Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään jonka elintaso olisi romahtanut, iloisesta kuluttamisesta köyhäksi?
18.08.2019 |
Tapasin työni puolesta (hoiva-ala) alle 60-vee naisen joka oli selkeästi elänyt aikaisemmin aktiivista ja kulutuskeskeistä elämää. Harrastuksena mm matkailu Kreikkaan ja opiskeli kreikan kieltä iltakurssilla Suomessa. Kohtuullinen , siisti ja hyvä työpaikka, auto ja kesämökki.
En ole ihan saanut selväksi että mitä on tapahtunut, mutta luulen että he osuivat pahimpaan lamaan ja työelämän muutokseen itse.
Vielä 80-luvulla pääsi pankkeihin ja toimistoihin ihan hyviin töihin hyvällä yo-todistuksella. Sittemmin ei enää mitään mahiksia.
Nyt tämä henkilö on ollut työttömänä vuosikymmenen ja tippunut sinne kaikkein heikommalle tuelle.
Hän on niin katkera, niin alas ajettu , viimeisimpänä tämä aktiivimalli joka kurittaa juuri heitä. Melkein itsemurha-kamaa.
En pysty mitenkään häntä motivoimaan , saamaan näkemään valoa tulevaisuudessa.
Kyllä ymmärrän häntä. Yhteiskunta petti ja potkaisi hänenlaisensa ihan sivuun, pelkkiä murusia jotain tukitöitä tarjolla. Kesämökki myyty, kreikanmatkat lopetettu jo aikaa, asema tipahtanut syrjäytetyksi. Että on siinä Timo Harakalla hommaa saada kelkka kääntymään.
Kommentit (36)
Onneksi on ollut aina köyhä niin ettei mitään iloisia kulutusjuhlia ole koskaan tullut elettyä.
Olen törmännyt sellaisiin eikä sitä valitusta jaksa kuunnella. Ne luulevat että kaikilla muilla on enemmän rahaa vaan kun ei ole, mutta toiset käyttävät vähät rahansa järkevämmin eikä turhuuteen varsinkaan juhlimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukkoni osti pienemmän asunnon kun viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa. Kyseessä pieni paikkakunta, jossa asuntoa saa myydä pitkään ja hartaasti, vanha koti on siis edelleen myymättä. Pakko ei olisi ollut juuri siinä tilanteessa muuttaa, mutta sanoi että ennen kuin teloo itsensä portaissa niin vaihtaa yhdessä tasossa olevasn asuntoon.
Töissä tuli yt:t ja hän sai lähteä, ikää sen verran ettei eläkeputkeen vielä päässyt mutta kuitenkaan kukaan ei ole häntä halukas palkkaamaan.
Ei appi mitään järkyttävää kulutusjuhlaa viettänyt työelämässä ollessaan, mutta on jossain sivulauseessa sanonut että totta kai elämä ja kulutustottumukset ovat menneet uusiksi
Tunnen. Yksi kaverini eli aika ylellistä elämää pitkään. Hänen miehellään oli hyväpalkkaienn työ ja paljon työsuhde-etuja. Myös työsuhdeasunto eli eivät koskaan tulleet ostaneeksi omaa. Käyttivät kaikki tulonsa ylelliseen elämiseen, matkusteluun sekä nopeasti arvonsa laskevaan materiaan (autot, elektroniikka, merkkituotteet jne). Ja sitten tulikin ero.
No kyllä näitä löytyy kun katsastella suomalaisia 1990 luvun alussa. Yhdessä yössä kohtuullinen laina muuttui miljoonaksi joista tiesi ettei ikinä koskaan pysty maksamaan! Devalvointi on sen nimi.
Sitten lainan vakuutena olevia kiinteistöjä halusi pankki rahastaa: myytiin nopeasti ja halvalla ja ostaja oli pankkilaisten tuttu. Sai naurettavalla hinnalla arvohuoneosoja esim Turun keskustasta. Ja vaikka lainojen vakuudet pankki otti itselleen oli laina silti niin moninkertainen ettei se siitö mihinkään vähentynyt .
Että näitä kyllä on vieläkin hengissä.
En pysty oikein hermostumista katsomaan vanhoja uutispätkiä niistä timanteista,jotka maatamme silloin johtivat.
Ja savu nousee korvista kun muistan miten hyvät veljet pelasti niitä tunareita, esim antamalla suoraan anteeksi velkoja!?
Olen hetken ollut elämässäni keskituloinen, mutta silloinkin jo ajattelin, että en voi ostaa asuntoa kun töiden jatkuvuus on epävarmaa. Silloin käytin kuitenkin palveluita, kuten osteopatia, hieronta ja PT ja saatoin käydä kursseillakin.
Nyt sitten olen tilanteessa, että pitää miettiä rakkaiden liikuntaharrastuksien kohtaloa, kun rahatilanne heikkenee entisestään työttömyyden pitkittyessä. Muuta karsittavaa ei olekaan jäljellä entisestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunareista on siis kysymys! E. Aho sekä pankkien johtajat ihan kaikki.
