Pieni ahdistus nähdä suurperheitä, joissa useampi alle kouluikäinen lapsi ja vauva tulossa

Jaa. Ei minua ahdista, vaikka kuvailemassasi tilanteessa eletäänkin. Ehkä sulla itsellä oli tuohon aikaan vaikeaa, ja jotenkin ajattelet, että muillakin on?

Mullakin sama tilanne. Viides tulossa ja kaksi on alle kouluikäistä. En ole ahdistunut, mutta tiedän, että vauvan synnyttyä taas hetkeksi elämä muuttuu hektiseksi ja pienenkin oman ajan saa unohtaa.. mutta aika aikaa kutakin. Vauvat kasvaa.

Voi olla, että vuosien päästä,kun näen samanlaisia perheitä, tulee joko ikävä näitä aikoja tai sitten ajattelee, että onneksi meillä tuo on jo ohi.

Meillä oli vanhimmat lapset 3 ja 2 kun kuopus syntyi eikä ahdistanut yhtään. Kuopus solahti perheeseen hyvin sujuvasti. Kaikki meni hyvin. Vaikeinta oli silloin kun oli vain esikoinen ja kaikki uutta ja outoa.

Minua lähinnä ahdistaa niiden lapsien puolesta. Miten vanhempien aika riittää kaikille. Jääkö hiljaisempi kuitenkin jalkoihin kun ei osaa vaatia itselleen mitään, vanhemmat vain kuvittelevat, että ihanaa kun tuo yksi on niin rauhallinen ja vaatimaton. Miten vanhempi pystyy ikinä luomaan niin läheistä suhdetta kaikkiin lapsiinsa kuin esim. 1-3 lapsen perheessä, ei ainankaan voi aikaa viettää jokaisen lapsen kanssa niin paljoa.

Kyllä varmasti joku voi saada tuommoisen toimimaankin, mutta ei kyllä omaa aikaa varmasti sitten jää. Ehkä kaikki eivät sitä kaipakaan niin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä ahdistaa niiden lapsien puolesta. Miten vanhempien aika riittää kaikille. Jääkö hiljaisempi kuitenkin jalkoihin kun ei osaa vaatia itselleen mitään, vanhemmat vain kuvittelevat, että ihanaa kun tuo yksi on niin rauhallinen ja vaatimaton. Miten vanhempi pystyy ikinä luomaan niin läheistä suhdetta kaikkiin lapsiinsa kuin esim. 1-3 lapsen perheessä, ei ainankaan voi aikaa viettää jokaisen lapsen kanssa niin paljoa.

Kyllä varmasti joku voi saada tuommoisen toimimaankin, mutta ei kyllä omaa aikaa varmasti sitten jää. Ehkä kaikki eivät sitä kaipakaan niin paljoa.

no meitä olivainkaksi ja meillä on erittäin etäiset suhteet vanhempiin

Hyvä että joku vielä hankkii lapsia. Itsellä on tasan yksi lapsi ja hän on melkein jo aikuinen. 

Minuakin ahdistaa ne lapset. Juuri näin uimarannalla perheen, jossa äiti oli tukevasti raskaana, sylissä vauva, joka ei vielä osannut kävellä ja isän kädessä riippui taapero, joka käveli sillä tavalla taapertaen, ettei varmasti ollut vielä kuin enintään 1,5 vuotta jos sitäkään. Ja sitten oli se nippanappa 3-vuotias, joka säntäili itsekseen joka paikkaan, kun kumpikaan vanhempi ei kerennyt huomata. Miten tuo perhe aikoo olla uimarannalla kahden vuoden päästä, kun mukana on uimataidoton mutta innokas 5v, 3,5-vuotias säntäilijä, 2,5-vuotias touhottaja, 1,5-vuotias taapero roikkumassa toisen vanhemman käsissä ja se äiti todennäköisesti uuden pienokaisen kanssa tai ainakin tukevasti raskaana? Kuka hukkuu tai ainakin tulee pelastetuksi jonkun muun toimesta?

Ja miten muka kukaan voi sanoa rehellisesti, että aikaa riittää yhtä paljon neljälle alle 4-vuotiaalle kuin vaikkapa kahdelle? Ei riitä. Se on joltakulta näistä pienistä aina pois. Vanhin todennäköisesti joutuu apukädeksi, isoksisisarukseksi, joka yrittää alle kouluikäisenä jo hoitaa pienempiään äidin apuna. Surullista.

Minä taas mietin, että miten he saavat rahat riittämään. Sitten kun on neljä melkein teini-ikäistä samaan aikaan, niin rahaa kyllä palaa ihan arkiasioihinkin.

