Odotan iloisena huomista työpäivää (eli minulla on hyvin kummallinen ongelma viimemetreillä)

Olen irtisanoutunut työstäni ja allekirjoittanut uuden työsopimuksen firmaan, jossa minulla on hyvin todennäköisesti paljon parempi olla kuin nykyisessäni, jossa olen kärsinyt ihan liikaa, turhan takia.

Ns. ongelmani on se. että olen saanut viettää kaksi viimeistä työpäivääni kuin myös ainakin huomisen erittäin rakkaan ihmisen kanssa, koska opetan häntä olemaan hätävarana lähtöni jälkeen.

Meillä on ollut tosi kivaa, hän on oppinut paljon lyhyessä ajassa (koska ei ole mikään typerys).

En muista, koska työpäivät olisivat lentäneet ohi kuin niillä kliseisillä siivillä, en muista koska olisin herännyt aamulla ilman fyysistä oksennusreaktiota, enkä varsinkaan muista, että olisin toivonut kellon olevan 7 aamulla soimassa, jotta pääsisin töihin.

Kaipa tämä on Pomon viimeinen kosto: hän haluaa, että minulla olisi niin mukavaa, että peruisin irtisanoutumiseni.
Ja kun en peru, kosto on suloisempi kuin koskaan.

Älkää sanotko minua vainoharhaiseksi, koska tiedän tasan tarkkaan, mistä ja mitä kirjoitan.