Koliikki ja vatsavaivat: vertaistukea ja kokemuksia
Vajaa 2-viikkoisen itkut ja vatsavaivat arvioitiin suoliston kypsymättömyydeksi ja koliikiksi. Vauva itkee pitkin päivää, syötön jälkeen alkavat ilmavaivat ja kakan äherrys (ollut vihertävää ja limaista). Iltahuutaminen alkaa noin klo 18 (aikaistuu koko ajan), jolloin huutaa käsiä ja jalkoja heiluttaen ja vetää vartaloa kaarelle. On nukahtanut noin klo 2-5 aikaan yöllä. Itseäni tilanne stressaa kovasti, pyrin kyllä olemaan rauhallinen vauvan kanssa. Pelottaa lähinnä jaksaminen, jos en saa itse nukuttua. Onko muilla kokemuksia em. oireista? Ovatko vatsavaivat helpottaneet 3-4 kuukauden ikään tultaessa?
Koliikki-itku itsessään olisi helpompi kestää (siitä kokemusta), mutta vatsanväänteiden aiheuttamat kivut huolettavat. Lääkärit eivät ole suositelleet imetysdieettejä, vaan veikkaavat suoliston kypsymättömyyyttä syyksi. En toki itsekään turhaan haluaisi ryhtyä imetysdieetille, sillä sekin voi käsittääkseni lisätä allergiariskiä.
Onko kellään luoda toivoa, että kuvaamani vaivat helpottaisivat 3-4 kuukauden ikään tullessa? Meillä aiemman lapsen itkuisuus helpotti juurikin 3 kuukauden iässä, mutta hänellä ei ollut ainakaan ulospäin näkyviä vatsavaivoja.
Entä onko kukaan palkannut hoitajaa kotiin vaikeissa tapauksissa, joissa oma vointi on ollut väsymyksen vuoksi nollassa? Meillä sukulaiset asuvat kaukana ja lähinnä pohdin tätä ajatuksen tasolla, ns. viimeisenä oljenkortena.
Tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta jaksaa vielä noin kolme kuukautta, että helpottaisi. Tiedän, että aika on lyhyt, mutta nyt tuntuu niin pitkältä. Olo on kovin yksinäinen ja surullinen (mies kyllä auttaa parhaansa mukaan, mutta hänen aikansa menee paljolti vanhempiin lapsiin ja töissäkin pitää käydä).
Meillä on vauvalle probiootit käytössä, disflatylistä ei ole ollut apua mahavaivoihin.
Kommentit (19)
Kiitos tuhannesti vastauksestasi! Hienoa kuulla, että teillä oireet helpottivat 3-4 kuukauden iässä. Oliko teillä vauvalla myös vatsavaivoja?
Olen harkinnut vyöhyketerapiaa vauvalle, haittaa siitä ei ainakaan ole. Myös imetysdieettiä kannattanee kokeilla hieman myöhemmin, ainakin jos oireet pahentuvat. Tällä hetkellä vain tuntuu voimattomalta ryhtyä siihen, ruoka ällöttää muutenkin ja syöminen on hankalaa.
Yleensä aika menee nopeasti, mutta nyt kun tietää itkuisuuden vielä lisääntyvän, päivät kuluvat madellen. Vaikkei sitä nyt huomaa, niin onneksi kyseessä tosiaan (toivottavasti!) vain ensimmäiset kuukaudet. Jos ei silloin helpota, niin luulisi saavan paremmin apua myös terveydenhuollosta (esim. allergiaselvitykset).
