Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita vanhempia, joiden mielestä lapsen "kiusaaminen" on hauskaa?
16.08.2019 |
otsikko kuulostaa jotenkin pahalta, mutta en osaa nyt ton paremmin kuvata mitä tarkotan. Siis sellanen kiusottelu että lapsi nolostuu tai menee ymmälleen yms jne.
Minusta se on vanhemmuuden paras puoli, tykkään jekkuilusta. Onneksi lapsellani (teini) on samanlaista huumorintajua, ja on tottunut minun outoihin kommentteihin yms kepposiin.
Kommentit (20)
Nolaaminen on typerää. Se on eri asia kuin joku jekku tai vitsailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
WT-mammoilla sitä on lystit harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
No juuri tätä tarkotin ja tätä mieltä olen, osasit sanoa asian paremmin kuin minä.
ap
Totta kai lasten kustannuksella saa vähän hauskaa pitää. Parasta.
Mitkä ihmeen idiootit täällä alapeutkuttaa. Varmaan eilen tulleet äideiksi ja ovat niin mammaa niin mammaa että on huumorintaju tyystin kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen idiootit täällä alapeutkuttaa. Varmaan eilen tulleet äideiksi ja ovat niin mammaa niin mammaa että on huumorintaju tyystin kadonnut.
Ei täällä idiootit alapeukuta vaan teitä idiootteja wt-mammoja alapeukutetaan.
Saisko jonkun konkreettisen esimerkin, kun ite en vieläkään oikein tiedä, sainko käsitystä, millaisesta "jekkuilusta" puhutaan? Millainen se tilanne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolaaminen kuulostaa kyllä ikävältä ja vaurioittavalta.
Voisitteko kertoa jonkun konkreettisen tilanteen, en ehkä ymmärtänyt aloitusta.
Ei meillä nolata, mutta muuten lasten kanssa on hyvinkin värikäs huumori ja letkautuksia hyvässä hengessä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen idiootit täällä alapeutkuttaa. Varmaan eilen tulleet äideiksi ja ovat niin mammaa niin mammaa että on huumorintaju tyystin kadonnut.
Kuka sinun kustannuksellasi nauraa? Äitisikö?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
Lempeä kiusoittelu voi olla ihan hauskaakin, varsinkin jos/kun lapsikin saa jutun jujusta kiinni ja lähtee mukaan, eli tulee pikku hiljaa vastavuoroisuutta. Ihan eri juttu kuin jatkuva nolaaminen ja piilokettuilu, tietysti. Tuosta sarkasmin käytöstä olen täysin samaa mieltä! Eräs tuttu äiti ei siedä yhtään sarkasmin kaltaista jutustelua edes aikuisilta, kun heillä kyläilee, koska "lapset hämmentyvät, eivät ymmärrä sellaista ja tulee paha mieli". Ihan totta, okei sarkasmi ei ole kaikille se omin tyylilaji, mutta miten lapset edes oppivat ymmärtämään erilaista huumoria ja sävyeroja, jos he eivät koskaan sellaista kuule käytettävän? Ja tyypin lapset ovat jo kouluikäisiä, ei mitään pikkutaaperoita. Hyvin käytettynä sarkasmi ja ironia voivat olla elämän suola ja tehdä viestinnästä mielenkiintoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
Lempeä kiusoittelu voi olla ihan hauskaakin, varsinkin jos/kun lapsikin saa jutun jujusta kiinni ja lähtee mukaan, eli tulee pikku hiljaa vastavuoroisuutta. Ihan eri juttu kuin jatkuva nolaaminen ja piilokettuilu, tietysti. Tuosta sarkasmin käytöstä olen täysin samaa mieltä! Eräs tuttu äiti ei siedä yhtään sarkasmin kaltaista jutustelua edes aikuisilta, kun heillä kyläilee, koska "lapset hämmentyvät, eivät ymmärrä sellaista ja tulee paha mieli". Ihan totta, okei sarkasmi ei ole kaikille se omin tyylilaji, mutta miten lapset edes oppivat ymmärtämään erilaista huumoria ja sävyeroja, jos he eivät koskaan sellaista kuule käytettävän? Ja tyypin lapset ovat jo kouluikäisiä, ei mitään pikkutaaperoita. Hyvin käytettynä sarkasmi ja ironia voivat olla elämän suola ja tehdä viestinnästä mielenkiintoisempaa.