No juu, yksi tuttava. Eivät nyt mitään kulutusjuhlaa ole viettäneet, mutta ei tarvinnut kauheasti laskea rahoja arjessa ja matkustelivat paljon. Miehensä yritysjohtaja, joka tienasi n. 200 te joka vuosi. Sitten mies yhtäkkiä rakastui toiseen, eikä tuttavani pysty enää sairaanhoitajan palkallaan viettämään kovin ylellistä elämää. Juuri laski, onko hädin tuskin varaa enää edes Tallinnan matkaan. Luulen kuitenkin, ettei tuttavaani harmita ns. ylellisen elämän päättyminen (on aina ollut jalat maassa tyyppi) vaan miehen yhtäkkinen lähteminen. Pyörittää nyt arkea yksin teininsä kanssa. Ei varmasti ole helppoa, jos on tottunut siivoojaan, Sannan ruokakasseihin, matkoihin ym. ja nyt yhtäkkiä pitääkin elättää itsensä ja lapsensa vain yhden ihmisen pienehköillä tuloilla. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja ajatus siitä, että saa vanheta rakkaan puolison kanssa, ovat murskautuneet täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yhteiskunta on pettänyt ap:n aloituksessa olevan naisen?
Mulle on käynyt samoin, mutta en koe, että yhteiskunta olisi mut pettänyt. Toki nyt edelleen kerran vuodessa menen etelänlomalle, siitä en voi tinkiä, mutta ei ole varaa kuin viikoksi enää mennä. t. tttN50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, setäni ja hänen vaimonsa. En voi tietenkään kertoa liian yksityiskohtaisesti ettei heitä tästä tunnista, mutta heidän tarinasta saisi kyllä leffan.
Alkoivat seurustella 90-luvulla. Molemmat olivat menestyneitä uratykkejä. Tienasivat molemmat varmasti moninkertaisia lukuja tavikseen verrattuna. Kulutusjuhlaa pidettiin, ei säästelty matkoissa ja autoissa. Koska aina oli työsuhdeasunto, ei kuitenkaan asuntoa ostettu. Ironista on, että heidän asenteensa huonommin menestyneitä kohtaan oli todella ylimielinen. ”Köyhät kyykkyyn” ja sitä rataa.
Tästä ylimielisydestä on kyllä rankaistu kovalla kädellä. Alamäki on ollut kova. Jossain vaiheessa molemmat rupesivat yrittäjiksi ja ottivat isoja lainoja. Kummankaan yritystoiminta ei ole kuitenkaan lähtenyt lentoon. Toisen alkaessa yrittäjäksi oli valinta oma ja usko omaan liikeideaan kova. Toisen kohdalla luulen että ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa, kun ei enää saanut omalta alaltaan sen tasoista työpaikkaa mihin oli tottunut. Tähän liittyi alkoholisoituminen, varmasti hänen alansa ympyrät ovat pienet ja juomisongelma oli piireissä tiedossa. Uskon että ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi mennä ”huonompaan” työhön. Nyt ovat joutuneet luopumaan autosta (mikä oli ennen aina todella tärkeä), keskusta-asumisesta, harrastuksista ja ilmeisesti ovat ulosotossa. Heidän on varmasti ollut todella vaikea totutella tähän tulotasoon ja elämäntyyliin koska ovat nuoresta asti tottuneet yltiöpäiseen kuluttamiseen. Lisäksi ovat aina paheksuneet kaikkia yhteiskunnan tuilla eläviä! Luulen että tilanne meni näin pahaksi osittain juuri siksi, että menestys tuli niin nuorena ja he eivät vaan kyenneet ymmärtämään tulotason laskiessa, että heillä ei ole enää varaa jokapäiväiseen ulkonasyömiseen ja useamman kerran vuodessa matkusteluun.
🙋♀️
Minä, kahteen kertaan jo.
Minunkaan kohdalla ei voi varsinaisesta kulutusjuhlasta puhua, mutta elintason laskemisesta voi.
Ensimmäisellä kerralla olin 23 kun useamman vuoden työssäolon jälkeen minut osa-aikaistettiin ja lopulta irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tuon osa-aikaistuksen vuoksi ansiosidonnainen työttömyyskorvaus oli heikko.
Työttömyys pitkittyi ja sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja aloin opiskelemaan.
Kokoaikatyöstä osa-aikaiseksi, matala työttömyyskorvaus, opintotuki... muutamassa vuodessa tilanne oli se, että mitään uutta vaatetta ei ostettu, missään ei käyty eikä mitään maksullista harrastettu ja välillä oli rahat niin vähissä, että piti muutama euro lainata, että saa vessapaperia...
No, tästä taas noustiin tavalliseksi työssäkävijäksi.
Parisuhde ja jaetut asumiskulut.