Tuttua täälläkin. Yö yön perään kanniskelin lasta siten, että lapsen selkä oli mun vatsaa vasten ja molemmilla käsillä pidin lasta mahan seudulta kiinni huomasin, että itku vähän laantui (ei loppunut). Meillä itku kesti vielä yli puoli vuotta, liekö mun stressi saanut aikaan valvomisen oravanpyörän. En tiedä mitä tapahtui, mutta just kun olin ottanut selvää unikoulusta (alkoi oikeasti oma mielenterveys mennä valvomiseen) ja sopimassa asiasta, lapsen itku loppui kuin seinään ja siitä eteenpäin nukkui ihan hyvin. Kamalaa aikaa, pidä oikeasti huoli jaksamisestasi, hommaa apua! Itse päästin tilanteen liian pitkälle, oli hyvin lähellä, että olisin ravistellut lasta, kauheaa ajatella näin jälkeenpäin, mutta puoli vuotta korkeintaan kahden tunnin katkeamattomalla unella sai aikaan sen, etten pystynyt nukkumaan, vaikka lapsi oli muualla hoidossa.
Uloste meni välillä vihreäksi ja välillä oli kokkareista kellertävää. Aika vähähajuista silti, koska oli täysimetyksellä. Varmasti vatsaa väänsi. Sitten 3-4 kk iässä hän näytti onnelliselta, kun sai turautettua kakkoja, jotka ylsivät selkään asti. Sitä ennen itki myös kakkiessaan. Muistan, että koliikin päätyttyä hän alkoi kakkimaan noin neljä kertaa päivässä.
1.
Kiitos kommenteista! Helpottavaa kuulla, että oireet ovat ajan kanssa helpottuneet itsestään! Toki todella kurjaa kuulla, että teillä myös kärsitty näistä vaivoista. Lienevät siis melko yleisiä vauvoilla. Tuntuu, että tärkeintä olisi varmaan, että saisin itseni ”rauhoitettua” tilanteeseen ja menemään päivän kerrallaan. Pyrin syömään normaalisti ilman dieettejä (toki vältän ilmavaivoja aiheuttavia ruokia, ns. neuvolan lista). Tähän mennessä maitotuotteiden syöminen on ahdistanut vauvan syömisen jälkeisten vatsavaivojen vuoksi, mutta juuri neuvolasta muistutettiin, että ne ovat yleisiä eikä suurimmassa osassa taustalla ole allergioita.
Lastenhoitajan palkkaamista satunnaisesti harkitsen matalalla kynnyksellä, jos väsymys käy liian suureksi.
T. Ap
Entäpä, jos vauvalla onkin allergia? Olen itse allergikko ja minulle allergeenien pakkosyöttäminen vastaisi kiduttamista.
Ei voi tietää, jollei ole testattu!
Lääkäri sanoi, että näin pienelle ei vielä tehdä testejä ja että ei suosittele oireiden perusteella imetysdieettejä. Kuulemma iho-oireiden ja muiden mahdollisten allergiaoireiden ilmaantuessa, tai sitten vaivojen jatkuessa yli tyypillisen koliikki-iän, testausta voidaan miettiä.
T. Ap
Onko sinulla paljon maitoa? Oma vauvani sai samanlaisia oireita, syyksi paljastui, että imetin innoissani molemmista rinnoista vain lyhyen aikaa jolloin vauva sai vain "etumaitoa". Sillaikaa toinen tissi suihkusi omia aikojaan :/ Opin imettämään toisen rinnan kerrallaan tyhjäksi ja lypsämään toisesta pahimman kiristyksen pois, seuraavalla kerralla vaihdoin toiselle rinnalle. Vauva sai rasvaista takamaitoakin ja vatsa rauhoittui.
Nukutin myös paljon vatsallaan, selvästi helpotti- joo tiedän, ettei tätä suositella mutta kokeile päiväsaikaan?
Pyydä rohkeasti apua, lepää, syö ja juo hyvin. Aika auttaa!
Suosittelen kyllä kokeilemaan imetysdieettiä. Ymmärrän että epäröit, jos neuvolassakaan ei ole siitä innostuttu. Mutta jos on mahdollisuus päästä vatsavaivoista, niin eikö se ole kokeilun arvoista?
Pois siis ne yleisesti ilmavaivoja tuottavat, mistä jo mainitsitkin. Siinä oli varmaan siis palkokasvit, kaalit, omenat, sipulit, ruis. Lisäksi pois maitotuotteet ja kahvi. Se voi olla vaikeaa, mutta on sen arvoista, jos mahavaivat loppuvat! Kannattaa jaksaa n. 2-3 vk, sillä voi kestää sen aikaa, että dieetti alkaa vaikuttaa.