Lapsia voi hankkiä järkeväst tai sitten holtittomasti. Jos perheellä on varaa ja voimavaroja, niin miksikäs ei voisi hankkia kahta ihan peräkkäin ja ehkä jopa kolmannenkin (tosin kokemukseni mukaan todella suuri prosentti eroaa kolmannen lapsen jälkeen) mutta järkevintä olisi oikeasti huolehtia omasta jaksamisesta ja lasten saamasta huomiosta ja vasta sitten tehtailla lisää, jos tarvetta ja resursseja on.

Esim. tiedän perheen, jossa on seitsemän lasta. Iät ovat tällä hetkellä 18v, 16v, 11v, 9v, 5v kaksoset ja 1v. Kaksi vanhinta on lukiossa, seuraavat kaksi alakoulussa ja kotona päivisin vain kolme lasta. Kun kotona olevat nukkuvat päiväunia, tulee pikkukoululaiset ja äidillä on aikaa kuunnella heidän juttujaan, antaa välipalaa, tarkistaa läksyt jne. Illalla isäkin on apuna, niin aikaa riittää ikätason mukaan. Pienimmät menevät nukkumaan klo 19.30, jolloin taas on aikaa pikkukoululaisille, jotka menevät nukkumaan klo 21 ja isompien kanssa vielä valvotaan pari tuntia kaksi vanhempaa kahta lasta kohden.

Lapset ovat tasapainoisia, kun ovat aina saaneet ikätasolleen sopivaa huomiota eikä aika ole jakautunut monen lähes samanikäisen kesken kuin päiväkodissa ikään. Lisäksi perhe on ulkoistanut siivouksen ja ruokaostokset, joten turhaa aikaa ei vanhemmilta kulu kodin puunaukseen tai ruokaostoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi hankkiä järkeväst tai sitten holtittomasti. Jos perheellä on varaa ja voimavaroja, niin miksikäs ei voisi hankkia kahta ihan peräkkäin ja ehkä jopa kolmannenkin (tosin kokemukseni mukaan todella suuri prosentti eroaa kolmannen lapsen jälkeen) mutta järkevintä olisi oikeasti huolehtia omasta jaksamisesta ja lasten saamasta huomiosta ja vasta sitten tehtailla lisää, jos tarvetta ja resursseja on.

Esim. tiedän perheen, jossa on seitsemän lasta. Iät ovat tällä hetkellä 18v, 16v, 11v, 9v, 5v kaksoset ja 1v. Kaksi vanhinta on lukiossa, seuraavat kaksi alakoulussa ja kotona päivisin vain kolme lasta. Kun kotona olevat nukkuvat päiväunia, tulee pikkukoululaiset ja äidillä on aikaa kuunnella heidän juttujaan, antaa välipalaa, tarkistaa läksyt jne. Illalla isäkin on apuna, niin aikaa riittää ikätason mukaan. Pienimmät menevät nukkumaan klo 19.30, jolloin taas on aikaa pikkukoululaisille, jotka menevät nukkumaan klo 21 ja isompien kanssa vielä valvotaan pari tuntia kaksi vanhempaa kahta lasta kohden.

Lapset ovat tasapainoisia, kun ovat aina saaneet ikätasolleen sopivaa huomiota eikä aika ole jakautunut monen lähes samanikäisen kesken kuin päiväkodissa ikään. Lisäksi perhe on ulkoistanut siivouksen ja ruokaostokset, joten turhaa aikaa ei vanhemmilta kulu kodin puunaukseen tai ruokaostoksiin.

:D kerroitko omasta elämästäsi kenties?

Hyi helvada kun ahdistaa lukea näitä, lapsia siellä ja täällä ja lisää puskee. Onneksi kohtu lähti kahden jälkeen!

Positiivisia mielikuvia herättää, jos perheen isä käy töissä, jolla lapset voidaan elättää. Toimeentulotuen varassa elävien lisääntyminen ei herätä ihastusta, he eivät välttämättä osaa kasvattaa lapsistaan yritteliäitä, kun eivät siihen itaekään pysty.

Hyvätuloisilla on melkein velvollisuus lisääntyä, että yhteiskuntaan saadaan uusia veronmaksajia. Paheksun erityisesti näitä loisia, jotka hyväksikäyttävät toisia, mutta eivät hanki lapsia. Yritysjohtajiksi ei pitäisi palkata yhtään sellaista miestä, jolla ei ole useampaa lasta. Se vaan kuvastaa, että ei kanna vastuuta. Tahaton lapsettomuus on tietenkin eri asia, mutta useimmilla lapsettomilla miehillä kyse on kypsymättömyydestä.