Kivaa että tällä väärinymmärtäjien palstalla välillä ymmärretään oikeinkin.
Mulle on tuttavapiiriin sattunut näitä hyperkorrekteja vanhempia, ja mielestäni se nyanssittomuus on vain tosi kauheaa.
Minä: Mitäs teillä oli päiväkodissa ruokana?
Kaverin lapsi (inhosta väristen): Hernekeittoa.
Minä: Anna kun arvaan, otit varmaankin kuusi annosta (kaverin lapsi hymyilee ja on väittämäisillään vastaan).
Kaveri: Älä nyt, ei lapset ymmärrä sarkasmia.
Minä (mielessäni): Ei tuo muuten edes ole sarkasmia.
Eli hyväksyn kiusoittelun ja practical joket, ja pidän niitä tosi hyvänä asiana silloin, kun lapsi on tasavertaisesti mukana. Jos aikuisen tarkoituksena on, että lapsi hämmentyy tai nolaantuu, kyseessä on henkinen väkivalta. Ja jos aikuinen nauttii näistä tunteista, hän on sadisti.
-1.
Vierailija kirjoitti:
Saisko jonkun konkreettisen esimerkin, kun ite en vieläkään oikein tiedä, sainko käsitystä, millaisesta "jekkuilusta" puhutaan? Millainen se tilanne on?
Mulla on joidenkin mielestä aika outo huumorintaju. Tykkään mustasta huumorista ja tilanteeseen sopivista (oudoistakin) letkautuksista. Ehkä tämä dysmeliakin vaikuttaa asiaan?
Ihmisten kiusaaminen ei ole hauskaa, KIUSOITTELU sen sijaan on jos sen osaa. Se pitää osata tehdä niin, ettei kohdetta nolata eikä kenellekään tule paha mieli.
Viimeksi jekkuilin tyttären lapsien kanssa. Jälkiruuaksi oli suklaamoussea. Poika ei suostunut edes maistamaan, kun en sanonut mitä se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
Lempeä kiusoittelu voi olla ihan hauskaakin, varsinkin jos/kun lapsikin saa jutun jujusta kiinni ja lähtee mukaan, eli tulee pikku hiljaa vastavuoroisuutta. Ihan eri juttu kuin jatkuva nolaaminen ja piilokettuilu, tietysti. Tuosta sarkasmin käytöstä olen täysin samaa mieltä! Eräs tuttu äiti ei siedä yhtään sarkasmin kaltaista jutustelua edes aikuisilta, kun heillä kyläilee, koska "lapset hämmentyvät, eivät ymmärrä sellaista ja tulee paha mieli". Ihan totta, okei sarkasmi ei ole kaikille se omin tyylilaji, mutta miten lapset edes oppivat ymmärtämään erilaista huumoria ja sävyeroja, jos he eivät koskaan sellaista kuule käytettävän? Ja tyypin lapset ovat jo kouluikäisiä, ei mitään pikkutaaperoita. Hyvin käytettynä sarkasmi ja ironia voivat olla elämän suola ja tehdä viestinnästä mielenkiintoisempaa.
Tutkimus: Lapsi ei ymmärrä kiusoittelua
No siis en julkisesti, enkä jekkuilis niin, et pieraisisin vaikka naamalle. Tai sanoisi loukkaavia sanoja muka vitsillä (oikeesti ne ei tunnu kohteesta hauskoilta). Mut kyl välil on hauska ällittää niin sanotusti.
