Jääkö tällaisessa tilanteessa väkisinkin ulkopuolelle?

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

Oletko nyt ihan varma, että sua ton takia vihataan? Susta ei ehkä älyttömästi pidetä, kuten ei useinkaan tuuliviireistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

En tietenkään käyttäydy noin. Esimerkkinä tilanne: juttelen muutaman luokkakaverin kanssa, joiden kanssa olen jutellut jonkin verran aiemmin. He päättävät lähteä kahvioon ja minä sanon jääväni odottamaan seuraavaa luentoa koska minun ei tee mieli kahvia. Vaikuttivat tästä ottavan itseensä.

Tuollainen käytös vaikuttaa siltä, ettei sinulle heidän seura kelpaa muuten kuin pieninä määrinä. Viestit, että haluat pysyä etäisenä etkä lähentyä ollenkaan. Tuolla tavalla ei saa ystäviä, sellaisia hyvänpäiväntuttuja vain. Monia ei kiinnosta tällaiset moikkaustutut vaan haluavat oikeita ystäviä ja luottokavereita ja tuollainen kaveruus ei heitä kuunnosta, siksi alkavat jopa vältellä sinua.

Ei sua vihata. Mutta koska saatat kaveerata kenen kanssa vaan ja hylätä kenet vaan, sut koetaan epäluotettavana. Sun näkemisestä missään on turha ilahtua, koska saatat haluta viettää aikasi muussa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

En tietenkään käyttäydy noin. Esimerkkinä tilanne: juttelen muutaman luokkakaverin kanssa, joiden kanssa olen jutellut jonkin verran aiemmin. He päättävät lähteä kahvioon ja minä sanon jääväni odottamaan seuraavaa luentoa koska minun ei tee mieli kahvia. Vaikuttivat tästä ottavan itseensä.

Niin siis sua pyydetään mukaan ja sä ilmoitat, että ei kiinnosta. Tottakai ne ottavat siitä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

En tietenkään käyttäydy noin. Esimerkkinä tilanne: juttelen muutaman luokkakaverin kanssa, joiden kanssa olen jutellut jonkin verran aiemmin. He päättävät lähteä kahvioon ja minä sanon jääväni odottamaan seuraavaa luentoa koska minun ei tee mieli kahvia. Vaikuttivat tästä ottavan itseensä.

Torjuit heidät. Muut menivät viettämään aikaa yhdessä ja bondailemaan, sinusta parempi vaihtoehto oli heidän seuransa sijasta jäädä yksin omaan ylhäiseen seuraasi.

Jos ihminen on mieluummin yksin kuin jonkun seurassa, niin onhan se aika helppo tulkita niin, että et pidä hirveästi siitä seurasta. Ja siihen vielä tuo torjunta, kun aloite tuli toiselta ja sinä kieltäydyit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

En tietenkään käyttäydy noin. Esimerkkinä tilanne: juttelen muutaman luokkakaverin kanssa, joiden kanssa olen jutellut jonkin verran aiemmin. He päättävät lähteä kahvioon ja minä sanon jääväni odottamaan seuraavaa luentoa koska minun ei tee mieli kahvia. Vaikuttivat tästä ottavan itseensä.

Niin siis sua pyydetään mukaan ja sä ilmoitat, että ei kiinnosta. Tottakai ne ottavat siitä itseensä.

Aika pian sua ei enää edes pyydetä mukaan. Oletko sitten tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haluttomuus ryhmäytyä näkyy käytännössä? Yhtenä päivänä istut henkilöiden a, b ja c kanssa lounaalla. Seuraavana päivänä he istuvat vierekkäin luonnolla, ja c huikkaa sinulle että istu viereen. Sinä kävelet ohi? Sanotko mitään, annatko selitystä? Itse en ajattelisi tuosta, että se ei nyt halua ryhmäytyä, vaan ajattelisin että onpa tylysti käyttäytyvä ihminen tai - huonomman itsetunnon vuosinani - että olen tehnyt jotain väärin ja hän ei pidä minusta. Ihmiset ottavat tällaiset pienet "torjunnat" helposti henkilökohtaisesti, ei ensisijaisesti ryhmänä. Jos kerrot suoraan miksi et haluakaan toisena päivänä kaveerata niin tilanne voi toki olla eri.

En tietenkään käyttäydy noin. Esimerkkinä tilanne: juttelen muutaman luokkakaverin kanssa, joiden kanssa olen jutellut jonkin verran aiemmin. He päättävät lähteä kahvioon ja minä sanon jääväni odottamaan seuraavaa luentoa koska minun ei tee mieli kahvia. Vaikuttivat tästä ottavan itseensä.

Torjuit heidät. Muut menivät viettämään aikaa yhdessä ja bondailemaan, sinusta parempi vaihtoehto oli heidän seuransa sijasta jäädä yksin omaan ylhäiseen seuraasi.

Jos ihminen on mieluummin yksin kuin jonkun seurassa, niin onhan se aika helppo tulkita niin, että et pidä hirveästi siitä seurasta. Ja siihen vielä tuo torjunta, kun aloite tuli toiselta ja sinä kieltäydyit.

Niin olet oikeassa. Näen nyt, että heidän näkökulmastaan voi vaikuttaa tältä. Itse vain väsyn sosiaalisista tilanteista kovasti ja kaipaan kovasti välillä taukoja. Tarkoituksenani ei ole olla ilkeä vaan itse olen ajatellut, että ei kaikessa aina tarvitse olla mukana vain muiden tähden. Kyllä välillä siis vastaan myös kyllä, mutta en ymmärrä miksi aina on seurattava muita joka paikkaan. Olen ilmeisesti vähän outo ajatellessani näin. Kiitos mielipiteestäsi! Minusta on avartavaa aina kuulla muiden näkökulmia ja aion ilman muuta jatkossa yrittää ottaa muiden tunteet paremmin huomioon :)

JOS et halua jäädä lopulta yksin, opettelet sietämään sitä yhdessäoloa ja -tekemistä.  Parasta olisi, jos löytäisit itsesi kaltaisen ernun.

Vastaus otsikkoon: todennäköisesti kyllä.

Kiitos niille, jotka ovat asiallisesti vastanneet. Muille tiedoksi: en todellakaan ole mikään kiusaaja luonteeltani vaan päinvastoin olen itse ollut vakavasti kiusattu erityisesti ylä-asteella ja lukiossa ehkä osittain tästäkin syystä en päästä ihmisiä helposti lähelle vaan haluan pitää välit ystävällisinä mutta jonkin verran etäisinä. Minulla kestää usein kauan luottaa ihmisiin.

- ap