Minulla on kuusi lasta. Kolme ensimmäistä kitisivät vatsavaivoja. Iltakantelu oli normaali rutiini. Kolme jälkimmäistä eivät yhtään, niin kauan kuin välttelin noita ruokia. Jos vähän kokeilin, niin illalla itkettiin. Joten olen alkanut aika vahvasti uskoa, että imettäjän ruokavaliolla voi paljon vaikuttaa asiaan.
Vielä siitä, kun mietit välttelydieettien yhteyttä allergioihin. Kun olen lukenut noista, ei ole oikein tullut selville, kumpi on seuraus ja kumpi syy! Toinen asia, että jos imetysdieetti lopettaa vatsavaivat, se on varmasti vatsalle terveellisempää kuin jatkuva ärsytys. Tietysti myös välillä säännöllisesti kokeillaan, milloin ruoka-aineita aletaan sietää taas.
Kuulostaa mahtavalta, jos vauvat ovat olleet oireettomia imetysdieetin avulla. Aloititko dieetin heti vauvan synnyttyä? Koska ensimmäisillä lapsillasi iltakitinä väheni/poistui?
1. Cuplaton apteekista.
2. Imetysdieetti.
3. Pieru-jumppaa lapselle.
4. Aikaa nukkumiseen (äidille).
5. Pidä lapsi iholla kipujen aikaan.
6. Kunnon huutoja varten esim. Bluetooth kuulokkeet.
7. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan.
Meillä Cuplaton tehosi todella hyvin ilmavaivoihin. Imetysdietistäni ei ollut apua, sillä lapsi olikin moniallerginen, mutta ehdottomasti kokeilun arvoinen asia. Pieru-jumpalla heräteltiin suolistoa, ja ilmaa päästeltiin ulos. Tähän löytyy googlettamalla ohjeita. Uni on itselle tärkeää, edes hieman levänneenä jaksaa paremmin huutoja. Ihokontakti auttaa luomaan turvaa, lisäksi liike auttoi meillä, eli käveltiin vauva sylissä ympäri kämppää. Kuulokkeet on hyvät, silloin kun lapsi huutaa tuntitolkulla (niinkuin meillä) on nimittäin raskasta kuunnella kuukausia kipuitkua päivittäin useita tunteja, musiikin avulla saa hieman vaimennettua huutoa.
Pitänee kokeilla cuplatonia! Missä vaiheessa teillä todettiin allergiat, eikö itkuisuus vähentynyt ns. ”koliikkiajan” jälkeen, ja sen vuoksi tutkittiin?
Uni on tosiaan tärkeää! Miehen kanssa juuri sovittiin, että jos väsymys käy suureksi, käytetään säästöjä lastenhoitajaan pahimpina aikoina.
T. Ap
Miten olette muuten jaksaneet yksinäisyyden/ahdistuksen tunteita etenkin iltaisin ja öisin yksin vauvan kanssa valvoessa? Silloin kun tuntuu, että kaikki muut nukkuvat ja murheet korostuvat. Tarkoitan nimenomaan huudon aikaan, perus yöheräily ja ”seurustelu” on itselle ok.
Seuraan. Meillä lähes samankaltainen tilanne, vauva nyt 1 kk. Kakka on edelleen vihertävää ja limaista, eikä vauva puklaa syötyään.
Olen siinä suhteessa onnekas, että vauva nukkuu öisin n. 4.00-10.00, jolloin itsekin vieressä nukkuessa saan jonkun verran unta syöttöjen ja nukuttamisen ohella. Silti jaksamisen takia toivon että itkut/mahavaivat helpottaisivat pian. Valvominen etenkin öisin on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti. Yksinäisyys korostuu silloin, samoin usko parempaan.
