaivana ja sain tanaan tietaa etta olen kakkoskierroksella. Ja mulla on itseasiassa aika hyvat tsemit saada se tyopaikka.

MUTTA. Mulla on asuntolaina ja olen kahden aikuisen perheessa ainoa tienaava. Tiedan ettemme parjaa taloudellisesti, jos joudun tyottomaksi ja tuille.

Eli: jaanko nykyiseen (vaki)duuniini ja maksan laskut turvallisesti, mutta paa hajoo varmaan vuodessa, vai otanko riskin ja haen uutta tyopaikkaa, sillakin uhalla etta ura siella ei ole pysyva?

APUA.

Niin ja olen 40+, eli jos haluan viela vaihtaa tyopaikkaa niin nyt olisi se hetki...