Avioero, asuntolaina ja asunnon kalustaminen... taas laskeskellaan.
Tämä tilanne ei ole nyt niin paha kuin edellisellä kerralla. Olen tehnyt hankintoja kotiin pikkuhiljaa.
Työssäkäyvillä parisuhteessa olevilla ystävillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä tilanteestani, kun ihmettelevät tätä "pikkuhiljaa sisustamista". Kun eihän "se ja se paljoa maksa".
Kun asuu jonkun kanssa, on se ikään kuin saisi asumiskuluista 50 % alennuksen koko ajan.
Minulla ei kukaan jaa mitään kuluja ja kokonainen asunto on astioita lukuun ottamatta sisustettava nollasta alkaen (entinen puoliso ei ollut reilu eikä yhteistyökykyinen).
Jokaisen kuukauden rahoista hankin jotakin, mutta todellakaan en voi kaikkea ostaa kerralla.
Missään en käy, en lomilla enkä ulkona syömässä.
Autoakaan ei ole nyt mahdollista hankkia, ei ehkä vielä vuoteen ainakaan.
Elintaso on laskenut aikaisemmasta pidemmäksi aikaa.
Uskon, että sitten joskus kun asunnossa on kaikki tarvittava, niin tilanne tasottuu.
En ehkä nouse samalle elintasolle kuin aikaisemmin, mutta pärjään sitten toivottavasti ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut varakkaat tuhlaavat itsensä köyhäksi.
Itseni. Aika lailla sama tilanne kuin tuo aloituksessa kuvattu.
Kaiholla muistelen 80-lukua, jolloin töihin pystyi tosiaan vain menemään. Nyt en näköjään kelpaa enää mihinkään. Koulutusta on enemmän kuin se yo-tutkinto, ja pitkä työkokemus, mutta mihinkään hommiin en pääse. Työmarkkinatuella sinnittelen.
Katkeroittaa kyllä. 70- ja 80-luvulla tuntui itsestään selvältä, että kun opinnoistaan selviää kunnialla eikä töissä suoranaisesti mokaile, niin töitä kyllä riittää. Eipä se niin sitten mennytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vikansa ettei hankkinut oikeata ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Oma vikansa ettei hankkinut oikeata ammattia.
Menepä keittämään pääsi. Kukaan ei jaksa tuota harhaista viisastelua enää.
Minä olin viisikymppiseksi asti hyvin pärjäävä ja työnteosta nauttiva ihminen. En matkustellut enkä käynyt ulkona, koska viihdyin kotona kirjojen ja remonttihommien parissa niin hyvin. Minun ei tarvinnut koskaan miettiä, olisiko minulla varaa pippuripihviin tai muutaman kympin heräteostoksiin, kun pahimpinakin aikoina tilillä oli tuhansia euroja säästössä.
Nyt en ole muutamaan vuoteen ostanut yhtään kirjaa, yhtään vaatekappaletta, yhtään hiustenleikkausta enkä mitään muutakaan sellaista, mitä ilman voi pysyä hengissä. Tulen hyvin vähällä toimeen, suorastaan yllättävän vähällä. Joskus kuitenkin menee pari kolme päivää niin, ettei ole ruokaa. Sitä on vaikea kestää, varsinkin, kun tietää, että loppuelämä tulee olemaan samanlaista.
Pahinta on turvattomuuden tunne ja se, että on perheettömänä ja kaverittomana kokonaan yksin.
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Vierailija kirjoitti:
Oma vikansa ettei hankkinut oikeata ammattia.
Mistä ihmeen kristallipallosta sen vuosikymmeniä etukäteen näkisi, mikä on oikea ammatti joskus tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen,
mutta jos terveyttä riittää (kaikilla ei sitä ole, ja silloin tilanne on pahempi) en ymmärrä mikseivät ihmiset yritä repiä lisää rahaa jostain.
Itse olen miettinyt, että jos (keskinkertainen) tulotasoni tippuu esim. työttömyyden takia, alan tarjota tutuille ja tutun tutuille esim. lastenhoitoa, kyytipalveluita (helppoa kun taksilaki muuttui, moni ei enää halua käyttää "normaalia" taksia), tai pesen vaikka mattoja, tai jos en muuta keksi alan vaikka trokata nuuskaa.
Tunnen monta ns. yritteliästä ihmistä, joilla on ideoita millä saavat voita leivän päälle. Esim. yksi tuttu asuu asuinalueella missä paljon omakotitaloja joissa useimmissa iäkkäät asukkaat, suusta suuhun on levinnyt tieto että hän tekee pikkurahalla lumenkolausta, poimii omenat puusta/maasta jne. Pimeää työtähän tuo ok, mutta win-win tilanne, vanhukset saavat edullisesti apua, tuttu lisätuloja.
Tiedätkö, mitä työttömälle tapahtuu, kun hänen pimeät työnsä kiirivät TE-toimiston korviin?
🙋♀️