Outoja ajatuskuvioita lapsuudesta tai nuoruudesta, joita muistat?

Muistan vain miten tehokkaasti 90-luvun nuorena jäi 50-luvulla syntyneiden vanhempien opit vähän väärällä tavalla mieleen parisuhteista tai seurusteluista, ja miten itsepäinen sitä oli omassa tyhmyydessään.

Kaverini sai päähänsä, että hän on edelleen vastuussa ja velvollinen huolehtimaan eksästään, koska he ovat joskus seurustelleet muutaman viikon. Ai luoja sitä myötähäpeää herättävää säätämistä, varsinkin kun kyseinen eksä ei itse tykännyt suosiostaan. Aina jos "Mikko" teki jotain, siellä oli kaverini ensimmäisenä paikalla puhemiehenä. Ilmeisesti nykyisin on rauhoittunut ja mietti itsekin ääneen että mistä sai edes niin paljon energiaa holhota jotain noin paljon.

Itse muistan, että vanhempien käytös, sen ajan naistenlehdet ja valistus kouluissa vaikuttivat siihen, etten uskaltanut ajatella ollenkaan omilla aivoillani seurustelusuhteissa. :D Se on sinänsä jännä, koska olen ihan fiksu ja käsittääkseni täysillä kulkeva ihminen, mutta kymmenvuotiaasta luetut Reginat, alistuva äiti ja muu ympäröivä maailma puhui sen puolesta että tytöt eivät saa oikeastaan näkyä, kuulua tai haluta mitään ja naisia sitoo tiukat kriteerit ettei vahingossakaan ärsytetä miestä. Lisäksi joka lehdessä oli muutama pro- tip painonpudotukseen. Tuon ajan reginoissa puhuttiin sen puolesta, miten on iso miinus suhteessa jos nainen saa raivarin ettei mies vie mattoja heti ulos siivouspäivänä tai miesten ei vain tarvitse kommunikoida liiaksi koska se ei ole heidän tyylistään. Yllättäen en osannut seurustelusuhteissa pitää puoliani yhtään, vaan myötäilin liikaa ja selittelin aina kaiken paremmin päin. Jos kyselin kavereiltani apua, niin heidän mukaansa tein aina kaiken väärin (eli puolustelivat poikaystävääni) ja äitini oli vielä pahempi, joten parikymppisenä havahduin että herrajumala mitä kyykytystä suostun katsomaan. Mutta itsekin itsepintaisesti olin sitä mieltä, että naisena pitää vain sietää lapsellisesti käyttäytyviä miehiä ja heille ei saa sanoa mitään. :D

Lapsena kuvittelin, että isät ovat aina sellaisia joilta ei saa pyytää mitään koska isä ei kuitenkaan tee tai anna. Nyt aikuisena toki tiedän, että isät eivät ole kaikkialla samanlaisia kuin omani.