En ymmärrä mikä hinku on nykyajan lääkäreillä kiduttaa lapsia ruoka-aineilla, joille he ovat allergisia. Se olo, mikä tulee allergeenien syömisestä on todella kamala ja välillä pelkää kuolevansa.
Vauvahierontaa ehkä kannattaisi kokeilla. Mun lapsi huusi 2 viikkosesta päivää vaille 3 klo ikään, ja siihen loppui. En kyllä havainnut sen liittyvän ruokaan. Puklaili paljon. Isonpana eri syystä tutkittiin allergiat, ei ole allerginen millekään. Ehkä vähän tefluksoa kuten isällään.
Täälläkin tuttua, tilanne helpotti 4 kk1 vkon kohdalla. Selvitä, että mitä apuja asuinpaikkakunnallasi on mahdollista saada. Pahimmillaan nukuin niin, että itkuinen vauva oli manducassa ja näin sai oltua sylissäni, mutta itse sain nukuttua. Toisille voi auttaa myös vyöhyketerapia.
Kiitos kaikille edelleen kommenteista! Viime yö meni 1,5 tunnin unilla, vauva ei ähinältään ja vatsakivuiltaan saanut nukuttua kuin max. 15 min pätkiä. Olo on aika epätoivoinen, miten jaksaa samanlaista pidemmän aikaa? Disflatyliä käytetty nyt 2 päivää, siitä ei ainakaan vielä mitään vastetta.
Minulla oli hyvin samanlainen tilanne. Vauva alkoi itkeä 2 viikkoisena enenevästi ja koliikki päättyi kuin seinään joskus 3-4 kk välillä. Siitä alkoi aurinkoinen aika. Lapsi on jo teini-ikäinen ja hänellä ei ole mitään allergioita eikä muitakaan terveyshuolia. Hän syntyi 3 kg 100 g painavana, kun muut lapseni ovat olleet suurempia. Ajattelin, että kehittymätön suolisto. Myös imuote oli varsinkin alkuun huono. Koskaan ei puklautellut kunnolla maitoa, joten ilmeisesti jäi ilmaa sisälle? Täysimetin.
Mitä tekisin nyt toisin? Hommaisin itselleni jo ennakoivasti vaikka maksullista apua. Ottaisin käyttöön kuulosuojaimet ja musiikkia rauhoittelemaan itseäni.
Pyydän sinua uskomaan, että vika ei ole sinussa äitinä, että et saa vauvaasi hiljenemään.
Itse menin välillä toiseen huoneeseen hetkeksi itkemään eli "rauhoittumaan" toivottoman tuntuisessa tilanteessa, jotta en olisi esim ravistellut lasta hiljaiseksi. Päätin myös yrittää väsymykseltäni muistaa lapsen turvallisuuden, vaikka kaiken muun unohtaisinkin väsymykseni vuoksi. Harkitsisin dieeteiksi yleisimpiä eli lehmänmaitoa ja vehnää. Itse en aloittanut dieettiä. Jotkut kertoivat, että vauvahieronnasta olisi apua. Ehkä kokeilisin, silloin en jaksanut ottaa selvää.
Kannattaa kuitenkin testata jo nyt, että rauhoittuuko hän, jos sinä olet poissa kotoa koliikki-itkun aikana. Mieheni ei voinut olla koliikkia itkevän kanssa yli 15 min yksin, vaan jouduimme olemaan molemmat kotona tai ainakin minä. Itkusta tuli vieläkin pahempaa hänen sylissään. Selkä oli aina kaarella, välillä nukahteli minuutiksi, kasvojen väri muuttui hapettomaksi ja taas itku jatkui. Minun kanssa sentään muisti hengittää. Muuten nukkuessa ei olut hengityskatkoksia, jota aluksi tarkkailin, mutta itkusta tuli niitä. Pitäisin paljon paljasta ihoa vasten kantoliinassa ja vähentäisin/himmentäisin kodin ääniä ja valoja ajatuksella, että olisi mahdollisimman rentouttava ja turvallisen tuntuinen kotiympäristö. Perhepetiin siirtyminen auttoi sen verran, että jaksoin jotenkuten hengissä.