En kiusaa enkä jekuta. Lapsella on oikeus aikuiseen johon voi aina luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
Lapsesta voi myös kasvaa aikuinen, joka ei luota kehenkään ja joka ottaa kaikki muiden sanomiset kettuiluna. "Nyrjähtäneellä" tavalla lapsille puhuvat aikuiset ovat havaintojeni mukaan itsekin vähän nyrjähtäneitä. Monia on vedätetty ja nolattu leikin varjolla omassa lapsuudessaan eikä heillä oikein ole käsitystä siitä, mikä on hyvää ja kehittävää huumorin käyttöä. Näitä aikuisia oli mm. omassa lapsuudessani ihan liikaa ja lopulta en uskaltanut kääntyä aikuisten puoleen murheineni. Olinhan oppinut, ettei heihin voi luottaa. Nyt aikuisenakin välttelen ylenpalttisen sarkastisia ihmisiä, joiden on pakko saada kommentoida muiden "hölmöjä" sanomisia ja tekoja. Aikuiset ovat hämmästyttävän yksinkertaisia ja keskenkasvuisia, mitä tulee lasten ja muiden itseä heikommassa asemassa olevien kohteluun.
Anna mä arvaan, oot pohjanmaalta. Se on siellä perinne jonka itse olen tajunnut lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.
Lempeä kiusoittelu voi olla ihan hauskaakin, varsinkin jos/kun lapsikin saa jutun jujusta kiinni ja lähtee mukaan, eli tulee pikku hiljaa vastavuoroisuutta. Ihan eri juttu kuin jatkuva nolaaminen ja piilokettuilu, tietysti. Tuosta sarkasmin käytöstä olen täysin samaa mieltä! Eräs tuttu äiti ei siedä yhtään sarkasmin kaltaista jutustelua edes aikuisilta, kun heillä kyläilee, koska "lapset hämmentyvät, eivät ymmärrä sellaista ja tulee paha mieli". Ihan totta, okei sarkasmi ei ole kaikille se omin tyylilaji, mutta miten lapset edes oppivat ymmärtämään erilaista huumoria ja sävyeroja, jos he eivät koskaan sellaista kuule käytettävän? Ja tyypin lapset ovat jo kouluikäisiä, ei mitään pikkutaaperoita. Hyvin käytettynä sarkasmi ja ironia voivat olla elämän suola ja tehdä viestinnästä mielenkiintoisempaa.
Tutkimus: Lapsi ei ymmärrä kiusoittelua
Mutta se onkin mielenkiintoista, kuinka moni aikuinenkaan ei ymmärrä asiaa. Tuossa artikkelissakin puhutaan kiusoittelusta ja sarkasmista toistensa synonyymeina. Kaivakaa se sanakirja jos ette oikeasti tiedä, mitä sarkasmi on ja miten se eroaa kiusoittelusta.
Ja jos epäröitte, että ymmärtääkö lapsi hupsutteluanne vai ei, menkää lapsen tasolle, katsokaa silmiin ja antakaa kehonkielen puhua. Pieni lapsi ymmärtää nonverbaalista viestintää todella hyvin. Jos aikuisen ilme kertoo, että nyt hassutellaan, lapsi lähtee kyllä siihen mukaan. Sen sijaan kuolemanvakava aikuinen joka sanoo päinvastaista kuin tarkoittaa, on uhkaava toisen aikuisenkin silmin.
-1.
Mulla ei ole vielä kokemusta teineistä, joten en tiedä miten pitkä pinna heillä ylipäätään on. Teinin kiusaaminen tai nolaus voi olla aivan hirveää, jos sen tekee ymmärtämätön ihminen.
Mutta tältä palstalta poimin joskus sellaisen vanhan kansan sanonnan, että jos lasta ei narraa, hänestä kasvaa hölmö aikuinen. Ja kieltämättä kun mietin ihailemiani kasvattajia, niin kaikilla heistä on vähän sellainen nyrjähtänyt tapa puhua lapsille. Kun taas kaameimmat kasvattajat ovat just sellaisia "alle 8-vuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia vaan se vaurioittaa heidän aivojaan" - tyyppejä.